Katselin perjantaina (27.10) sivusilmällä tv:tä, ruudulla rullasi Puoli seitsemän -ohjelma. Yhdessä insertissä kerrottiin, että opiskelijan kannattaa tunnistaa oppimistyylinsä ja käyttää sitä päntätessään.

Tiedätkö sinä, millainen oppija olet – visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen vai kenties taktiilinen? 

Entä lapsesi?

Jos et ole varma, älä sure. Väite, että ihminen oppisi jonkin tietyn aistin kautta paremmin kuin jonkin toisen, on kumottu jo kauan sitten.

Spesifi oppimistyyli on kasvatustieteen urbaanilegenda, psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen totesi Lääkärilehden kolumnissaan vuonna 2015.

”Oppilaat pitävät erilaisista oppimistavoista, mutta pitäminen ei johda 
tehokkuuteen. Oman tyylin seuraaminen voi johtaa parempaan kouluviihtyvyyteen, mutta ei parempaan oppimiseen”, hän kirjoitti.

Kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirta nujersi oppimistyylimyytin Prisma Studiossa – voit katsoa videon täältä. 

Kiteytys: meissä on toki eroja oppijoina(kin), mutta erot eivät piile ”oppimistyyleissä”, vaan pikemmin tiedollisissa valmiuksissamme, temperamentissamme ja motivaatiossamme.

”Joissain tutkimuksissa saadaan jopa päinvastaisia tuloksia eli henkilöt oppivatkin tehokkaammin jollain muulla opetusmenetelmällä kuin sillä, joka vastaa heidän suosimaansa oppimistyyliä”, muistitutkija Virpi Kalakoski kommentoi asiaa Psykologia-lehden blogissa jo vuonna 2012.

(Oppimistyylitutkimuksia on ruodittu tarkemmin muun muassa tässä Psychological Science in the Public Interest -lehden artikkelissa.)

 

Jos pidit oppimistyylejä faktana, et ole ainoa. Se on niin kutsutuista neuromyyteistä – eli aivotutkimuksista vedetyistä virhekäsityksistä – yleisin. Vuonna 2014 julkaistun brittiraportin mukaan peräti 76 prosenttia opettajista hyödynsi oppimistyyliajattelua myös työssään.

Neuromyytit ovat sitkeitä. Edes neurotieteen koulutus ei näytä sulattavan niitä kokonaan, osoittivat yhdysvaltalaistutkijat elokuussa 2017. Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistun kartoituksen mukaan 93 prosenttia taviksista uskoi, että ihminen oppii paremmin, jos häntä opetetaan  ”omalla” oppimistyylillään – mutta niin uskoi 78 prosenttia sellaisistakin vastaajista, jotka olivat perehtyneet neurotieteeseen.

Lähes 4000 ihmistä kattanut kysely vahvisti, että moni muukin neuromyytti elää ja voi hyvin. Esimerkiksi se, että olisimme (muka) oikea- tai vasenaivoisia. Puolet opettajista ja kolmannes neurotieteen opetusta saaneista luuli, että "loogisen" vasemman tai "intuitiivisen" oikean aivopuoliskon ylivoima voi selittää yksilöllisiä eroja oppimisessa. 

Höpsötystä. Jos et usko, löydät perustelut englanniksi vaikkapa täältä. Suomeksi aihetta on puitu esimerkiksi Prisma Studiossa

Kirsi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti (mm. HS, Tiede), jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Blogiarkisto