Lue keskustelun säännöt.
vähemmän älykkäillä on vaikeaa lasten kanssa
07.02.2015 |
Kun ei ymmärretä lasten tarpeita ja sitä myöten kohdellaan väärin kun luullaan että se on oikea tapa.
Ei ymmärretä välttämättä oman käytöksen merkitystä.
Vaikeudet jatkuvat koska ei pystytä muutokseen.
Pahimmassa tapauksessa lapset kärsivät ja heille tulee psyykkistä oireilua aikuisena.
Kommentit (4)
En nyt oo ruudinkeksijä mutta mua on siunattu fiksulla lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:13"]En nyt oo ruudinkeksijä mutta mua on siunattu fiksulla lapsella.
[/quote]
Niinhän ne kaikkien lapset on aina niin kovin fiksuja muihin verrattuna.
Enemmän kuin älykkyyttä, kuuluttaisin perään empatiataitoja, tunnetaitoja ja itsetuntemusta. Kyky asettua lapsen asemaan jo itsessään estää ylilyönnit.
Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, joiden tunnepuoli on jäänyt kehittymättä esimerkiksi omien lapsuustraumojen vuoksi. He siirtävät omille lapsilleen helposti samat taakat kuin mitä kantavat itsessäänkin, eli riittämättömyyden, loputtoman syyllistymisen ja näkymättömänä elämisen taakat, koska eivät osaa siinä arjessa ja arjen tilanteissa toimia toisin. Kapasiteettia siis olisi, jo ymmärrys riittäisi avun hakemiseen näihin tilanteisiin.
Epäilemättä älykkyydestä on hyötyä kasvatuksessa. Toisaalta olen itse älykäs, ja minulla on aina vaikeaa toimia lasten kanssa. Ihmisillä, jotka ovat "hyviä lasten kanssa", on selvästi jokin interpersoonallinen, nimenoman lasten kanssa toimimiseen liittyvä lahjakkuus, joka minulta puuttuu.