Riehuminen - en jaksa!

Kuulostaa todella tutulta, meillä samanikäiset vilkkaat lapset. Kaksi viikkoa kuukauden mittaisesta joululomasta kulunut ja olemme miehen kanssa aivan poikki. Meillä toimii ainoastaan se että olemme koko ajan ohjaamassa heidän energiaansa johonkin tehtävään jossa he voivat puuhailla meidän kanssa jotain. Esimerkiksi tänään leivottiin torttuja ja lapset saivat laittaa luumuhillon. Rakenisn junaradan, mies vei heidät pulkkamäkeen, tansimme yhdessä olohuoneessa. Iltapäivällä annoin kummallekin yhden joululahjan että kekittyisivät uuteen leluun hetkeksi että sain joululaatikot uuniin Todella työlästä ja miehen kanssa ei hetkeäkään voida puhua tai olla yhdessä kun lapset riehuvat ja haluava koko ajan jotain tai sitten tappelevat keskenään. Tsemppiä teidän jouluun ja yritetään jaksaa! 

Talutushihnaan ja ulos. Sitähän sää kysyit.

Ennakointi ja ennakointi. Mulla on 8v kaksospojat, jotka ikään kuin lietsovat toisiaan. Toinen tekee jotain ja toinen pistää paremmaksi.
Heti kun huomaan, että tilanne saattaa lähteä riistäytymään, vien huomiota muualle. Aiemmin kun olivat pienempiä, kerroin aina puoli tuntia aiemmin, että kohta on ruoka ja haluan, että ruokapöydässä kaikki noudattavat hyviä tapoja. Koko ajan sai muistuttaa. Koko ajan.
Kun mennään kylään, koko automatka käytetään keskusteluun siitä, kuinka kylässä ollaan kuin herrasmiehet ja ei mekasteta. Jos mennään kauppaan, käydään keskustelua siitä, kuinka kaupan käytävät eivät ole juoksuratoja jne.

Joku lääkäri joskus sanoi, että toi on ainakin kaksospojilleen tyypillistä, varsinkin kun ovat luonteeltaan rohkeita ja vauhdikkaita. Miksei siis muillekin lapsille, joilla on sama temperamentti ja viettävät tiiviisti aikaa keskenään.

Kyllä se maksaa vaivan. Nykyään saavat kyläillessä paljon kehuja, kun ovat niin kohteliaita ja huomaavaisia. Kiellä kärsivällisesti ja kerro että "haluan, että nyt sinä teet näin ja näin". Huomaan itse, että jatkuva älä älä ja ei ei ja varsinkin monikossa kohdistettu "lopettakaa" tai "rauhoittukaa" on yhtä tyhjän kanssa.

Kuulostaa tosi kurjalta. Kaikki tekevät virheitä, mutta tuossa voi olla takana ihan temperamenttijututkin. Ovatko lapset aina olleet samanlaisia, siis myös esikoinen ennen kuopuksen syntymää, entä ovatko samanlaisia toisten kanssa, jos sisarus ei ole paikalla? Meillä on 11- ja 7-vuotiaat pojat, jotka ovat yksinään pääosin fiksuja, harkitsevaisia ja keskittymiskykyisiä, mutta yhdessä meno äityy usein ihan holtittomaksi. Isommalla on omat ongelmansa muutenkin ja hän jumittuu helposti eri asioihin, eikä pysty kertomaan mikä vaivaa. Siinähän on kiva kuunnella TUNTIKAUSIA kuinka pikkuveli on apina ja tyhmä ja ties mitä, mikään ei tehoa. Pikkuveli on näppärästi omaksunut samantapaista käytöstä. Kyllä on oikein joulumieli katossa, kun mäiskivät toisiaan ja ivaavat toisiaan miten ikinä keksivät. Ilmapiiri on ihan hanurista. Ja juu, rajoja ja rakkautta on jaettu, jos sitä nyt joku ihmettelee. Jos joku nyt murehtii sitä, että ainokaisella lapsella ei ole leikkikaveria ja vanhempi joutuu leikittämään jne., niin tässä nyt on tällainen näkökulma, että yksinään nuo lapset ovat oikeastaan tosi helppoja, yhdessä ihan helvetillinen yhdistelmä. Ei aina, nytkin pelaavat pöytälätkää tyytyväisinä, mutta IKINÄ ei voi laskea mitään sen varaan, että sopu jotenkuten säilyy ja voin itse alkaa tehdä sitä sun tätä. Täytyy aina varautua siihen, että päivä kuluu jatkuvasti ojentaessa ja ristiriitoja välttäessä/ratkoessa.

Miksi teit lapsia?

Pakkolääkitykseen. Ei tuollainen ole normaalia.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöllä (ICD-10 F90, entinen MBD eli lievä aivotoiminnan häiriö) viitataan toimintakykyä alentaviin tarkkaavaisuus- eli keskittymishäiriö ADD:hen (attention deficit disorder) sekä aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriö ADHD:hen (attention deficit and hyperactivity disorder).[2][3] Aktiivisuuden häiriöllä viitataan hyperaktiiviseen käytökseen ja impulsiivisuuteen, joita esiintyy etenkin poikalapsilla.[4] Osalla potilaista esiintyy pelkkää ylivilkkautta ja impulsiivisuutta ilman tarkkaavaisuuden ongelmia. Lyhenne AD/HD viittaa kaikkiin edellä mainittuihin häiriöihin.

AD/HD:n oireet johtuvat nykykäsityksen mukaan aivojen energiavajeesta. Aivojen puutteellinen verenkierto johtaa hapen ja glukoosin puutteeseen aivojen eri osissa[5], mikä näkyy muun muassa vireystilan ja työmuistin heikkenemisenä. Lisäksi AD/HD-potilaiden aivoissa on havaittu puutetta dopamiinista, jonka tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.[6][7][8][9] ADHD-oireisten ihmisten aivojen toiminnassa voidaan havaita alueellisia aivotoiminnan puutoksia sekä aivojen muuta toiminnallista poikkeavuutta työmuistia vaativien tehtävien suorittamisen aikana[10]. ADHD:hen liittyvän ylivilkkauden ja elämyshakuisuuden ajatellaan johtuvan siitä, että ihminen yrittää nostaa aivojensa vireystilaa aktiivisen toiminnan ja voimakkaiden aistiärsykkeiden avulla.

Noin 70 prosentilla AD/HD-potilaista esiintyy liitännäisoireena unettomuutta ja päiväaikaista väsymystä.[11] Myös oppimisvaikeudet ovat yleisiä.[12]

Ei tämä taida auttaa mutta ei tuo normaalia ole. Itsellä kun oli 3 ja 5 v niin kolmisin pystyi käymään missä vaan. Eikä meillä ole ikinä juostu ja hilluttu. Nyt tosi jämerät otteet eikä piiruakaan periksi lapsille. Ette voi antaa lasten määritellä esim. syömistä.

Lasten ylivilkkausoireet ovat yleisiä. Vaikeimmat muodot diagnosoidaan tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden tai hyperkineettisten häiriöiden nimikkeellä. Ylivilkkauden määrittäminen perustuu oirekuvaan, varsinaista diagnostista testiä ei ole. Tiedot lapsen käytösoireista saadaan vanhemmilta, lapselta itseltään ja opettajalta haastattelujen, havainnoinnin ja kyselylomakkeiden avulla. Ylivilkkaudelle ei ole löydetty yksittäistä etiologista tekijää: taustalla on todennäköisesti useita biologisia ja psykososiaalisia tekijöitä. Hoitona voidaan käyttää psykososiaalisia tukitoimia, terapeuttisia interventioita ja tarkoin harkituissa tapauksissa lääkitystä. Käytöshäiriöiden, epäsosiaalisuuden, masentuneisuuden ja huumeidenkäytön riski nuoruus- ja aikuisiässä on ylivilkkaalla lapsella lisääntynyt. Oikean diagnoosin ja hoidon avulla on mahdollista ehkäistä sekundaaristen psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien syntymistä.

Ylivilkkaus on käyttäytymismuoto, jonka tyypillisiä piirteitä ovat..
◾tarkkaavuuden ongelmat (keskittymiskyvyttömyys)
◾motorinen levottomuus ja impulsiivisuus

Ylivilkkautta esiintyy lapsilla vaihtelevan asteisena, ja tähän jatkumoon on vaikeaa asettaa pistettä, joka erottaisi patologisesti ylivilkkaat lapset normaaleista (Overmayer ja Taylor 1999). Vaikea kehitystasosta poikkeava ylivilkkaus, joka aiheuttaa toiminnallista haittaa, sijoittuu ICD-10-tautiluokituksessa hyperkineettisten häiriöiden ryhmään ja Amerikan psykiatriyhdistyksen DSM-IV-luokituksessa ryhmään tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriöt (ADHD). Ylivilkkauden oireita esiintyy 11–24 %:lla 5– 12-vuotiaista; ADHD:n esiintyvyys (DSM-IV:n kriteerit) vaihtelee 5 %:sta 9 %:iin ja hyperkineettisen häiriön välillä 1–4 % (Swanson ym. 1998). Suomalaisessa laajassa kaksivaiheisessa epidemiologisessa tutkimuksessa ylivilkkauden esiintyvyydeksi saatiin 7 % (Almqvist ym. 1999). Pojilla ylivilkkaus on yleisempää kuin tytöillä, suhde vaihtelee välillä 3–9:1 (Jensen ym. 1997a).

Esiintyvyysluvut vaihtelevat eri tutkimuksissa menetelmien ja diagnostisten kriteerien erilaisuuden vuoksi. Tarkkaavuuden ongelmien, levottomuuden ja impulsiivisuuden vuoksi lapsi joutuu yleensä vaikeuksiin viimeistään kouluiässä

Meilläkin on villit ja vilkkaat 3 ja 5 vuotiaat sekä eläväinen kohta 2 vuotias muttei meillä ole tuollaista. Sentään videoita osaavat katsoa ja kyläsä käyttäytyä, kotona onkin jaksamista. ulkoilu hillitsee tehokkaasti turhaa riehumista, huomaa heti jos ei oo päästy ulos.

Selitä nätisti kuinka täytyy käyttäytyä, ja anna ultimaatumi jos ei tehoa tartu hellästi molempia vaikkapa korvista ja taluta eri huoneisiin pohtimaan asiaa. Jo muutaman kerran jälkeen tällä menetelmällä neuvot jäävät mieleen ja esimerkiksi vieralutilanteissa jo tiukka katse osoittaa sopivan käytöksen rajan. Ai niin mutta tämähän on tietysti vanhanaikaista ehkä monien mielestä jopa laitonta. No koettakaa pärjäillä.  

Joulun alla lapset on rasittavia. Meillä lapset on olleet n 4 tuntia ulkona tänään(pulkkamäessä, nuotiolla paistamasa makkaraa, kävelyllä, peuhanneet hangessa). Sen lisäksi on pelattu lautapelejä varmaan pari tuntia, on askarreltu ja ovat rakennelleet leegoilla. Päivä on sujunut tosi rattoisasti. Eilen kun olivat enempi niin että olisi pitänyt keskenään leikkiä kun aikuisilla oli muuta puuhaa niin kauhea tappelu jatkuvasti,juoksua ja riehumista jne. Lapset 4 ja 5.

Meille jos tulee vieraita niin käytös on ihan kamalaa, jännittävät kovasti etukäteen ja ovat vieraiden tultua sitten niin innoissaan etteivät meinaa pysyä nahoissaan. Jos vieraita tulee varoittamatta niin ovat aivan nätisti kun tuo odottelu ja jännittämine jää pois. Tästä on paljon lasten kanssa keskusteltu ja olen ruvennut sanomaan vieraiden tuloajaksi myöhemmän ajan kuin ovat oikeasti tulossa(esim tulevat pikkukakkosen jälkeen vaikka oikeasti ovat tulossa puoli viideksi päivälliselle). Sekin on auttanut.

Meidän perisynti esim ruokapöydässä on se ettei meillä aikuisilla hermo kestä vaan herkästi alamme tiuskimaan ei, ei, ei koko ajan. Niin metsä vastaa kuin sinne HUUDETAAN. Jos aikuiset käyttäytyvät huonosti ruokapöydässä(huutavat ja tisukivat lapsille) niin lapsetkin käyttäytyvät huonosti. Jos taas itse pitää malttinsa ja sanoo kohteliaasti, käyttäytyy mallikkaasti jne niin lapsetkin käyttäytyy hyvin. Esimerkin voima on uskomaton.

Ulkoilkaa niiden kanssa.

Ulkona lasten valjaisiin. Niin mullekin tehtiin etten lähtenyt säntäilemään pienenä minne sattuu.

Sitä paitsi tuohon ovien potkimiseen ja muuhun on häirintään on puututtava jämäkämmin.

Onko ammattilainen todennut, että pojat ovat terveitä (ei ah/hd tms.) Ulkoilevatko paljon?

17:lle

Ei kai nyt 5v:tä laiteta enää valjaisiin. Meillä 1,5v oli joskus.

Meillä on 5v ja 3v poika ja tyttö. Erikseen ovat tosi kilttejä, yhdessä lietsovat toisiaan. Tyttö on vielä rajumpi kuin poika. Välillä se "leikki" on sitä, että vuorotellen tullaan itkemään, kun toi löi/vei kädestä/raapasi/tönäsi/rikkoi leikin jne jne jne loputtomiin. Ja meilläkään ei hirveästi olla paikallaan leikkimässä, vaan se leikki on merirosvoja, balleriinatansseja (riehuen), esteratoja, tyyny/palikka/laatikko/lelu tornien kaatamista rytinällä, portaista autojen lennättämistä "hyppyristä" jne jatkuvaa juoksun, kolinan, huudon ja itkun aiheuttamaa mekastusta. Ja jos me miehen kanssa jutellaan kahdestaan, niin se on merkki sille, että ääntä korotetaan vielä aste lisää ja tullaan siihen viereen vaatimaan jotain. Kaupassa sentään osaavat käyttäytyä suht nätisti, mutta toivoisin tosiaan, että se leikki olisi joskus palapelin tekoa, legoilla rakentamista eikä vain niiden levittämistä ympäri lattioita jne rauhallista touhua. Kyllähän he joskus yllättävätkin, mutta tosi raisuja ovat. Ja ulkoilevat kyllä. Ihan viime aikoina on isompi alkanut jaksaa kuunella satuja eli ikä tekee tehtäväänsä, pienempi ei vielä jaksa keskittyä tarpeeksi pitkään. Lapset on erilaisia.

Äitini (koulussa töissä), on huomannut että ne joilla kovin kuri, on vaikeimmat lapset. En tiedä johtuuko siitä että lapset ovat niin vaikeita vai onko kurin takia lapset vaikeita.

Liika kuri ja ein sanominen ei kannata vaan lapset taas tottelemaan rakkaudella. Toki tiukat rajat mutta ei huudeta ja kielletä "turhasta". Huomioidaan lapsen luonne. Villimpi lapsi ei välttämättä tykkää tehdä palapeliä ja se pitää hyväksyä. Kun lapsi ajattelee ettei hänestä välitetä sellaisena kun on ja riehuu vielä enemmän. Purkaa pahaa oloaan.

Voi olla että lapsilla on jotain neurologista taustalla mutta tähän lopputulokseen olen tullut oman lapseni kanssa. Meillä olen ajatellut menneen vikaan juuri sen, etten ole hyväksynyt lapsen energisyyttä vaan yrittänyt aina tehdä lapsesta rauhallisemman. Meillä yritetään nyt 4 vuotuaan kanssa "aloittaa alusta" ja elää lapsen ehdoilla, pomppia sängyssä, poistaa sohvatyynyt ja lopettaa se "älä riehu" lauseen hokeminen.

Kaupassa kuin peiliin katsoisin kun näen jonkun äidin kahden pojan kanssa.

Jos meillä ei ulkoilla min. 3 h! päivässä meno on samanlaista kuin ap:llä. Uiminen on myös tehokas rauhoittaja. Tylsää aikuiselle puistossa seisoskella, mutta vaihtoehtoa ei ole.  

Meno on ihan järkkyä, jos ollaan vaan sisällä ja lapset syö paljon hiilihydraatteja! 

Minulla saman ikäiset lapset, mutta meillä ei ole tuollaista. :o ihan kaikkialla pystymme käymään ja lapset osaavat käyttäytyä. Ulkoilu 2krt/pv voisi auttaa... en kyllä edes ihmettele miksei lapsesi osaa käyttäytyä missään, kun et kerran vie heitä minnekkään ja ruokailut eri aikaan? Mitä hel.... Teidän olisi syytä mennä aluksi perheneuvolaan ja sitten jollekin vanhemmuus kurssille...

Ulkolu tapahtuu pääosin päiväkodissa. Viikonloppuisin ulkoilua pitäisi olla paljon enemmän, meillä jaksaminen vaan niin vähissä, ettei itse jaksa lähteä. Sitten se on herkästi sellaista kiukuttelua, että vähintään toinen lapsista saa pihalla raivarin esim. siitä ettei autotielle saa juoksennella pihasta, että lapsi huutaa niin että viemme hänet lopulta sisään. 

Meillä on raskaat työt  ja töitä pitää tehdä iltaisin ja viikonloppuisinkin. Vapaa-aika menee usein kotitöihin, ettei sitä oikein ulos edes ehdi. 

Se piti virlä sanoa että meillä on tämän jaksamisasian takia parisuhdekin vähän vaakalaudalla, eli siksi ei saada sovittua että "hoida sinä nyt ja minä pidän vähän vapaa-aikaa" ja sitten toisinpäin. Yksin ei jaksa hetkeäkään. 

Ap