Lue keskustelun säännöt.
Möksähtelijän mielenmaisema?
30.06.2014 |
Onko tuttavapiirissäsi/oletko itse möksähtelijä? Pahoitat mielesi yhtäkkiä, kesken normaalin keskustelun ja jäät murjottamaan? Odotat muiden huomioivan sinut kuin pienen lapsen, kyselevän jatkuvasti, että mikä nyt tuli..? Ja jos eivät huomioi, niin möksähdät lisää?
Haluaisin ymmärtää, mikä tämmöisen käytöksen takana on ja mitä sillä pyritään saavuttamaan? Ymmärrän, että lapsella tämä saattaa kuulua tiettyyn kehitysvaiheeseen, mutta entäpä, kun kyse on on aikuisesta ihmisestä? Miten tällaisen henkilön kanssa tulee toimia?
Kommentit (17)
En tiedä olenko etsimäsi möksähtelijtyyppi, mutta tunnistan itseni tuosta suun laittamisesta kiinni yhtäkkiä. Ja jos kysytään mikä tuli, en ehkä osaakaan vastata en halua, ja sen takana on ihan sanojen puute ja pelko sanoa ääneen jotakin, joka pahoittaisikin sitten toisen mielen. Suljen negatiivisen tunteen tai sanomiset itseeni ja olen hiljaa.
Takana on varmasti lapsuuskodin ehdoton vaatimus olla hyppimättä silmille, olla mälkyttämättä turhasta. En ole hiljaa siksi, että tahtoisin kostaa toisille tai saada aikaiseksi jonkinlaisen draaman, mutta en vain osaa toimia tilanteessa, jossa muut kai suutahtavat tai loukkaantuvat ja sanovat sen ääneen. Käyn terapiassa juuri.
On varmaan olemassa myös heitä, jotka nauttivat saadessaan aikaan juuri tuota draamaa ja lepyttelyshow' n. En kuulu heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle: kannattaa nostaa kissa pöydälle ja sanoa asiallisesti että käytös on ikävää. Ehkä hän ei edes itse tajua tekevänsä mitään väärin.
Onko neuvoja, miten tuollaisen ihmisen kanssa pitää toimia? Antaako sitä huomiota vai ei? Kun ei kai toista aikuista voi alkaa (vai voiko) kasvattamaan?
Ei mitään tietoa mitä niiden päässä liikkuu. Ex poikaystävä oli möksähtelijä. Ihan yhtäkkiä vaan saattoi alkaa mykkäkouluun ja muuttua ameebaksi johon ei saa mitään kontaktia. Ei siihen auta kyselyt ,maanittelut, ei mikään. Ilmoitin hänelle myöhemmin että tuo on henkistä väkivaltaa enkä pidä siitä. Ei se mihinkään loppunut, mutta suhde loppui. Jotain hiljaista protestointia tuo on niin auktoriteetteja kuin puolisoakin kohtaan, eikä nämä mököttäjät tunnu tajuavan että aivan itse ovat sen kumppaninsa valinneet. Jos ei halua enää jatkaa, pitää erota selväsanaisesti, ei mököttämällä. Musta tosin tuntuu että hänellä oli muitakin ongelmia persoonassa joten ei tuo ihan tavallisen ihmisen käytöstä ole. Vinkkini on että JUOKSE kun huomaat olevasi tekemisissä mököttäjän kanssa!
Älä kiinnitä mitään huomiota. Kyllä se ohi menee. Jos alat huomioida möksähtelijää, palkitset sen käyttäytymismallin, ja möksähtely jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kukaan myöntää olevansa möksähtelijä, koska eiväthän he ole sitä omasta mielestään! Kärsivät vain asiaankuuluvaa loukkaantumista.
Yksi luokkakaveri oli tuollainen ja jo lapsena se otti päähän. Alkoi seurustella tosi mukavan pojan kanssa ja mä jo teininä ihmettelin, miten se poika jaksaa jatkuvasti lepytellä sitä tyttöä, kun vähän väliä suuttuu jostain turhasta. No, ovat edelleen yhdessä ja samainen asia ihmetyttää edelleen nelikymppisenä, kun luokkakokouksessa (oltiin siis samalla luokalla) sama möksähtely jatkui. Kärsivällinen heppu, täytyy myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen seurassa jään miettimään jotain, mikä on kalauttanut suoraan itsetuntoon. En mökötä, mutta en vain saa sanaa suustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että siinä tietoisesti "pyritään saavuttamaan" mitään. Mököttäjä ei kai voi itselleen mitään, kun paha mieli ottaa vallan. Sitten alkaa se lapsellinen mökötys. Hyvä terapia voisi auttaa. Luulenpa, että mököttäjä on itsensä uhri siinä missä läheisetkin.
Miten sellaisen kanssa sitten pitäisi toimia? Ei kai sille voi mitään, jos terapia ei maistu. Pitäisi vaan pystyä varjelemaan omaa mielialaa, mutta sehän on tietty vaikeaa toisen jurotusta ja huokailua katsellessa.
Mulla itselläni on nyt kärsivällisyys aika lopussa oman mököttäjän kanssa. Seuraavalla kerralla saatan käskeä sen suksia helvettiin, ja palata saa vasta hyvällä tuulella, ja hyvittelyjen kera.
prkl.
-komppaan 5:sta.
Jonkinlaista henkistä väkivaltaa mielestäni tuollainen käytös aikuiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhuh, luulin jo olevani ainoa, jolla on tällainen mököttäjä-ihminen tuttavapiirissä. Tyyppi ei ole siis kovin läheinen, kaverin sulhanen. Auttoi meitä muutossa, mutta menetti hermonsa jostain syystä (olemme epäorganisoituja ihmisiä, mutta tämän ei olisi pitänyt tulla hänelle mitenkään yllätyksenä) ja mökötti koko loppuillan päästyään leikkimään marttyyria.
Mököttäjiksi ryhtyy ihmiset, jotka ei uskalla suoraan sanoa mikä ottaa päähän. Pelkäävät sanoa suoraan, koska silloin täytyisi pystyä perustelemaan miksi on vihainen ja kuuntelemaan mahdolliset vastaväitteet, ehkä avoimesti riitelemään. Heillä kotona on varmaan pidetty kulissia yllä eikä kielteiset tunteet ole olleet sallittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin - nyt on joulukin vietetty tämän saman henkilön kanssa. Tällä kertaa en tietääkseni edes ehtinyt sanoa mitään väärin, kun jo tullessa oli naama nurinpäin... Huonoa käytöstä, näytti siltä, että oikein yritti pilata toisten joulun. Onneksi loppua kohti normalisoitui, jopa vaihtoi meidän kanssa muutaman sanan.
Ottaisitteko tämän puheeksi ko. hlön kanssa?
Ap
Eikö ketään - vai möksähtikö kommentaattorit..?
kyllä mä ajattelisin sen olevan huomion hakemista
Up..