miksi pitkään imettäjät pitävät tärkeänä, että muutkin joko
a) imettävät myöskin
tai
b) tajuavat virheensä, lankeavat polvilleen ja pyytävät anteeksi lisäravinnon, vastikkeen tms. antamista?
Kommentit (12)
Olisikohan jollakin lipsahtanut vainoharhan puolelle?
nyt äidit yleensä ajattelee muidenkin lasten kuin omiensa parasta. Vai etkö sinä välitä, jos naapurin Petteri-poika voi huonosti?
kun tuossa viestissä, missä äiti kertoi huomanneensa, että maito ei riitä (ts. vastikkeen antamisen jälkeen vauva nukkuu paremmin) oli heti sitaatti imetystukilistalta, kärttyisiä vastauksia imettämisen paremmuudesta jne.
siis minä ihmettelen: minulla ei ole (vielä) lapsia, ja mietin, että tällaistako se on?
jos äiti ei imetä. Itse imetin kumpaakin lasta 2 vko ja maito loppui kuin seinään. Eikä sitä tullut. En pidä itseäni huonona äitinä vaikka muut pitäisikin. SEuraavan kohdalla en meinaa ottaa sen enempää stressiä imetyksestä, imetän niin kauan kuin sitä tulee, tulee sitä sitten 2 vko tai 6 kk. Mistä ensimmäinen 2 vko on todenäköisempi vaihtoehto. Eikä lapseni ole olleet sen sairaampia kuin ne jotka saaneet maitoa 6 kk.
Siksi toiseksi äidinmaidon ravintoarvo laskee mitä kauemmin imettää.
vain ja ainoastaan oikaisn muutaman olennaisen harhaluulon, jotka on aika yleisiä......
Siinähän on kyse jo 7kk vauvasta eli ei edes täysimetyksestä kyse ja silti on tutelimammat hiukset ojossa parrikadeilla kun puhuttiin imetystukilistasta =D
Että kukahan se kiihkoilee ?? =DDD
Minua ainakin hävetti kun en saanut lopetettua aiemmin lapseni imetystä. Menin töihin kun lapseni oli 1v10kk vanha ja sitten vasta pikku hiljaa loppui imetys. Neuvolassakin alkoi jo vuotta aikaisemmin painostus, että nyt pitäisi lopettaa ja tunsin itseni ihan laiskiaiseksi, kun en halunnut lopettaa elämää helpottavaa lapsen rauhoituskeinoa. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi moneen kertaan, että imettämisestä ei ole enää mitään hyötyä.
Kukaan tuttavistani ei myöskään imettänyt kovin pitkään ja kadehdin, kun he pystyivät jo juomaan muutakin kuin maitoa.
En todellakaan saanut mitään " mother of the year" -diplomia pitkästä imettämisestä, vaan kummastelevia ilmeitä ja huomattelua sieltä täältä.
Ei silti kaduta, että imetin pitkään. Tosin seuraavan kerran yritän jättää imettämisen vuoteen, jos se imettäminen siis seuraavan lapsen kanssa ylipäänsä onnistuu. Ei se lopettaminenkaan ole vaan aina niin helppoa.
Piti laittaa että nopeammin (ajatuskatko...).
Mun vauvalla korvike piti rintamaitoa paljon pidempään nälän poissa, vaikka määrä oli täysin sama.
Vierailija:
Minua ainakin hävetti kun en saanut lopetettua aiemmin lapseni imetystä. Menin töihin kun lapseni oli 1v10kk vanha ja sitten vasta pikku hiljaa loppui imetys. Neuvolassakin alkoi jo vuotta aikaisemmin painostus, että nyt pitäisi lopettaa ja tunsin itseni ihan laiskiaiseksi, kun en halunnut lopettaa elämää helpottavaa lapsen rauhoituskeinoa.
Tosin palasin kouluun kun esikoinen oli 9 kk, ja imetys jatkui yli 2-vuotiaaksi. En vain saanut sitä loppumaan kun en osannut olla riittävän määrätietoinen. Häpesin suuresti imetystä jostain 13 kk eteenpäin.
Tästä toisen lapsen pitkästä imetyksestä uskallan olla jo vähän ylpeäkin. ;) 16 kk takana ja jatkuu...
höpö.
Miksi sinä tuollaista luulet?
palstaillut ja tämä imetysjuttu on kyllä ollut kaikista eniten kiistelyä aiheuttanut. itselläni ei ole mielipidettä puoleen eikä toiseen, vielä en ole päässyt moista kokeilemaan.
eli ihan perstuntumalla heitetty kyssäri. provoilua? kyllä. sitähän tämä palsta on täynnä.
Itselläni on kokemusta sekä pitkästä (melkein 2v) että lyhyestä (4kk)imetyksestä ja voin sanoa että molemmissa on puolensa. Olen aina ajatellut imettäväni pitkään, mutta joskus voi käydä niin, että imetys loppuu vaikka kuinka toisin haluaisi, kuten minulla nelikuukautinen vauva kieltäytyi täysin rinnasta ja imetys oli kuukauden vanhasta ollut tappelua. Kyseessä oli keskimmäinen kolmesta lapsesta. Siinä mielessä pulloruokinta oli helppoa, että joku muukin saattoi ruokkia lapsen, mutta parinkymmenen pullon ja tuttelikuormien rumba oli myös omalla tavallaan rasittavaa. Rintamaito on aina sopivan lämpöisenä saatavilla kun sitä tarvitaan eikä tiskiä tule. Silloin vain on äiti korvaamattomampi. Minusta tuntuu että enemmän hyvin pitkää imetystä katsotaan karsaasti kuin lyhyttä. Jos imetys ei onnistu, siitä ei kannata ottaa paineita.
Eikä mua muutenkaan kiinnosta toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset. Toivon silti, että imetysneuvontaa ja tukea olis kaikilla saatavilla, jos sitä haluaa ja tarvii, heti synnärillä ja myöhemmin vaikka neuvolasta.
Toivon myös, että kukaan ei puuttuis mun imettämisiini.
t. kolmea lasta yhteensä 6½ v imettänyt