Miten te uskallatte ostaa jonkun 60- tai 70-luvun

Paremmin ne on rakennettu kuin nämä uudet. Lue vaikka tän päivän Hesari, siellä on asiaa nykyrakentamisen surkeasta tasosta. Aivan uusissakin taloissa on kosteusongelmia ja hometta, esimerkkinä oli kaksi vuotta vanha Kirkkonummen kunnantalo. Juttu löytyy sivulta A6-8

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 11:36"]

Paremmin ne on rakennettu kuin nämä uudet. Lue vaikka tän päivän Hesari, siellä on asiaa nykyrakentamisen surkeasta tasosta. Aivan uusissakin taloissa on kosteusongelmia ja hometta, esimerkkinä oli kaksi vuotta vanha Kirkkonummen kunnantalo. Juttu löytyy sivulta A6-8

[/quote]No ei todellakaan ole 60 tai 70 luvulla rekennettu paremmin kuin 2000 luvulla.

Itse totesin myös että vanhat talot ovat täysin ylihinnoiteltuja, joten valintana oli että rakennan uuden tai ostan uudehkon. Rakensimme uuden.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 11:36"]

Paremmin ne on rakennettu kuin nämä uudet. Lue vaikka tän päivän Hesari, siellä on asiaa nykyrakentamisen surkeasta tasosta. Aivan uusissakin taloissa on kosteusongelmia ja hometta, esimerkkinä oli kaksi vuotta vanha Kirkkonummen kunnantalo. Juttu löytyy sivulta A6-8

[/quote]Voi jeesus.... 60-luvun taloissa ei sittten ole ollu koskaan hometta?

Paskaa suomessa kyllä osataan rakentaa, sillä alan ammattimoraali on todella surkea, mutta eväät hyvään rakentamiseen on kyllä olemassa.

Taloin ikä ei yksin riitä kertomaan sen kunnosta ja toimivuudesta. Sutta ja sekundaa on tehty aina, niin myös laatua. Oma hyväkuntoinen puurakenteinen kotitaloni on vuosimallia 1902.

Uskalsin ostaa 30-luvulla rakennetun. Hirsitalo, ei hometta.

Kuinka sä uskallat tehdä yhtään mitään? Ihan jokaisessa talossa on riskinsä kuten joka asiassa on riskinsä.

Totta kainiissäkin on kosteusongelmia, mutta kun ostaa sen ikäisen talon, ne ovat jo tulleet ilmi. Kuntokartoitus tietysti pitää teettää. Myyjä on kumminkin vastuussa pari vuotta kaupan jälkeenkin.

Versus nämä 2000-luvun talot... Ihan uusissakin on pahoja vikoja, lukekaa nyt vaan tuo HS:n juttu. Pahassa tapauksessa rakennuttaja on jo konkassa, ja korjauksista riidellään raastuvassa. Ja mikään ei maksa niin paljon kuin uusi talo, siinä sitä vasta ostaakin sian säkissä ja maksaa liikaa.

2

Asiaahan voio ajatella ihan rationaalisesti. Kukin uskaltaa tehdä sellaisia asioita, joissa itse pystyy kantamaan tulevat riskit. Minä uskallan ostaa talon, koska on niin paljon tietoa ja kokemusta rakennuksista ja rakentamisesta, että a) erotan perusteiltaan kunnossaolevan ja päältä kauniin pommin  ja b) tiedän selviäväni isommistakin remonteista.

Meillä on 1970-luvulla itse rakennettu talo ja loistavassa kunnossa. Pikku remontteja on vuosien varrella tehty, ei hometta eikä muutakaan ongelmaa.

Pitäisi todella miettiä pitkään jos uskaltaisi nykyaikaisen rimapaketti-muovieriste-kyhäelmätalon ostaa.

Kaikki isot valinnat ja päätökset tehdään epätäydelllisen tiedon varassa. Talon ostaminen on yhtä hyvä esimerkki kuin avioliiton solmiminen. Jos vaatii 100 % varmuuden, että valinta on 100 % oikea, hommat jäävät tekemättä.

Itseäni kauhistuttaa eniten nämä 2000-luvun talon mitä myydään täällä pk-seudulla 400000-500000€ hintaan. Ajatelkaa nyt, laitat puoli miljoonaa jonkun matti meikäläisen (jolla ei kokemusta tai mitään asiantuntemusta) rakentamaan taloon!

Rakentajia on yhtä monta kun talojakin... silloin kun mietimme itse talon ostoa niin tiesimme heti että voi ola n 70 luvun talo ja löytyikin v.68 rakennettu minkä ostimme sitten.. en puhu että kaikki talot on hyviä siihen aikaan.. itsekkin olen rakennusalalla ja tiedän tasantarkkaan mitä me tehdään ja mistä tuo tavara tulee suomeen ja millaista valvontaa käytetään ja millainen on ammatti taito.. sen verran ite sanon että ainakaan uudis asuntoa esim itse en ostais vaikka rakennammekin niitä.. tämä on tietysti maku kysymyskin.. ja muutenkin meillä ei olisi kyllä ollutkaan varaa ostaa n. 250- 300 00 e uudis taloa ja nykyään tontitkin ovat tosi pieniä .. itse löysimme 68 vuoden talon yhdessä tasossa 120 neliötä ja 5000 neliön tontilla ja täysin terve saunaja kylppäri on vain ainoastaan rempattava.. talon hintakin oli kohtuullinen n. 160 000 e ja tiedoksi että asumme 100 km helsingistä että ei olla kuiteskaa mistää sen kauvempaa ;)) ollaan tykätty!

Samaa olen minäkin miettinyt kuin ap. Joku tasakattoinen valesokkelitalo, jossa kylppärirempan on tehnyt käsistään kätevä omistaja ilman mitään sen suurempaa valvontaa, on kyllä aikamoinen pommi.

Itse en muuttaisi mistään hinnasta uudisasutus alueelle persereikätontilla ja vieriviereen.. ei mitää omaa rauhaa mekin oatimme vamhemman talon jotta saisimme isomman tontin ja ei oo ihan reijo ja pena kyyläämässä.. ;)

Minä en uskaltaisi ostaa uutta taloa, mutta en kyllä 70-luvun taloakaan! Rajoitan ostoaikeeni ennen 1930-lukua rakennettuihin kivitaloihin. Niissä pahin yleisistä ongelmista on yleensä asbesti, josta ei ole haittaa muuten kuin remonttia tehdessä / rakenteita purettaessa. Muut haitat (esim. huono äänieristys) on mahdollista todeta ennen ostopäätöksen tekemistä. Isot asiat, kuten ilmanvaihto ja kosteuden haihtuminen, toimivat yleensä moitteettomasti ja ilman minkäänlaisia sähköä tarvitsevia koneita. Sellainen on minun mielestäni laadukasta rakentamista!

Uusista taloista sen verran että moni kakku päältä kaunis ja kallis :D

Kaikkein pahimpia ovat rakennusalan korkeasuhdanteiden aikaan kiireellä ja hosuen ja sitä sun tätä työvoimaa käyttäen rakennetut kyhäelmät.

60-70 luvun taloissa on se hyvä puoli, että ne on pääasiassa itse tehtyjä, joten kaikenmaailman kepulirakentajat ei ole niitä päässyt pilaamaan. Toki onhan nekin voitu myöhemmin pilata epäonnistuneilla remonteilla.

Nykyään on tiedossa mitä ongelmia noissa voi olla. Kukaan ei tiedä mitä ongelmia uusissa taloissa tulee esiin.

50-60-luvun vaihteen talot on mielestäni vielä hyviä. Nyt asutaan v.  60 rakennetussa kerrostalossa ja olen rakastunut. Mitään ongelmia ei ole ollut. Vesikiertoinen lattialämmitys koko kämpässä on jees, eipä ole rumia pattereita. Läpitalon huoneistossa valon määrä on valtava, varsinkin kun ikkunat ovat olohuoneessakin lähes lattiasta kattoon. Olohuoneesta on suuri liukuovi makkariin  jossa on lähes koko seinän levyinen ikkuna, tästä kun kulkee valo läpi niin, ah! Ja maakarikin on tarpeeksi suuri, noin 25neliöä, eikä mikään nykyajan koppi.

Rehellisyyden nimissä, kyllä mä haluaisin johonkin kivilinnaan, jossa huonekorkeus olisi 3 metriä, mutta onhan tää siihen nähden edellista asumista, että en mä ehkä olisi sellaisesta valmis maksamaan.

Mihinkään 70-luvun elementtikerrostaloon, jossain lähiössä mä en olisi todellakaan valmis muutamaan. Yhen sellaisen rempanneena, niin voin sanoa,e ttä se lastulevypaskan määrä oli mulle ihan tarpeeksi. Tässä kämpässä oli sentään kaikki alkuperäiset jutut vielä täysipuuta (kuten keittiön kaapit ja kaikki vaatekaapit).

En mä mielelläni sen ikäistä ostaisikaan, vaan vanhemman.  Uuteen en koskisi tikullakaan, sen verran noita rakennuskohteita kulkiessa näkynyt, missä märät eristeet pistetään paikalleen ja muovi päälle... sitten urakoitsijan perävalot jo vilahtaakin.

Vanhemmasta näkee usein päälle... jos se on vielä pystyssä, se on hyvin tehty. Ne on monesti paremmilla rakennuspaikoilla, kukkulan laella ei notkon pohjalla.

Ja viimeisenä, jos ostaa talon, pitää myös varautua että joku yllätys voi tulla kaupan päälle.

Itse ostettiin 50 rakennettu ja 75 remontoitu. Päälle jo näki että puskat kasvoi yhdessä reunassa vuorauksen alla (ja vähän reunaa raottamalla selvisi heti että alajuoksu uusiksi) ja että ne 70-luvun muovimatot lähtee joka tapauksessa, silloin on ihan sama mitä siellä olla on, samalla sen tutkii ja vaihtaa tarvittaessa.