3-vuotiaan puhe epäselvää, neuvolassa tarkkaillaan?

Kolmevuotiaalla nimenomaan on kriteerinä, että vieraskin saa puheesta selvän. Jos puhe on epäselvää, vika saattaa olla suun motoriikassa, kuten joku jo vastasikin. Joskus suun lihaksisto on veltto, ja suujumpan avulla suun morotiikka paranee. Puheterapian kautta lapsi oppii sanomaan äänteet oikein. Mikä siinä nyt on niin kamalaa? Kiva juttu, että sanavarasti on laaja, mutta myös äänteita pitäisi oppia.

vitonen jatkaa, meillä oli ensin kunnallista puheterapiaa tietty satsi ennen kuin tuli lähete Lastenlinnaan. Tämä johtui siitä ettei tullut edistystä, mutta ei kai, kun puheterapeutit vaihtuivat koko ajan ja uuden kanssa aloitettiin aina alusta. Lisäksi me veimme sinne lapsen, mutta jos saa sopimuksen yksityiseltä niin silloin menee tarhaan. Ei minua se vieminen haittaa, mutta kun tuntui ettei hyötyä ole niin tuntui niin turhalta. Nyt sitten Lastelinnan puheterautti tekee oman arvioinnin, mutta veikkaan, että enää ei ole tarvetta mihinkään puheterapiaan.

Itse hämmästen jos 7 vuotias puhuu vielä erittäin epäselvästi?Miksi ei ole korjattu jo?Mahtaa nyt koulussakin ihmetellä mitä puhuu,kun en itsekkään tajua.Hymyilen ja nyökkäilen vain,ihan kuin ymmärtäisin.Enkä ole kuullut,että kävisi tai olisi ikinä vielä käynyt puheterapiassa.

Kolmevuotiaalla tärkeintä on, että kielelliset taidot eli puheen ymmärtäminen, sananvarasto ja lauseet ovat kunnossa. Ja ilmeisesti näin siis on.

Tuosta äännepuolesta on tärkeää selvittää, onko tiettyjen äänteiden korvautuminen sytemaattista vai ei. Jos esim. s=t ja r=v aina ja kakikissa yhteyksissä, kyse on varmasti vain perinteisistä äännevirheistä, eli lapsi ei ole niitä oppinut vielä tuottamaan. Näitä juttuja aletaan harjoitella vasta ehkä 5-vuotiaana lapsen kanssa puheterapiassa, jos eivät itsestään siihen puheeseen löydy. Sen sijaan jos korvautuminen on epäsystemaattista, eli esim. välillä s löytyy ja välillä ei jne. kyse voi olla enemmänkin kuullun erottelun pulmasta eikä siitä motorisesta tuottamisesta. Tähän liittyy myös sanan pituuden hahmottaminen: on ihan ok jos 3v sanoo vaikka "tammakko", mutta ei ole ok jos sanoo vaikka "tamma" tao "samma". Tai "peehonen" on ok mutta "peenen" ei ole. Tällaiset sanojen lyhenemisetkin kertovat siitä, että sanan rakennetta on vaikea hahmottaa, eli on ns. kielellinen pulma eikä motorinen.

t. puheterapeutti

Näin hieno se on tämä meidän neuvola systeemi! Vikaa etsitään ja kun diagnoosi tunnetaan niin oireetkin keksitään. Tällä tavalla kasvatetaan hyvinvoivia onnellisia lapsia, mitataan, arvioidaan, vertaillaan, puututaan ja terapioidaan "varmuuden vuoksi", kun eihän sitä koskaan voi tietää. 

Kukahan tuossa kuviossa oikeasti joutaisi hoitoon?

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 19:11"]

Näin hieno se on tämä meidän neuvola systeemi! Vikaa etsitään ja kun diagnoosi tunnetaan niin oireetkin keksitään. Tällä tavalla kasvatetaan hyvinvoivia onnellisia lapsia, mitataan, arvioidaan, vertaillaan, puututaan ja terapioidaan "varmuuden vuoksi", kun eihän sitä koskaan voi tietää. 

Kukahan tuossa kuviossa oikeasti joutaisi hoitoon?

[/quote]

Nimenomaan varmuuden vuoksi. Vai etkö ole koskaan kuullut ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta?

Pojalla on välillä niin innostunutta se puhe, että hän jättää sanoja väliin lauseissa, etenkin kun leikimme sanaleikkejä. Hän kiirehtii kovasti. Välillä tulee näitä s-äänteitä, mutta tyypillisesti lause kuulostaa tältä: minä ottan kankkia, puvvaa, tikkavin ja henneitä (minä ostan karkkia, pullaa, tikkarin ja herneitä). Kyse ei ole siitä, että minua hävettäisi tai en halua ajatella, että lasta arvostellaan, mutta lähinnä tyyneyteni horjui tuon läpi neuvolauramme kestäneen arvostelun (liian pitkä, liian pätkä, mongertaa jne..) vuoksi. Se sattuu, koska olen itse ollut erittäin kiusattu vanhempieni ja koulutovereiden keskuudessa aikoinaan, siksi en halua että lapselleni tulee sama tunne, ettei hän kelpaa :(

Meille hän olisi maailman rakkain vaikkei puhuisi sanaakaan. Hän osaa tunnistaa tunteensa ja näyttää niitä, on hyvin tunneherkkä välillä, ihana lapsi kaikin puolin. Sanavarasto on laaja ja opettelee jo välillä mielellään englanninkielisiäkin sanoja. Osaa laskea, esim. kuinka monta palloa näkee kuvassa jne, oppi sen vajaa kaksivuotiaana.

Mietin tuota suun motoriikkaa.. lapsellani on joskus hyvin vaikeaa syödä tiettyjä ruoka-aineita lähinnä koostumuksen vuoksi (kana lienee ikävin suussa) ja mitään karkkia on turha antaakaan, koska hänellä ne jäävät aina kurkkuun kiinni. Hän ehkä tarvitsee motoriikan hallintaan apua? (toisaalta olen erittäin iloinen, ettei häntä edes nuo karkit kiinnostakaan.heh)

ap

Onko kielijänne tarkistettu? Sopisi hyvin kireään kielijänteeseen tuo puhe.

Ei ole mitään tarkistettu vielä, korvakierrettä oli alle 2v. mutta se hävisi yhtäkkiä, muuten terve muksu. Käskettiin nelivuotiaana tulla takaisin, mikäli ei opi kunnolla puhumaan. Ja pituutta kontrolloidaan, hän on vain 102cm pitkä :O

ap

No tuskin on vikaa. Poikani 3,5 vuotta, puhuu juurikin noin. Ikinä ei ole ihmetelty. Poikani pk:ssa 5 vuotias kaveri puhuu näin : "itkälle ei titten taa keltoa, että ollaan tehty itänpäivä lahjat." Hyvin saa selvää vaikka ei tule ässää, eikä ärrää ollenkaan. en kyllä tiedä, käykö puheterapiassa tms.

Ei kannata huolestua, mutta jos ohjataan puheterapiaan, niin sehän on vain hieno juttu! Oppii sitten nopeammin, jos oppii :)

Aika moni lapsi on "tarkkailussa" kuka minkin syyn vuoksi, tämä terveydenhoitaja on erittäin tarkka ikäsuosituksista ja käyristä. Alkoi vain niin harmittamaan, kun poika selostaa pitkät tarinat ja toinen vain huitaisee kädellä, että ei tuosta saa selvää. Nyt otan jälleen järjen käyttöön ja lakkaan huolehtimasta :)

Meillä tarhan vaatimuksesta poika joutui erikoislääkärin tutkimuksiin Lastenlinnaan, kun epäilivät jotain neurologista vaivaa lapsella. Sitä mieltä olivat neuvolan lääkäri, lastenlääkäri ja tarha. Kävi neurologia tapaamassa ja ei löytynyt mitään. Seuraava vaihe on puheterapeutin tapaaminen. Puhe oli ikäistään myöhässä, mutta nykyään puhuu ihan hyvin. Poika täyttää pian neljä. 

Ehkä ap:n pitäisi ajatella että on hyväksi että tutkitaan ja hyvä jos ei ole mitään

Olen samaa mieltä kuin viitonen, että on vain hyvä, jos seurataan ja tutkitaan. Jos sitten jotain ilmenee, niin hoidetaan. Monet äidit ovat vähän liiankin herkkähipiäisiä ja kokevat tällaiset asiat itseensä kohdistuviksi arvosteluiksi (se vähän haiskahti ap:nkin kirjoituksessa), mutta eihän siitä ole kysymys. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja toisilla on joillain osa-alueilla ongelmia, joita tarpeen mukaan hoidetaan. Äidin kannattaa myös pitää mielessään, että on eri asia puhua paljon ja kieliopillisesti oikein kuin vaikeudet tuottaa joitakin äänteitä. On hyvä korjata puheviat mahdollisimman nuorena, niin vältytään mahdolliselta kiusaamiselta. Ja huom! puhevika ei ole älyllinen vika tai vamma.

en osaa ottaa kantaa puheen epäselvyyteen mutta aika tylyä terkalta heittää tollasta kommenttia, lapsen kuullen, ja muutenkaaN. Alentava.

Nykyään kyllä laitetaan lapset kaikenlaisiin tarkkailuihin! Onhan se tietysti hyvä että saa apua jos on jollain saralla vaikeuksia, mutta yleensä tuntuvat olevan aivan turhia. Vanhin lapseni on kirjattu kouluun erityisoppilaana ja niiden papereiden kanssa sitten pelataan ja palaveerataan aika ajoin. Lapsella ei kuitenkaan ole käytännössä mitään ongelmaa oppimisen tai koulunkäynnin suhteen, siis opettajankaan mielestä! Toivottavasti tuo erityisoppilaana oleminen saadaan pian kumottua, lapsihan alkaa kohta ajattelemaan että hänessä on jotain vikaa...

Taitaa olla terv.hoitaja sellainen vanhempi neuvolaimmeinen, jolle ei mikään kelpaa. Valittaa lapsista jotka ei kasva ja kehity matemaattisesti lasketun teoriakaavan mukaan. Ja jos vaikka kasvaakin niin valittaa silti :D Itse vetäisin kyllä herneen nenuuni jos joku terppatantta arvostelisi lastani hirveän/kamalan pitkäksi (lapsemme nimittäin on tosi pitkä :) ) tai tokaisi että ei saa tuosta puheesta mitään selvää. Lapsikinhan jo ymmärtää että hänessä on sitten vikaa, jotain hirveää ja kamalaa. Asiat voi esittää himppa vähemmän alentavasti.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 13:33"]

Meillä on 3-vuotias reipas, iloinen ja välillä uhmakaskin pieni poika. Hän oppi ensimmäiset sanansa (äiti, kakka, anna) noin 9kk iässä, ja pian rupesi jo puhumaan oikein monipuolisesti. Tällä hetkellä hän on jo kauan osannut muodostaa lauseet oikeaoppisesti, käyttää monikkomuotoja ja sijamuotoja oikein jne. Hänelle on luettu 2kk iästä lähtien todella paljon, ja hän on oppinut itsekin "lukemaan" itsekseen, kirjoja on satoja. Hän rakastaa sitä, kun hänelle luetaan, eikä kyllästy siihen lainkaan. Mutta neuvolassa ollaan huolissaan puheen epäselvyydestä, huolimatta siitä miten uskomaton sanavarasto ja kielellinen taito hänellä jo on. Pitäiskö meidänkin olla?

Poika puhuu siis näin: vauva = mauva, pallo = pavvo, kissa = kitta, hyrrä = hyvvä.. eli ärrää tai ässää ei osaa sanoa (paitsi joskus vahingossa), ja tupla-ällä tulee tupla-veenä.

Poika puhuu PALJON ja on neuvolan testeissä kuulemma muuten nelivuotiaan tasolla, mutta terveydenhoitaja sanoi, ettei "tuosta puheesta saa mitään selvää". Kyllä siitä muut saa, mutta pitäisikö tässä huolestua? Lisäksi lapsi ei ole kasvanut kuin 6cm vuoden aikana, se on liian vähän kuulemma. Hänet siis pystymitattiin nyt ensimmäistä kertaa, ja siinä terveydenhoitajan mukaan käy usein niin, että pituusmittaus heittää; silti lapsi joutuu tarkkailuun siitäkin. Aina ennen valitti siitä, miten "kauhean pitkäksi tuo kasvaa" ja nyt on sitten liian lyhyt (pisimmissä pojissa). Onko terkkari nyt liian kärkevä vai onko lapsessa "vikaa"?

[/quote]

Älä ole turhaan huolissasi, mutta eihän se haittaa jos tutkitaan asiaa! Meillä aikoinaan 3-v. sai neuvolasta lähetteen puheterapeutin arvioon epäselvän puheen takia. (Meillä myös oli puhelias lapsi, jolle oli luettu paljon jne, mutta puhe oli aika epäselvää). Ilmeni että hänellä oli suun motoriikassa vaikeuksia tuottaa tiettyjä äänteitä. EI siinä sitten muuta kuin puheteraputilla käyntejä + kotiharjoittelua. Harjoittelusta oli apua, ja lisäksi oli hyvä saada asiantuntijan diagnoosi. Moni asia kirkastui - esimerkiksi tajusin että suun motoriikan puutteista oli johtunu se, että lapsen oli ollut vaikeaa oppia syömään kiinteämpää ruokaa. 

Ei kannata pahastua, jos puheterapiaan on tarvetta niin hyvä vain jos sinne pääsee ajoissa!

Onhan tuollaista epäselvää puhetta tosi hankalaa muitten kuunnella. Eikö päivähoidossa ole asiasta sanottu? Hyvä, että terkka puuttui asiaan.

Tykkäisikkö ite jos lääkäri tokaisis sulle että en saa sun puheestas mitää selvää? Ihminen se lapsikin on.