Pitääkö bipolaarisen maanisessa vaiheessa olevaa ihmistä yrittää hillitä?

Onko teillä hyvät keskusteluvälit? Sano että sun mielestäsi ystäväsi tarvitsee nyt apua, mihin voit ottaa yhteyttä?

Hän ei kuuntele yhtään neuvojani. Olen yrittänyt sanoa, että harkitsehan nyt vielä ym., muttei ota kuuleviin korviinsa. AP

hillitseminen ei auta, mutta voi ehdottaa esim. että käy tarkistuttamassa lääkityksen ja juttelemassa hoitajalle. Käytännössä voi yrittää suunnata ylimääräistä virtaa johonkin järkevään, keksiä vaikka yhteisen projektin jota toteuttaa, ettei liika virta aja päättömiin asioihin (tolkuton tuhlailu, ryyppääminen ym.) Näin itse bipona neuvoisin :)

Ei sitä mitenkään voi hillitä. Minulla on kokemusta 7 vuoden avioliitosta bipon kanssa, ja sen olen oppinut että ei siinä juuri auttaa voi jos lääkitys ei ole kunnossa ja mielialat vaihtelee. Eli masennusvaiheessa ei pysty piristämään eikä maniassa hillitsemään, täytyy vain odottaa että aika tekee tehtävänsä.... 

Minun exälläni oli vielä kiva tapa heittää manian alkaessa tulla lääkkeet roskiin, koska hän uskoi että on parantunut - kuka mielettömän hyvin voiva nyt lääkkeitä tarvii... Sitten se maniassa törsäsi rahaa älyttömiä summia uhkapeleihin, petti, teki ihme tempauksia jne. Ja sitten taas kun kääntyi masennukseen katui noita. Samanlaiset syklit jatkuivat eikä siihen tuntunut olevan psykiatreilla tai terapeuteillakaan mitään apua, saati minulla tai muilla läheisillä.

Kiitos, tuota yritän. Ehdotan vaikka jotain yhteistä tekemistä. Maalataan tai tapetoidaan vaikka huoneita tms. Äkkiä en muutakaan keksi, mutta mietin lisää. AP

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:27"]

Hän ei kuuntele yhtään neuvojani. Olen yrittänyt sanoa, että harkitsehan nyt vielä ym., muttei ota kuuleviin korviinsa. AP

[/quote]

Niin, hänellä menee nyt lujaa ja hänen korvissaan olet vaan kummallinen tylsä jäkättäjä... Ei maanikko kuuntele todellakaan tuollaista, kuuluu sairaudenkuvaan. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:27"]

Hän ei kuuntele yhtään neuvojani. Olen yrittänyt sanoa, että harkitsehan nyt vielä ym., muttei ota kuuleviin korviinsa. AP

[/quote]

Niin, hänellä menee nyt lujaa ja hänen korvissaan olet vaan kummallinen tylsä jäkättäjä... Ei maanikko kuuntele todellakaan tuollaista, kuuluu sairaudenkuvaan. 

[/quote]

Juuri noin. En ymmärrä, miten suuria asioita hänelle nyt tapahtuu. Olen arkinen harmaa latistaja. AP

Ei siihen oikein järkipuhe tehoa. Yrittää toki voi, ja pahimmat katastrofit voi yrittää välttää esim. ottamalla luottokortin pois tms. (yleensä maanisilla ostohalu valtava ja tehdään hankintoja joihin ei varaa) mutta ilman lääkitystä/pakkohoitoa voi mennä viikkoja/kuukausia ennenkuin mania vaihtuu masennukseen ja siihen mennessä on voinut tuhota oman elämän ja muutaman muun siinä sivussa.

Jos ei muu auta ja henkilö on vaaraksi itselleen, niin se on mielestäni ambulanssin paikka. Ymmärrän, että moni muu on eri mieltä. Tiedän sen, että bipo voi sitten tasaisemmassa vaiheessa olla itsekin sitä mieltä, että tilanne oli riistäytynyt ohi hallinnan. Voi olla, että hoitavaa lääkäriä ei edes ole, vaan vaihtuva lääkäri jossain ja kukaan ei ole vastuullinen hoidosta.

Ei ole fyysiseksi vaaraksi, mutta psyykkiseksi kyllä. Sanotaan, että munaa itsensä perusteellisesti. Pelkään sitä, miten tulee sen kanssa toimeen masennusvaiheen aikana. Nyt piutpaut siitä piittaa ja kuten sanoin, olen ankea harmaa latistaja, jolla ei ole mielenkiintoista elämää ja joka ei voi ymmärtää jne. Mutta teot ovat sellaisia, että ainakin normisti täysin mielettömiä. AP

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:40"]

Jos ei muu auta ja henkilö on vaaraksi itselleen, niin se on mielestäni ambulanssin paikka. Ymmärrän, että moni muu on eri mieltä. Tiedän sen, että bipo voi sitten tasaisemmassa vaiheessa olla itsekin sitä mieltä, että tilanne oli riistäytynyt ohi hallinnan. Voi olla, että hoitavaa lääkäriä ei edes ole, vaan vaihtuva lääkäri jossain ja kukaan ei ole vastuullinen hoidosta.

[/quote]

Toki jos tosiaan on vaaraksi itselleen. Usein vaan on niin ettei ole siinä mielessä vaaraksi, vaan tekee vain liioitellusti asioita joihin jokaisella aikuisella on oikeus, esim. ryyppää, nai, tuhlaa... Ei ambulanssia voi tällaisten takia kutsua. Pakkohoitoon kun ei onneksi voi kovin helposti ihmistä laittaa tässä maassa.

" Sanotaan, että munaa itsensä perusteellisesti. Pelkään sitä, miten tulee sen kanssa toimeen masennusvaiheen aikana. "

Minun kokemus on, ettei ne munaukset juurikaan oikeasti vaikuta masisvaiheen syvyyteen, vaikka toki niitä ääneen ja vaikeroiden vatvotaankin silloin. Se masennus, samoin kuin mania, on aivokemiallnien tila johon aika vähän on merkitystä sillä mitä on tehty tai jätetty tekemättä.

Ainakin se minun exä meinaan oli ihan yhtä syövereissä kipeänä sängynpohjalla vietetyn mania jälkeen kuin sellaisenkin, jossa oli vedetty viinaa, naitu prostituoituja ja tuhlattu kasinolla rahaa. SIlloin jos teoista ei ollut vatvottavaa masentuneena, vatvottiin elämän yleistä mielettömyyttä ja tarkoituksettomuutta sun muuta. Oikeasti, teoilla ja mielentilalla ei tuntunut olevan mitään tekemistä keskenään, mielentilat menivät omia syklejään sairauden mukana vaan.

Kuinka ihmeessä olette jaksaneet tuollaisia miehiä katsoa? Alkoiko sairaus ihan tuosta vaan vai oliko jo yhteen muuttaessanne? Miten huomasitte mistä on kyse? Mikä lääkitys? Millainen lapsuus miehellä? Onko eron jälkeen edelleen elämässänne?

Mietin tässä asioita kun yhdellä läheisellä jotain.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:59"]

Kuinka ihmeessä olette jaksaneet tuollaisia miehiä katsoa? Alkoiko sairaus ihan tuosta vaan vai oliko jo yhteen muuttaessanne? Miten huomasitte mistä on kyse? Mikä lääkitys? Millainen lapsuus miehellä? Onko eron jälkeen edelleen elämässänne?

Mietin tässä asioita kun yhdellä läheisellä jotain.

[/quote]

Oon se bipon kanssa naimisissa ollut ja vastailen...

En jaksanutkaan lopulta katsoa. Siis kirjaimellisesti: en jaksanut. Ymmärsin että miehen käytös johtuu sairaudesta, ja järjen tasolla pystyin hyväksymään sen takia esim. pettämiset. Mutta vuosien myötä tunnetasolla se kaikki tempominen ja teot rikkoi minua niin paljon että oli erottava, vaikka rakastinkin ja tiesin ettei mies ole ilkeyttään minua koskaan loukannut vaan sairautensa takia. 

Meillä oli niin, että miehen entinen vaimo väitti että mies on maanis-depressiivinen ja paranoidi, mutta koska mies tavatessamme vaikutti äärimmäisen tasapainoiselta, en todellakaan uskonut. Varsinkin kun mies kuvaili sitä exäänsä niin että ajattelin että sillä on vakavia psyykkisiä ongelmia. Kun tapasimme, mies oli harvinaisen pitkässä, jopa yli puoli vuotta kestäneessä hypomaniavaiheessa. Hypomaanikkohan on maailman ihanin ihminen: energiaa ja iloa täynnä, mutta ei vielä varsinaisen maanikon tapaan ärtyisä, arvaamaton ja sekoileva. Minä en tiennyt mitään tästä sairaudesta, joten miehen valtavasta energiasta ja innosta en osannut epäillä muuta kuin että hän vaan on luonnostaan sellainen, ja se oli minusta viehättävää. 

Erilaiset ongelmakäytökset alkoi kuitenki aika pian, mutta koska sairaus oli minulle tuntematon, en yhdistänyt niitä mihinkään. VArsinkin kun keskustellessa mies aina esitti syistä miksi oli käyttäytynyt niin. Oli kuulemma vielä vähän traumoja erosta tai lapsuudesta, ja siksi tuli vähän sekoiltua, mutta kyllä se tästä. Hän kävi koko ajan terapiassa, käsitelläkseen lapsuudentraumoja oman kuvauksensa mukaan, joten ajattelin että parempaan päin tässä ollaan menossa. 

Psyykenlääkkeiden käyttö hänellä oli satunnaista. Yleensä meni lääkäriin vain, kun oli masennus, koska silloin olo on huono. Sai masennusdiagnoosin, ja lääkkeet, mutta kun olo alkoi manian iskiessä parantua, heitti lääkkeet menemään. Seuraavalla kerralla meni toiselle yksityiselle psykiatrille.

Jossain vaiheessa mies sai myös sen itse bipo-diagnoosin ja siihen lääkkeet, litiumia. Mutta valitettavasti lääke ei vaikuttanut oikein mitään, miehen sairaus kun oli sitä vaikeahoitoista tyyppiä jossa mania- ja masennusjaksot ovat vain muutamien päivien pituisia yleensä: saattoi olla niin että mies oli aamulla itsemurhaa hautovassa masennuksessa mutta kun tulin töistä, täynnä maanista intoa juhlia ja mennä. Lisäksi litium aiheutti hänelle jotain sisäelinten toimintahäiriöitä joten se vaihdettiin johonkin varsinaisesti epilepsian hoitoon tarkoitettuun lääkkeeseen josta ei ollut mitään apua myöskään.  Pohjimmiltaan mies ei koskaan uskonut sairauteensa, koska hän kuitenkin pystyi käymään töissä ja oli urallaan jopa erittäin menestynyt. Hän ajatteli että on ihan normaalia että välillä menee vähän lujaa ja välillä heikommin.

Miehellä oli melkoinen perinnöllinenkin alttius varmasti taudille, koska hänen äitinsä oli ollut koko ikänsä masennuksen takia eläkkeellä, ja sisar oli skitsofreenikko. Ja varmasti myös voimattoman, masentuneen äidin ja alkoholisti-isän lapsena kasvaminen teki perinnöllisyyden lisäksi huonoa myös psyykkisesti. 

Vuosia eron jälkeen olemme edelleen yhteyksissä, olemme parhaat ystävykset. Minä en kestäisi enää saman katon alla sitä aaltoilua ja sekoilua, mutta nyt  kun voin itse valita milloin jaksan, ystävyys on oikein ok. Yleensä mies soittaa minulle lievässä maniassa ja pienessä pöhnässä, tai sitten kun pohtii masennuksessa syntyjä syviä ja kaipaa toisenlaista näkökulmaa. Välillä voi olla pitkään soittamatta ja silloin tiedän, että hän on joko niin syvällä masennuksessa ettei pysty soittamaan tai menee niin lujaa ettei vanhaa tylsää exää muista kaikelta bailaamiseltaan.

14, kaikkea hyvää sinulle elämääsi. Kuulostat hyvin empaattiselta ja järkevältä ihmiseltä, joka tietää rajansa. Meille kaikille tärkeät taidot ja ominaisuudet. Itsekin yritän olla niin, etten liikaa menisi mukaan tuttavani tilanteeseen. Mutta mietin, onko silti velvollisuuteni sanoa (reaktioista huolimatta) aina uudelleen, ettei tuo mitä kerrot voi olla totta ja nyt liioittelet tai kuule, nyt harkintaa noihin sun touhuihin. Vaikkei se mitään auttaisikaan. AP

Onko tällainen mies bipolaarinen? Etsii jatkuvasti ja holtittomasti seksiseuraa eli mistään normaalista kokeilusta ei kyse, raha-asiat sekaisin ja ulosotossa, vaimo jättänyt kuitenkin edelleen roikkuu ex-vaimossaan, ärtyy ihan mitattömistä asioista, valehtelee hyvin sujuvasti isoissakin asioissa ja kuitenkin hoitaa työnsä.

Eräs läheisen touhuja ihmettelevä.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 13:15"]

Onko tällainen mies bipolaarinen? Etsii jatkuvasti ja holtittomasti seksiseuraa eli mistään normaalista kokeilusta ei kyse, raha-asiat sekaisin ja ulosotossa, vaimo jättänyt kuitenkin edelleen roikkuu ex-vaimossaan, ärtyy ihan mitattömistä asioista, valehtelee hyvin sujuvasti isoissakin asioissa ja kuitenkin hoitaa työnsä.

Eräs läheisen touhuja ihmettelevä.

[/quote]

Bipolaarihäiriöön kuuluu olennaisena se mielialojen kausittainen vaihtelu. Jos tämä henkilö on tasaisesti tuollainen, niin varmaan on kyse  jostain muusta. Sitten taas jos välillä on masennuksia ja välillä menee lujaa, voi olla syytä epäillä bipoa.