työtekijästä esimieheksi? Arkaileeko muut?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:21"]

Mulla olisi kiikarissa uusi duuni, mutta arkailen koska en ole aiemmin toiminut esimiestehtävissä. En ole mitenkään erityisen kunnianhimoinen ihminen, mutta olen kyllä tunnollinen ja ahkera... mutta en vaan uskalla ottaa vastaan tuota työtä kun jotenkin vieroksun esimiesasemaa. Onko joku ollut samallaisessa tilanteessa, mutta päättikin ottaa vastaa ja onnistui esimiehenä olemisessa?

[/quote]

Esimiesten ja pomon paikat eivät sovi tunnollisille ja ahkerille työntekijöille. Sellaiset työntekijät polttavat pomon hommissa itsensä loppuun ja ovat juuri niitä huonoja esimiehiä. En suosittele jos tunnet yhtään epävarmuutta.

Minä arkailin sitä kun alettiin ehdottaa että ryhtyisin projektipäälliköksi tiimiin jossa olin itse ennen tavis työntekijä. Ajatus tuntui hyvin ahdistavalta, koska tiesin että on monia jotka haluaisivat itse päälliköksi edellisen jäädessä eläkkeelle, ja valintani herättäisi pahaa verta monessa, ja epäilyksiä että oliko tuo muka paras valinta meistä... 

Harkittuani asiaa menin kuitenkin projektipäällikkökoulutukseen, mutta ryhdyin eri tiimin projektipäälliköksi. Koen tämän hyväksi ratkaisuksi, on helpompi mennä johtamaan ihmisiä joiden kanssa ei ole ollut työkaveri ennen. Itse työn suhteen koen kyllä joskus kaipuuta entisiin hommiini, tässä hommassa kun on niin paljon kaikenlaista byrokratiaa kuten laskuttamista, raportoimista, tarjousten laatimista tms mistä en niin välitä.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:21"]

Mulla olisi kiikarissa uusi duuni, mutta arkailen koska en ole aiemmin toiminut esimiestehtävissä. En ole mitenkään erityisen kunnianhimoinen ihminen, mutta olen kyllä tunnollinen ja ahkera... mutta en vaan uskalla ottaa vastaan tuota työtä kun jotenkin vieroksun esimiesasemaa. Onko joku ollut samallaisessa tilanteessa, mutta päättikin ottaa vastaa ja onnistui esimiehenä olemisessa?

[/quote]

Esimiesten ja pomon paikat eivät sovi tunnollisille ja ahkerille työntekijöille. Sellaiset työntekijät polttavat pomon hommissa itsensä loppuun ja ovat juuri niitä huonoja esimiehiä. En suosittele jos tunnet yhtään epävarmuutta.

[/quote]

No höps, ei se nyt noin automaattisesti mene. Olen itsekin tunnollinen ja ahkera ihminen, mutta osaan pitää kyllä rajani työn suhteen. Yhtä lailla olen osannut alaisena ja esimiehenä.

Ja varmaan jokainen ajatteleva ihminen tuntee epävarmuuttta tuollaisen muutoksen edessä, eikä se todellakaan tarkoita ettei sopisi työhön.

Mä lähdin, mut se vaati mun esimiehen persuksille potkimista. Eli esimies tiesi et arkailen samalla tavalla kuin sinä ja otti paikan kahdenkeskeisessä keskustelussa esiin. Ja loin vähän uskoa. Mun epävarmuudesta huolimatta mut valittiin viidest hakijasta ja sittenpä olen opetellut varmuuden kasvattamista.

Tärkein tossa on ajatus, et jos sut valitaan niin valinta on tehty syystä, ei ketään sattumalta esimieheksi valita. Jos taas et hae niin et ikinä voi tietää olisitko ollut hyvä.

Tunnollisuus on vähän ongelma tosiaan esimiehenä, mut itsekin tosi tunnollisena olen alkanut tarkoituksella pyrkiä epätäydellisyyteen. Ja juuri tuo on tärkeä esimiehenä, et osaa löytää omat kehityskohteet ja kehittää itseään. Jos esimies näkee omat ongelmat ja pyrkii kehittymään, niin tiimikin uskaltaa tehdä saman. Mä sanon et jos vähänkin kiinnostaa niin hae, jos ei valita niin eipä harmita ettet hakenut. Jos valitaan niin ehdit vielä miettiä onko sun juttu, ei se mikään loppuelämän vankila ole.

Tunnollisuus ei ole ongelma, jos ymmärtää, mikä se oma työ esimiehenä on. Että ei ole tarkoitus, että sinä teet kaiken tarpeellisen, vaan että sinän järjestät niin, että kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi. Eli sun työ onkin miettiä, priorisoida, visioida, järjestää ja delegoida: ei tehdä itse kaikkea.

Tämä ei ole tunnollisuudesta luopumista, vaan sitä, että tekee tunnolliesti sen, mikä on sun tehtävä.