Haluaisin kolmannen lapsen, mies ei.
Miten olette päässeet yli vastaavasta tilanteesta? Voiko miehen mieli vielä muuttua? Kaksi ensimmäistä on "tehty" miehen aloitteesta. Ensimmäisen lapsen halusi innoissaan, ja alusta asti sanoi että toinen ilman muuta heti perään. Toisen jälkeen tuli ehdoton "ei enää."..
Kommentit (15)
No mä en ainakaan ole pääsyt yli tuosta kolmannen lapsen tekemisen kaipuustani ja kaksi vuotta olen jankuttanut samasta asiasta miehelleni. Ukko on vaan pitänyt kantansa, eikä anna mun lopettaa ehkäisyä, vaan sanoo että ehkä joskus sitte hanmassa tulevaisuudessa;(
Jotenkin surullista näin naisen kannalta, kun jokainen menetetty lisä vuosi heikentää mahdollisuuksia jo tällä iällä;((
Sulla on fiksu mies. Olet jo tehnyt osasi maapallon ylikansoituksessa.
Mä haluaisin neljännen, mies ei. Mutta, miehen mieli voi muuttua. En ehkä jankuttaisi liikaa vaan hienovarasesti asiaa esittäisin, ei kuitenkaan päivittäin. Siis toki saa sanoa että mä haluan! Mutta ei semmosta mrinaa ja uhkailua. Yritä keksiä hyviä puolia asiasta. Tai näin mä yritän edetä asiassa ja toivon että miehen mieli vielä muuttuu.. Useita tiedän joilla on muuttunut.
Jos ei muutu on sen kanssa vaan opittava elämään? Koitettava nauttia niistä lapsista jotka jo on saanut.
Jos lukee mitä negatiivisia vaikutuksia ehkäisystä on sun elimistölle, ni millanen mies edes haluaa että nainen vaarantaa oman terveytensä seksi vuoksi? Lisääntyminen on eri asia miehelle ja naiselle, miten se että ei halua on vahvempi asia kun se että haluaa. Miksi pitää tehdä jonkun tahdon mukaisesti, eikä halua edes harkita jotain asiaa, varsinkin jos se merkitsisi puolisolle niin paljon?
Et voi pakottaa toista ihmistä lisääntymään (enempää) kanssasi. Iloitse niistä kahdesta lapsesta mitä sulla on, toisilla ei ole ainoatakaan.
Kolmas tai neljäs lapsi? Te akat ette sitten osaa olla kiitollisia mistään.
Meillä mies haluaisi neljännen, minä en. Olisi kauheaa jos hän alkaisi jankuttaa ja painostaa :(
Mielestäni sinulla äitinä on oikeus niin moneen lapseen kun haluat. Sinähän sen synnytät ja hoidat.
Ettekö te keskustele jo ennen avioliittoa lasten lukumäärästä? meillä se on ehdoton max kolme, jonka jälkeen ei enää jankata. Lapsi asioissa on aina mentävä sen kielteisemmän osapuolen ehdoilla, niin se vaan on, jos yhdessä halutaan lapsi saattaa aluille. Ymmärrän, että vauvakuume on kova, mutta sen sijaan että ajattelee jatkuvasti unelmavauvaa, niin keskittyisi täysillä niihin jo olemassa oleviin.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 18:51"]
Miten olette päässeet yli vastaavasta tilanteesta? Voiko miehen mieli vielä muuttua? Kaksi ensimmäistä on "tehty" miehen aloitteesta. Ensimmäisen lapsen halusi innoissaan, ja alusta asti sanoi että toinen ilman muuta heti perään. Toisen jälkeen tuli ehdoton "ei enää."..
[/quote]Mitä sitä mieheltä kysymään haluaako vai ei. Jätät ehkäisyn pois ja ainahan voi ehkäisy huom pettää.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:14"]
Meillä mies haluaisi neljännen, minä en. Olisi kauheaa jos hän alkaisi jankuttaa ja painostaa :(
[/quote]
Peesi! Meillä mies haluaisi kolmannen, minä en missään tapauksessa. Ja varmaa olisi, että jos painostus alkaisi, sen tiukemmin pitäisin kiinni omasta kannastani.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:14"]
Meillä mies haluaisi neljännen, minä en. Olisi kauheaa jos hän alkaisi jankuttaa ja painostaa :(
[/quote]
Peesi! Meillä mies haluaisi kolmannen, minä en missään tapauksessa. Ja varmaa olisi, että jos painostus alkaisi, sen tiukemmin pitäisin kiinni omasta kannastani.
Miehethän eivät tunnetusti ole missään asiassa oikeassa, ainakaan av:llä, ni ihan sama mitä mieltä kukaan mies on.
Kyllä on keskusteltu. Aina ollut haaveissa se kolme. Vaan mieli muuttuu, ihminen muuttuu, elämä muuttuu... Ensimmäisen jälkeen ei kiinnostanut kokea synnytystä enään uudelleen, no kakkonen tuli kuitenkin pian, lähinnä miehen toiveesta. Kolmas oli sitten ehdottomasti kyllä, jo synnärillä sen toisen jälkeen. Kolmannen jälkeen olin varma että ei enään ikinä!! Nyt siitä kuitenkin jo kolme vuotta aikaa ja ajatus neljännestä lapsesta on alkanut vaanimaan. Saisi kokea kaiken vielä kerran, saisi tasaparit, kukaan ei olisi kolmas pyörä, saisi rauhassa olla vauvan kanssa kun muut jo isompia... Ja sisarukset on suuri rikkaus toisilleen. Kun useampi lapsi aina joku tulee jonkun kanssa toimeen. Ja ehkä joku hoitaisi meidätkin sitten vanhoina... Lapset on rikkaus <3
Elämä ei vaan oo niin mustavalkosta... Sitä en tiedä kumman mukaan pitäisi mennä sen joka haluaa vai sen joka ei halua?? Kait sitä pitäisi koittaa elää niin että kummallakin olisi hyvä olla.
Se neljännestä haaveileva
No ei mitenkään tässä ole päästy yli. Eletään vaan tämän asian kanssa, ja aina luotan siihen että jonakin päivänä olen sitten itsekin tyytyväinen siihen, että on yksi suu vähemmän ruokittavana. Mitä isommaksi lapset kasvavat, sen kaukaisemmalta minustakin tuntuu ajatus, että olisin raskaana ja synnyttäisin. Voihan olla, ettei minulle koskaan enää tule vauvakuumetta, kun vaan jaksaa odottaa tämän nykyisen vauvakuumeen yli.