Onko uusperheissä miehen helpomi hyväksyä naisen lapset kuin toisinpäin?

Lapselliset pelailkoon keskenään ja jättäköön lapsettomat rauhaan. Lapsettomana naisena kuvottaa pelkkä ajatuskin miehen lapsista, samoin ällöttää yhärit, jotka ei voi tyydyttää tarpeitaan kaltaistensa kanssa, vaan iskevät kyntensä lapsettomiin miehiin jotka kelpaisivat myös lapsettomille naisille.

isäpuolilta ei odoteta niin paljon kuin äitipuolilta. äitipuoli on kaiken pahan alku ja juuri teki hän sitten mitä tahansa.

Mä olen nyt miehen kanssa, jolla on kaksi lasta, ja en pidä ajatuksesta, että miehelläni on lapsia jonkun muun kanssa. Vielä kun ne lapset IHAN OIKEASTI ovat huonosti käyttäytyviä ja ärsyttäviä.

Ennemmin ajattelin, että olisi hyvä, että miehellä olisi lapsia, nyt en enää!

Ärsyttää niin paljon, tuntuu että halatessa miehen lapsia tulee vaan se mieleen, että näissähän on puolet miehen exää (joka on todella rasittava tapaus)! Se on vaan inhimillistä, ja sille ei voi mitään, ja vaikka se on tabu tunnustaa, niin se vain on.

Vinkkinä vain, että tulevaisuuden kannalta sillä on merkitystä, millaisia ne miehesi lapset ovat. Ja kyllä, he ovat perineet/oppineet siltä sinun edeltäjältäsi kaikenlaista kivaa käyttäytymismallia, ovathan he kuitenkin saaneet puolet perintötekijöistään äidiltään.

Kaikkein paras vaihtoehto olisi siis minun mielestäni mies, jolla ei olisi lapsia. Ihmeellistä kyllä monia miehiä ei tunnu se haittaavan, että naisella olisi lapsi/lapsia ennestään. Naisia se ehkä haittaa enemmän, jos miehellä on?

Ap

Mulla ei ole mitään sitä vastaan jos miehellä on lapsia entisestä suhteesta, sillä pidän lapsista. Kunhan en itse joudu kasvatusvastuuseen (en halua huolehtia, ruokkia, hoitaa harrastuksiin tai kouluun jne. Se on isän ja äidin tehtävä). Olen aina hyvin rehellinen tämän asian suhteen. Olen vapaaehtoisesti lapseton nainen. Eikä eksän yhteydenpito häiritsisi yhtään, päinvasoin olisin iloinen jos miehellä ja eksällä olisi hyvät välit, ihan lastenkin takia! 

5, tuo on NIIN helppo sanoa, jos asiasta ei ole kokemusta. Ajattelin minäkin aikaisemmin, että mua ei haittaisi se ja tämä ja tuo ja VARMASTI hyväksyisin kaikki miehen lapset jne., mutta tällä kokemuksella voin sanoa, että ei tämä elämä nyt niin ruusunpunaista ole.

Miehen lapset käyvät meillä vain n. joka toinen vkl, joten en ole heille mikään äitipuoli, kun näen heitä sen verran harvoin.

Ap

Ero on siinä, että nainen on usein se lähivanhempi ja mies etävanhempi. Näin ollen uudet kumppanit tutustuvat ja luovat suhteen lapsiin aivan eri tahdissa.

Kun mies muuttaa lähiäidin kanssa saman katon alle, on pakko sopeutua niihin naisen lapsiin kun ne ovat siinä huushollissa liki joka päivä.

Kun nainen muuttaa etäisän kanssa yhteen, miehen lapset vierailevat silloin tällöin ja sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa, koska lapset eivät ole jokapäiväisessä elämässä mukana.

En tiedä, osasinko tuoda ajatukseni selvästi esille mutta toivottavasti joku hoksaa punaisen lankani.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:17"]

5, tuo on NIIN helppo sanoa, jos asiasta ei ole kokemusta. Ajattelin minäkin aikaisemmin, että mua ei haittaisi se ja tämä ja tuo ja VARMASTI hyväksyisin kaikki miehen lapset jne., mutta tällä kokemuksella voin sanoa, että ei tämä elämä nyt niin ruusunpunaista ole.

Miehen lapset käyvät meillä vain n. joka toinen vkl, joten en ole heille mikään äitipuoli, kun näen heitä sen verran harvoin.

Ap

[/quote]

Totta. En silti menisi sanomaan, että se on aina noin hankalaa kuin sinun tapauksessasi. Ehkä tämä on niin tapauskohtaista ja riippuu hyvin paljon ihmisistä ja heidän tavoistaan toimia. Toivon sulle tsemppiä haastavaan tilanteeseesi! Nro 5

Vitoselle, hyvä jos saat asian noin toimimaan. Minun exäni edusti sitä koulukuntaa, jonka mielestä parisuhteessa kaikki on yhteistä eli minun olisi tarvittaessa pitänyt vaikka lintsata töistä hänen lastensa takia. Myöskin rahojen kuuluu olla hänen mielestään yhteisiä, siihenkään en suostunut, koska hän on itse vapaaehtoisesti hankkinut rahanmenoa lastensa muodossa, minä taas haluan käyttää rahani minulle mieluisiin asioihin. Ei enää ikinä suhdetta mieheen, jolla on lapsia, siitä ei seuraa muuta kuin ongelmia. Omia kyllä vielä haluaisin jos lapseton mies kohdalle osuu.

6, meillä mies ei esim. halua tiskata astioita, koska minä ja minunlapseni niitä ovat käyttäneet. Tiskaa kuulemma vain omat tiskinsä. Mutta toisaalta kun hänen lapsensa tulevat meille, minun täytyy ensisijaisesti hänen mielestään tiskata.  WTF? Ilmeisesti ei ole edellisessä liitossaankaan auttanut kotitöissä, nyt kokee että vielä vähemmän tarttis auttaa, kun ei nää lapset ole edes hänen...

Ap

Siis ysille oli äskeinen tarkoitettu :).

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:49"]

6, meillä mies ei esim. halua tiskata astioita, koska minä ja minunlapseni niitä ovat käyttäneet. Tiskaa kuulemma vain omat tiskinsä. Mutta toisaalta kun hänen lapsensa tulevat meille, minun täytyy ensisijaisesti hänen mielestään tiskata.  WTF? Ilmeisesti ei ole edellisessä liitossaankaan auttanut kotitöissä, nyt kokee että vielä vähemmän tarttis auttaa, kun ei nää lapset ole edes hänen...

Ap

[/quote]

Ysi vastaa. Luulen että meilläkin olisi ollut samoin jos minullakin olisi ollut lapsia. Naisen pitää kuitenkin rakastaa ja passata hänen lapsiaan kuin omiaan, hänelle taas kukaan muu lapsi ei voi olla koskaan yhtä tärkeä. Minun lapsihaaveet torpattiin sillä perusteella että ensin pitäisi oppia rakastamaan hänen lapsiaan kuin omiaan ja kyseessä olivat tässäkin tapauksessa vkl- lapset, joihin ei millään ehdi muodostumaan samaa sidettä. Eikä muutenkaan, eri asia tutustua "isoon" lapseen kuin hoivata omaansa vauvasta asti.

Älä ap kärsi huonossa suhteessa, löydät vielä jonkun joka tukee sinua eikä vain odota tulevansa tuetuksi. Näkisin asian niin, että jos vielä haluat jälkikasvua etsi lapseton mies, jos taas et joku jolla jo on lapsia voisi olla kuitenkin se parempi vaihtoehto. Eivät kaikki ole yhtä moukkamaisia, tosin suhtaudun varauksella miehiin joille on tullut ero lasten ollessa ihan pieniä, koska he eivät ehkä kestä lapsiperheen arkea.

ap. kuulostat hyvin onnettomalta parisuhteessasi. oletko miettinyt että ongelma on teissä aikuisissa, sekä sinussa, miehessäsi ja ihan aikuisten parisuhteessa. nyt kuulostaa siltä että käytät miehen lapsia syntipukkina ongelmiinne ja kuvittelet ettei mitään ongelmia olisi ilman miehen lapsia. esimerkkisi, mies ei koskaan tiskaa.  se ei ole lasten syy vaan miehesi on laiska paska lasten kanssa tai ilman heitä.   

Ysi, puhut kyllä todella asiaa. Tämäkin on niin totta:

> suhtaudun varauksella miehiin joille on tullut ero lasten ollessa ihan pieniä, koska he eivät ehkä kestä lapsiperheen arkea.

Olin viikon työmatkalla, ja mies ei ollut vaivautunut edes kastelemaan kukkia sillä aikaa, millä seurauksella kukat on kuolleet :(, saatikka leikkaamaan nurmikkoa, vaikka tässä taloudessa käytännössä asuukin.

Sössöttää mulle kyllä, että rakastaa mua jne! Mutta missä on ne teot, pienet huomaavaisuudet? Mun niitä kyllä pitäis tehdä, hänen ilmeisesti ei tarvitsisi tehdä mitään kuin surffata netissä ja katsoa telkkaria mun sohvalta.  Eikä mies maksa asumisestaan tällä hetkellä oikeastaan mitään mun luona (vaikka maksaa omaakin vuokraa, niin kyllähän hänen silti pitäis kuluihin osallistua?). Mun pitäis kustantaa hänen asumisensakin, että vois liikenevän rahan sijoittaa lapsiinsa?

Oon niin pönttö :(. Jotenkin ne rakkaudenvakuuttelut ja halaukset ja pusit sopivassa tilanteessa saa mut aina eri ajatukseen, vaikka olenkin päättänyt erota...

Ap

13, oot varmasti itse asiassa oikeassa, vaikkakin hänen lapsensa ovat oikeasti myös hankalia. Mutta kysymys kuuluukin, kuka on heitä ollut kasvattamassa? Ei äitinsä heitä yksin ole kasvattanut...

Ap

ap, samat fiilikset on täällä. ois kiva jos sun kans vois alkaa lähettelee sähköpostia? :) jaettais ajatuksia.. voisin vaikkapa tehdä jonkin osoitteen, josta minua ei tunnisteta. nimittäin äitipuolenhan täytyy olla aina täydellinen..... -mipu

Minä ajattelin asian niin, että onhan tuota tullut itsekin harrastettua seksiä muiden kuin oman miehen kanssa. Minä nyt vain en ole sitä lasta saanut toisin kuin mieheni exänsä kanssa. Ja miehet eivät raskautta ja synnytystä ensinnäkään ajattele niin syvällisesti kuin naiset..

Ei se lapsekas mies sen enempää ole "kulunut" kuin lapsettomatkaan :)

tiedä häntä. meillä mies oli eilen päivän minun kehitysvammaisen tyttäreni kanssa. olivat käyneet tunnin pyörälenkillä, katsoneet jonkin lastenleffan yhdessä ja sen jälkeen käväisseet hampurilaisella. mä olin sillä aikaa hänen teiniensä kanssa naapurikaupungissa kesäteatterissa ja syömässä.

eksäni nykyinen vaimo kävi tässä vastikään minun vanhimman tyttäreni ja oman tyttärensä kanssa lontoossa viikonlopun. eksäni oli viettänyt sen viikonlopun nykyisensä pojan kanssa.

ihminen sopeutuu mihin vain, jos haluaa yrittää. lapset ovat lapsia. joskus hankaliakin, mutta jos heihin suhtautuu kärsivällisyydellä ja antaa heillekin aikaa sopeutua, uusperhekuviotkin toimivat.