Lue keskustelun säännöt.
Miten uskaltaisin mennä seurakunnan perhekerhoon?
23.05.2013 |
Olen hirveän ujo ja pelkään uusia tilanteita. Haluaisin kyllä tavata muita ihmisiä ja varsinkin lapsille saada seuraa.
Paikkakunnallamme olisi seurakunnan perhekerho, mutta en ole uskaltanut mennä sinne. Tuntuu kauhealta mennä kun ei itse tunne ketään, ja kaikki siellä tuntevat toisensa.
Antakaa mulle "käyttäytymisohjeet" että uskaltaisin mennä.
Kommentit (6)
Usein se vetäjä tulee heti juttelemaan kun on uusi henkilö. Lisäksi tuskin on niin, että kaikki muut tuntee toisensa, todennäköisesti joku muukin ei tunne juuri ketään.
Lasten kanssa on usein helppo aloittaa juttelu. Voit kysyä joltain äidiltä, minkä ikäinen sun poika on ja kertoa, että meidän Matti täytti just 3 ja sillä on kamala uhma päällä. Kyllä se juttu siitä lähtee liikkeelle. Olen ihan varman, että jos uskaltaudut kerran sinne, toisella kerralla on jo paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot moi! Ja painut sisään. Voit kysyä vaikka mitä siellä tapahtuu joltakin äidiltä eli onko kahvihetkeä, hartaus tms. Viet lapsesi johonkin nurkkaan katsomaan leluja. Voit olla lapsen lähellä ja seurata tilannetta sivusta.
Minusta lasten kanssa on helpompi mennä, koska voit tarvittaessa keskittyä lapsiisi, siis heidän kanssaan askarteluun, leikkiin tms., ei tarvi istua tönöttää hiljaisena ja ahdistuneena. Olen kotiäiti, mutta vaikken siis kannata mitään pakkoviriketulvaa, ovat kerhot sun muut lapsille pieninä määrinä tosi hyvä juttu, eli kyllä jo heidän takiaan menisin. Olen itse vähän ujo, ja ymmärrän kyllä tunteesi hyvin, mutta ainakin käymissäni kerhoissa on ollut muitakin selvästi ujoja äitejä, eikä minusta ole vaikuttanut, että kukaan olisi lopulta ahdistunut. Jos joku kova pärpättäjä katsoo sinua nenänvarttaan pitkin, se on hänen ongelmansa ja rajoittaa hänen elämäänsä, tutustu sinä kehen haluat.
Sinne vaan, lasten varjolla tulee juttua, tai sitten oot lapsesi kanssa ja juttelet ja leikit ja esittelet paikkoja hänelle. Kun tulee luonteva tilanne, alat kysellä jonkun toisen lapsesta minkä ikäinen on ja ootteko pitkään käyneet täällä, mitä kerhossa yleensä tehdään jne.
Kun itse menin ekaa kertaa perhekerhoon, siellä olikin ohjelmaa eli oli pari ihmistä kertomassa matkoistaan ja siihen liittyvä "näyttely" - ei tarvinut puhua kenenkään kanssa mitän.
Meillä perhekerhossa kaava on tämä: ensin on vapaata leikkiä, lapset leikkii ja aikuiset paimentaa omaansa tai juttelee keskenään tai vaan seuraa leikkiä. Jotkut ei KOSKAAN oma-aloitteisesti juttele kenellekään toiselle aikuiselle, ja sekin on ok - ainakin itse ajattelen että voi olla niin väsynyt tms että ei jaksa, kiva vaan olla kun lapset viihtyy. Vapaan leikin jälkeen on ohjattu leikkituokio, kaikki osallistuu. Laulua yms. Sitten pieni "hartaus" tai se uskonnollinen osuus. Sitten kahvit, sitten taas vapaata leikkiä kuten alussa.
Kyllä ne ohjaajatkin tulee morjestamaan ja juttelee sun kanssa ihan varmasti.
Srk:n perhekerhoon uskaltaa mennä :) Siellä on yleensä aina tädit ohjaamassa tutustumista ja keskustelua, siksi se on mukava. Tavallisissa mammakahviloissa käykin niin, ettei kukaan moikkaa eikä sano mitään, mutta srk:lla on ainakin meilläpäin ollut aina ohjattua toimintaa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:42"]
Srk:n perhekerhoon uskaltaa mennä :) Siellä on yleensä aina tädit ohjaamassa tutustumista ja keskustelua, siksi se on mukava. Tavallisissa mammakahviloissa käykin niin, ettei kukaan moikkaa eikä sano mitään, mutta srk:lla on ainakin meilläpäin ollut aina ohjattua toimintaa.
[/quote]
Tämän minäkin olen huomannut. Srk:n työntekijöillä on todella sellainen ammatillinen ote, että he tekevät parhaansa saadakseen kaikki tuntemaan itsensä tervetulleiksi.