Käykö lapsesi uskontotunneilla vai elämänkatsomuksessa? Miksi?

Uskontotunnilla. Vaikka meistä vanhemmista kumpikaan ei usko ja toinen on eronnut kirkosta. Uskonnot ja uskomusjärjestelmät nyt kuitenkin ovat yksi tärkeä osa kulttuuria ja yleissivistykseen kuuluu niistä jotain tietää, sillä kuten joka päivä voi sanomalehdestä lukea, uskonnoilla ja aatteilla on merkittäviä vaikutuksia yhteiskuntiin ja niiden kanssakäymiseen.

Elämänkatsomustieto on varmasti myös oikein oiva oppiaine, ja sitä pitäisi olla kaikilla. Meillä kotona kuitenkin pohditaan eettisyyttä ja hyveitä ja ne kuuluvat olennaisena osana elämää joka päivä, joten ehkä sitten myöhemmin "selviää" sillä, että lukaisee pari kurssia filosofiaa. Nyt pienellä lapsella keskustelut maailmasta ja sen ilmiöistä ja asioista on ikäkaudelle sopiva lähestymistapa aiheeseen.

Et:ssä koska me vanhemmat emme kuulu kirkkoon (kuten ei myöskään lapsi itse). Et on huomattavasti järkevämpi oppiaine kuin uskonto.

Uskonnossa, vaikka ei ollakaan uskossa. Uskonnon ja uskontojen tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Ainakaan omassa koulussamme et:n opetus ei ole kovin tasokasta.

Et.

Emme kuulu kirkkoon enää. Aiemmin lapset joutuivat käymään uskonnon tunneilla ja eivät pitäneet siitä puuhasta.

Eri uskonnoista saavat ihan tarpeeksi tietoa lehdistä ja uutisista.

Siksi, että se on yleissivistävää tietää maailman uskonnoista ja erottaa esim fasistinen terrorismi"uskonto" islam oikeista uskonnoista. Tietää myös varoa tämän näköisiä "uskonnon" edustajia, joita maailmalla voi kohdata ja Helsingissä:

http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/02570/machete-guy_2570440c.jpg

Lapseni on ET:ssä, koska ei kuulu ev.lut.kirkkoon, eikä mihinkään muuhunkaan seurakuntaan. Opetus on melko turhanpäiväistä, mutta niin on uskonnon opetuskin.

ET tuntui kuitenkin hyvältä ratkaisulta puutteellisesta sisällöstä huolimatta, kun selailin neljännen (?) luokan uskonnonkirjan läpi. Jos vuosi opetellaan, miten jeesus oli pukeutunut, kenen luona kävi viinillä milloinkin, mitä puuhaili vapaa-aikana, kenelle oli sukua ja ketkä oli sen kavereita, niin huh huh...

lapseni on uskonnollisessa koulussa ja menee yla-asteella myos uskonnolliseen kouluun (church of england - protestanttinen koulu). emme ole aktiivisesti uskonnollisia mutta olemme ' uskonto myonteisia' . nykyisen koulun opettaja on ehdotellut etta lapsi menisi paikalliseen katoliseen kouluun jossa ehka hyva lukihairio opetus, mutta vedan rajan katoliseen poika-kouluun. koulu jonka olemme valinneet tukee myos lukihairioita. en nae mitaan syyta kieltaa uskontoa. taalla lontoossa naissa church of enland kouluissa on kaikkia uskon edustajia. lapsen luokalla palon muslimeja jotka osallistuvat koulun 'hartauksiin'. 

8 jatkaa. suomessa kaikki on niin mustavalkoista. en nyt puhu vain uskonnosta vaan yleensa kaikista mielipiteista. vain oma on oikea ja siita ei jousteta. olin itsekin hyvin pitkalle niin, mutta 20v ulkomailla asumista on AIVAN HURJASTI  opettanut ymmarrysta ja joustavuutta ja erilaisten ihmisten ja elamantapojen ymmarrysta. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 00:15"]

Lapseni on ET:ssä, koska ei kuulu ev.lut.kirkkoon, eikä mihinkään muuhunkaan seurakuntaan. Opetus on melko turhanpäiväistä, mutta niin on uskonnon opetuskin.

ET tuntui kuitenkin hyvältä ratkaisulta puutteellisesta sisällöstä huolimatta, kun selailin neljännen (?) luokan uskonnonkirjan läpi. Jos vuosi opetellaan, miten jeesus oli pukeutunut, kenen luona kävi viinillä milloinkin, mitä puuhaili vapaa-aikana, kenelle oli sukua ja ketkä oli sen kavereita, niin huh huh...

[/quote]

Samoja syitä myös täällä. Kukaan perheestä ei kuulu kirkkoon joten jo pelkästään sen takia ET oli oikea valinta.

En tiedä, onko uskonnonopetus paljoakaan muuttunut sitten 90-luvun jolloin itse kävin peruskoulun mutta sen perusteella uskonnontunneille osallistuminen oli ehdoton ei. Vuodesta toiseen tankattiin kymmentä käskyä ja Isä Meidän-rukousta jne.Muita uskontoja käytiin läpi muutamilla oppitunneilla joskus yläasteella (olisikohan ollut yhdeksännellä). Moraali ja etiikkakin käytiin läpi kristinuskon näkökulmasta (tietenkin).

Tietenkin oman maan valtauskonnon tunteminen on ihan hyvä asia mutta meillä se hoidettiin niin, että lapsi kävi seurakunnan kerhossa sekä pyhäkoulussa (ja ennen kuin joku pillastuu siitä, että ollaan vain noukittu rusinat pullasta niin mies erosi vasta viime vuonna kirkosta maksettuaan sitä ennen kirkollisveroa aika lailla 20 vuotta joten eiköhän niillä rahoilla ole yhden lapsen kerho ja pyhäkoulu maksettu).

Vanhin lapsi erosi kirkosta kesken rippikoulun. Sai tarpeekseen siitä määräilystä ja patistelusta, mitä siellä harjoitettiin. Oli peruskoulun loppuun uskonmisen opettelussa, mutta lukiossa valitsi ET:n.

Keskimmäinen on käynyt rippikoulun, on kummina ja edelleen kirkossa, mutta on sanonut olevansa ateisti. Luulen että haaveilee suurehkoista kirkkohäistä. Kuuluu siis kirkkoon, joten on uskonnossa sen pakottamana.

Nuorin ei ole vielä rippikoulussa (14v), mutta ei usko jumaliin. Aikoi käydä rippikoulun ja ottaa siitä lahjat ennen kuin eroaa kirkosta. Sama juttu kuin edellä, eli on pakosta uskistelussa, kun kuuluu kirkkoon.