Mitä piditte viimeisestä kaappaus keittiössää

Olen tuota -60-luvun pullamössö avainkaula sukupolvea ja todellakaan äitini ei opettanut edes kananmunia tai puuroa keittämään. Kuitenkin elämä opettaa ja kun menin naimisiin aloin kokeilla ja nyt harrastan kokkausta.

Tuntuu nykyaikana oudolle ettei joku tiedä mustapippurin ja maustepippurin eroa tai kysyy että mistä siten oppisi kokkaamaan

Mun alkoi tehdä kauheasti mieli kermaista lohikeittoa ohjeman aikana:)

En mäkään kotona joutunut ruoanlaittoon osallistumaan, mutta sit kun muutin omilleni niin yrityksen ja erehdyksen kautta opittiin. Nykyään, niinkuin ne ukkelit soppakerhoissa sanoi, on netti niin pullollaan hyviä ja helppoja ohjeita ostoslistoineen että ehkä vähän yksinkertainen pitää olla jos ei mitään saa aikaiseksi.

Eipä sellaisia paljon ole. Itsellä pisti silmään se, ettei se poika ollut mukana tekemässä ruokia ja kaupassa shoppailemassa.. Koulussahan nuo sanoi hänen olleen, mutta hyvää olisi ne suorat Kapen opit tehneet. Toivottavasti äiti opettaa, sillä onhan se nyt noloa lähettää lapsi maailmalle, jos ei osaa perusjuttuja.

Olihan se outoa kattoa, kun ulkomuodoltaan mummon näköinen nainen ei osannut mitään. Oli tuo ainakin kiinnostunut ja kyseli rohkeesti tyhmiäkin kysymyksiä.

Olen itse myös 60-luvun alkuvuosina syntynyt, eikä äiti opettanut minulle minkäänlaista ruuanlaittotitoa. Mutta kummasti sitä opiskelijakämpässä alkoi keitellä makaroonia, perunaa ja nakkisoppaa yms helppoa. ihan vain miettimällä ja inspiroimalla.

Luulisin, että perusruuat pystyy kokkaamaan, jos vain haluaa - vaikka niitä internet-reseptejä apunakäyttäen. Siihen ei tarvita huippukokin oppeja.

En minäkään siis 17-vuotiaana osannut tehdä mitään, mutta opin heti kun vain halusin. Peruskotiruoka ei ole rakettitiedettä, eli siihen pystyy, jos vain haluaa yrittää (ja erehtyä joskus). Huippu-gourmet on oma maailmansa, mutta on aika kaukana monien maailmasta.

Nykyään perheellämme näyttäisi olevan monipuolinen ruokalista, ainakin jos vertaa noihin TV-perheisiin :-)