Lue keskustelun säännöt.
Miten sietää suhdetta jos mies ei ole sellainen kuin haluaisi?
26.06.2013 |
Olen välillä aivan loppu ja joku riita voi seuraavana päivänäkin vaikuttaa mielialaan vaikka ei haluaisi sitä.
Kommentit (30)
mikset laittanut kelloa itse?
ihan tyhmä riita... olisi parempiakin aiheita riidellä? Harrastetaanko teillä seksiä ja läheisyyttä? Jokainen meistä on huippusaalis jollekin... hymyile :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet päätynyt suhteeseen miehen kanssa joka ei ole millään tavalla sitä mitä toivot? Ajattelitko että miehistä voi kouluttaa itselleen mieluisan?
Astuit miehesi miehisyyden varpaille kun pyysit isääsi laittamaan kellon teidän kodissanne. Herää kysymys, kuinka uusavuton itse olet kun et voinut itse laittaa, ellet jaksanut odottaa miehesi tekevän sen.
Kyse ei ole kellosta, vaan siitä että miehesi luultavasti tuntee itsensä nolatuksi, kun alleviivaat hänen puutteitaan Tosimiehenä, joka remontoi ja poraa. Miksi ihmeessä et tee sellaisia asioita itse? Löytäkää paikkanne taloudessanne, ei niiden tarvitse olla patavanhoillisia ja sukupuoleen sidottuja.
Kuten yllä on sanottu, opetelkaa puhumaan.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 09:20"]
Niin asia lähti kellosta. Mies ei ole mikään remonttireiska eikä meillä ole työkaluja. Pyysin isältäni lainaksi työkaluja kellon seinään laittamiseen. Samallla kysyin voiko laittaa sen seinälle. Tiesin että miehellä sen kiinnittämiseen menisi kauan aikaa. Noh, isäni ei kerinnyt toissa päivänä kiinnittämään joten pyysin miestä. Ei laittanut sitä. Seuraavana päivänä pyysin isääni laittamaan sen seinälle. Noh, kun mies tuli töistä ja näki kellon seinällä niin huusi minulle ja paineli toiseen huoneeseen koko illlaksi. Ei puhunut enää mitään ja oli itsekseen. Ei sovittu riitaa edelleenkään.
En tiedä onko minusta muuttamaan tilannetta. Ennen riitaa meillä meni kait ok. Ollaan varmaan molemmat uupuneita ja kyllästyneitä toisiimmme. Ollaan tyydytty toisiimme kun ei parempaa saatu.
mihinkään vieraallle en saa miestä puhumaan. Itse käyn juttelemassa mutta nyt loma-aika.
yritän elämässä keskittyä minua kiinnostaviin asioihin ja olla miettimättä suhdetta. Menen vaan eteenpäin. Mies ei ole mikään huippusaalis mitenkään. En kait sitten minäkään.
[/quote]
Siis tä? Etkö saa itse yhtä kelloa seinälle, tarvitset siihen jotain miestä, joko miestäsi tai isääsi. Ei hyvää päivää... Ja on kyllä loukkaavaa miestäsi kohtaan pyytää isää sinne teille mieheltä kysymättä tuollainen tekemään, vain siksi että mies ei ole toiminut asiassa sinun kriteeriesi mukaan tarpeeksi nopeasti.
Ja mitä ihmettä tuo on, että suhde oli ihan ok ennen mutta nyt yhden lapsellisen kelloriidan takia muka ihan kriisissä? Toivottavasti olet kirjoittanut tuon vain tunnekuohuksissasi juuri riidan jälkeen, etkä nyt ihan oikeasti ajattele että tuollainen riita on mitenkään merkittävä suhteenne kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 09:40"]
Miten olet päätynyt suhteeseen miehen kanssa joka ei ole millään tavalla sitä mitä toivot? Ajattelitko että miehistä voi kouluttaa itselleen mieluisan?
[/quote]
en tiedä miksi tartuin edes tähän. Noh nuorena mentiin yhteen. Ei käyty rakentavia keskusteluja. Oon varmaan maailman tyhmin. Päde sillä!
Nyt kun ajattelin ja näin kellon kiinnittämisen niin olisin voinut itse laittaa. Ainut olisi vaiva kysyä mikä porausterä, mikä ruuvi jne. Eli olisin tarvinnut ohjausta siihen. Joku sisäinen mielikuva minulla miesmäisestä naisesta joka remontoi itse ja vaihtaa renkaat--->ei naisellinen.
ap
Joko kasvat aikuiseksi ja toteat, että et voi muuttaa toista ihmistä, elät hänen kanssaan sellaisena kuin hän on, tai muutat omia toimintamallejasi. Tai sit unohdat koko suhteen. Vaikutat aika parisuhdekelvottomalta, kun et näe mitään muita muutoskohteita kuin toisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sie itte päätät mitä siedät ja mitä et. Et sinä toista voi muuttaa, itseäs voit. Nainen, oot siinä vapaaehtoisesti, ja sinulla on vapaus myös olla olematta. Mieti mitä haluut ja toimi sen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 09:20"]
Niin asia lähti kellosta. Mies ei ole mikään remonttireiska eikä meillä ole työkaluja. Pyysin isältäni lainaksi työkaluja kellon seinään laittamiseen. Samallla kysyin voiko laittaa sen seinälle. Tiesin että miehellä sen kiinnittämiseen menisi kauan aikaa. Noh, isäni ei kerinnyt toissa päivänä kiinnittämään joten pyysin miestä. Ei laittanut sitä. Seuraavana päivänä pyysin isääni laittamaan sen seinälle. Noh, kun mies tuli töistä ja näki kellon seinällä niin huusi minulle ja paineli toiseen huoneeseen koko illlaksi. Ei puhunut enää mitään ja oli itsekseen. Ei sovittu riitaa edelleenkään.
En tiedä onko minusta muuttamaan tilannetta. Ennen riitaa meillä meni kait ok. Ollaan varmaan molemmat uupuneita ja kyllästyneitä toisiimmme. Ollaan tyydytty toisiimme kun ei parempaa saatu.
mihinkään vieraallle en saa miestä puhumaan. Itse käyn juttelemassa mutta nyt loma-aika.
yritän elämässä keskittyä minua kiinnostaviin asioihin ja olla miettimättä suhdetta. Menen vaan eteenpäin. Mies ei ole mikään huippusaalis mitenkään. En kait sitten minäkään.
[/quote]
Miksii ihmeessä te tuommoisesta riitelette?
Olisit laittanut sen kellon itse seinälle, ei se vaikeaa ole.
Miksi muuten kuvittelet, että mies muuttuisi remonttireiskaksi parisuhteen myötä? Ei kaikki miehet tykkää/osaa tehdä remontteja tai viitsi ripustaa tauluja ja kelloja seinille. Jos haluaa remonttitaitoisen miehen, niin kannattaa etsiä semmoista eikä vaan toivoa että kuka tahansa mies muuttuu remonttireiskaksi kuin taikaiskusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joopa joo! Aika erikoinen esimerkki, mutta toisaalta ehkä ap:n on vaikea kuvata niitä asioita, joista se fiilis tulee! Kannattaako, tarvitseeko elää huonossa suhteessa, saako siitä keveämmät mullay elon päätteeksi, kun on kitunut ja kärsinyt - meillä on vain yksi elämä ja on lupa tavoitella onnea, ei ihan mihin hintaan hyvänsä, mutta kuitenkin! Tunnistan itse omia ajatuksiani ennen eroa - "onko tämä nyt tässä", "tähänkö pitää tyytyä", "onko parempaa tarjolla"?! Minun kohdalla oli todellakin parempaa tarjolla, kun lopulta uskalsin lähteä (ei mitää muuta pelättävää kuin omat tunteet, ei mitään uhkaa)! Tunnistan myöskin tuon kello-episodin fiiliksen! Kun asioista riittävän monta kertaa sanoo ja toivoo ja asiat eivät vain tapahdu, tekee lopulta jotain asian hoitamiseksi! Ei siitä kyllä pitäisi suurta sotaa tulla - lapsellista touhua mieheltä! Omalla kohdalla joskus menee hermot ja tulee huudettua ja nalkutettua, mutta ei koskaan heti aluksi, vaan vasta, kun useamman kerran on pyydetty ja ei vain tapahdu, kele! Mutta kyllä myös mies sen tunnustaa, kun kysyn, että enkö olekin sanonut tästä asiasta useamman kerran! Tuohon, että pitäisikö itse laittaa, niin ei kai kotitaloudessa aina ole kysymys siitä, että kuka osaa ja pystyy, vaan siitä, että tekemisten pitää kohtuudella jakautua, eikä toisella ole lupa lorvia ja jättää kaikki toiselle vain sen vuoksi, kun on itse saamaton ja toinen osaa ja pystyy! Se olisi minusta aika omituista parisuhdetta - se olisi huoltosuhde, jossa toinen tekee ja hoitaa! Mutta, jos tunteita on jäljellä, koettakaa pyrkiä neuvotellen ratkaisuun, tehkää joku aikaraja, johon mennessä asioiden tulee muuttua, ellei muutu, harkitkaa eroa!
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 09:52"]
Joko kasvat aikuiseksi ja toteat, että et voi muuttaa toista ihmistä, elät hänen kanssaan sellaisena kuin hän on, tai muutat omia toimintamallejasi. Tai sit unohdat koko suhteen. Vaikutat aika parisuhdekelvottomalta, kun et näe mitään muita muutoskohteita kuin toisen ihmisen.
[/quote]
eli minun pitää kuitenkin muuttua? Miehen ei? Minusta kuulostaa aika hassulta. Molempien on suhteessa kasvettava. En voi toista muuttaa mutta hänen on myös tajuttava heikkoukseni ja muutettava käyttäytymistään. Ei voi ihminen jämähtää 15v tasolle. Ei voi vaatia toista muuttumaan jos ei itse muutu. Onko naisen annettava kaikessa periksi ja mielistelyävä? Niin ja kiinnittämiseen olisin tarvinnut apua itse kuten miehenikin. En nähnyt asiaa niin suurena kuin mieheni siitä teki riidan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 puhuu asiaa. Tällä hetkellä tuntuu huoltosuhteelta. Minä teen kaikki kodin askareet ja hoidan lapset vaikka käyn töissä. Tosin miehellä pidemmät päivät ja työmatkat mutta silti. Jaettava on tai väsyn. En ole täydellinen.
minusta tuntuu että olen kasvattamassa itsetuntoani. En suostu enää lattiamatoksi. Mies ei saanut minua enää riidassa itkemään.
Minusta se tekee joka näyttää kiinnostuneelta asiasta. Mies ei näyttänyt. Minua ei kiinnostanut kun teen niin paljon muutenkin jo.
Ap
ap ymmärrän sua. Itsekin viimeiseen asti toivoin, että voisi olla jotain miesten ja naisten töitä. Lopputulos oli se että minä tein myös ne miehentyöt... tai sellaiset mitä ajattelin että mies voi tehdä. Tämän jälkeen en enää tarvinnut miestä ja lopulta heitin sen pellolle. Sai viedä muksun mukanaan. Jotta tajuaa, että ihan helppoa tämä kaikki ei ole. Itse oli lähellä sairastumista, yksi psykoosi jo takana joten ilmoitin että jos mies ei lähde menen sairaalaan.
Jos haluat, elä hetken aikaa yksin tai lasten kanssa. Elämään ei saa muutoksia jos niitä ei tee... vaikeaa ja tuntuu että hajoittaa perheen ja lapsen elämän, mutta kyllä se siitä muuttuu... oikeesti.
Älä anna lapsillesi sellaista kuvaa että äitiä saa kohdella miten huvittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se tekee joka näyttää kiinnostuneelta asiasta.
No etkös sinä nimenomaan sitä kelloa seinälle halunnut, kun kyselit ensin isältäsi, sitten mieheltäsi ja taas isältäsi. Eivätpä nuo erityisen kiinnostuneelta vaikuttaneet...
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 10:33"]
ap ymmärrän sua. Itsekin viimeiseen asti toivoin, että voisi olla jotain miesten ja naisten töitä. Lopputulos oli se että minä tein myös ne miehentyöt... tai sellaiset mitä ajattelin että mies voi tehdä. Tämän jälkeen en enää tarvinnut miestä ja lopulta heitin sen pellolle. Sai viedä muksun mukanaan. Jotta tajuaa, että ihan helppoa tämä kaikki ei ole. Itse oli lähellä sairastumista, yksi psykoosi jo takana joten ilmoitin että jos mies ei lähde menen sairaalaan.
Jos haluat, elä hetken aikaa yksin tai lasten kanssa. Elämään ei saa muutoksia jos niitä ei tee... vaikeaa ja tuntuu että hajoittaa perheen ja lapsen elämän, mutta kyllä se siitä muuttuu... oikeesti.
Älä anna lapsillesi sellaista kuvaa että äitiä saa kohdella miten huvittaa...
[/quote]
miten tuo yksin eläminen onnistuu käytännössä jos yhteinen talolaina? Miten on varaa siihen? Rakastan lapsiani yli kaiken. Miten voin jättää heidät isälle joka vätys eikä huolehdi kunnon ruuasta tai rutiineista? Tuottaisin lisäksi hirveän pettymyksen vanhemmilleni. Miten kestäisin aivan yksin? Tai yksinään nytkin olen kaikki päivät.
Ap
kestät yksin koska kun menet ruokakauppaan saat ostaa mitä haluat, saat laittaa vaatteet sinne mihin haluat ja siivota kun haluat. Mies ei ole märisemässä tai kiukuttelemassa vieressä. Tämä on sun elämäsi ei vanhempiesi. Mun oma äiti roikkuu huonossa suhteessa itse lähdin, mä pystyin lähtemään vaikka kamalaa se oli. Joskus on katsottava tosiaisoita silmiin ja tehtävä omat ratkaisu. Jos mies ei saa huolehdittua ruuasta ja rutiineista niin kyllä se lapset saa hengissä pysymään.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:01"]
kestät yksin koska kun menet ruokakauppaan saat ostaa mitä haluat, saat laittaa vaatteet sinne mihin haluat ja siivota kun haluat. Mies ei ole märisemässä tai kiukuttelemassa vieressä. Tämä on sun elämäsi ei vanhempiesi. Mun oma äiti roikkuu huonossa suhteessa itse lähdin, mä pystyin lähtemään vaikka kamalaa se oli. Joskus on katsottava tosiaisoita silmiin ja tehtävä omat ratkaisu. Jos mies ei saa huolehdittua ruuasta ja rutiineista niin kyllä se lapset saa hengissä pysymään.
[/quote]
kyllä mä saan siivota niin paljon kuin haluan ja silloin kun haluan. ;) Ruokaakin saan ostaa mitä haluan nyt. Mutta ymmärrän pointin. En vaan ihannoi eroamisen epämukavuutta. Joudun paljosta luopumaan mitä saan tilalle? Miksi lapset miehelle?
ap
Vähän empatiaa miehelle, ymmärrät että siitä tuntuu pahalta kun oli suunnitellut kellon laittamista seinälle jo pitkään. onhan se hänen kannaltaan ikävää jos toinen on tehnyt homman jota on itse suunnitellut. :/
Kyllä mutkin pitää ottaa huomioon. En mä halua olla se joka aina joustaa kaikessa. Jos mä haluan kellon seinälle niin en halua katsella kelloa viikkoa jossain muualla. Miksi hemmetissä mun pitäisi tehdä naisten sekä miesten työt täällä jos herraa ei kiiinnosta mitkään niistä? Oikeasti, on mullakin joku tolkku. Enkä jaksa olla empaattinen.
ap
Yksittäisestä riidasta ei kannata vetää johtopäätöstä että suhde on pielessä. Kuvaamasi kaltainen tilanne on nimenomaan viestintätaitojen opettelusta kiinni. Joka ainoassa suhteessa tulee olemaan yhteentörmäyksiä esimerkiksi juuri sen suhteen, kuten tässäkin tilanteessa, miten nopeasti toimiin tartutaan. Tuo on arkipäivän haastetta jossa kannattaa opetella miten asioista puhutaan.