Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin söpö tokaluokkalainen poika, että hammaslääkärikin
21.05.2013 |
silitti sen päätä kun käytiin hammaslääkärissä :D. Kun poika istui tuoliin, naislääkäri silitti sillä lailla päätä kuin itsellänikin on tapana tehdä, oikein huvitti kun se liike oli niin samanlainen. VAI oliko kyse sittenkin hammaslääkärin kontanktinotosta lapseen? Pojalla ei ole ollut ikinä reikiä joten käytöksessä ei ollut mitään hermoilua tai ongelmaa jota olisi tarvinnut silitellä, normaalisti kiipesi tuoliin ja keskustelivat siinä. Muutenkin kiinnostaisi että onko lääkäreillä tapana ottaa esim. tuolla lailla fyysistä kontaktia lapsiin, mahdetaanko sitä opettaa koulutuksessa tms? Mä kyllä luulen että toi meidän poju on vaan niin suloinen, oikein sellainen Ollin oppivuodet -lapsonen suoraan 50-luvulta, samoin kuin tuo hammaslääkärikin. Ja joka tapauksessa ihan jokaista muksua ei kyllä taatusti voi mennä silittelemään jo ihan asenteen puolesta.
Kommentit (9)
Ollin oppivuodet -lapsonen suoraan 50-luvulta? Anni Swanin romaani, Ollin oppivuodet, on kylläkin vuodelta 1919. Poika kyllä voi olla suloinen, sitä en kiistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 13:11"]
Ihmeellistä miten omien lasten ihanuus antaa jotenkin itsellekin lohtua menetetystä nuoruuden siloposkisuudesta :D
[/quote]
Näin muuten on. Ja hyvä mieli jäi joka tapauksessa, oli silittely sitten tietoista kontaktinottoa tai inhimillinen "lipsahdus" vähän samaan tapaa kuin ihmisen tekee mieli silittää kissaa. Voisin hyvin uskoa että kokenut ja fiksu hammaslääkäri on uransa aikana miettinyt kaikenlaisia tapoja saada mukulat mahdollisimman yhteistyöhaluisiksi siinä tuolissa. ap
Aina se oma lapsi on muka niiin suloinen, vaikka todellisuudessa onkin räkänokkainen läjä.
Mä kyllä luulen että toi meidän poju on vaan niin suloinen, oikein sellainen Ollin oppivuodet -lapsonen suoraan 50-luvulta, samoin kuin tuo hammaslääkärikin.
Toivottavasti hammaslääkäri kuitenkin oli täysi-ikäinen.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 13:33"]
Aina se oma lapsi on muka niiin suloinen, vaikka todellisuudessa onkin räkänokkainen läjä.
[/quote]
Kyllä mä ainakin tiedostan lapsissani olevat "kauneuspuutteet". Ei ne mun mielestä ole maailman suloisimpia.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä munkin tokaluokkalainen poika on tosi suloinen. Vaalea reipas hymypoika. Oli myös eilen hammaslääkärissä, mutta ei silitelty. Poika vaan hymyili tuolissa ja toinen meidän pojista pelkää kuollaakseen hammaslääkärin liikkuvaa tuomia. Niin erilaisia lapsia ovat.
meidän pojalle kävi lapsena samalla tavalla usein, vieraat ihmiset silittivät poskesta jne
Oli vaaleat enkelinkiharat, ruskeat silmät, pitkät ripset ja ihanan pulleat pehmoiset posket ja söpö suu...
Nyt on jo aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on ihanaa, kun toiset, usein vähän isommat lapset, tulevat kysymään minulta, että "saako tota (lastani) silittää?". Suloisia lapsia nekin siis :)
Ihana :)
Tuollaiset vanhan ajan suloiset lapset on munkin mielestä tavattoman ihania.
Omat pojat ei ole aivan sellaisia, mutta mun mielestä mielettömän suloisia silti.
Tyttöni sen sijaan on nyt eskarilaisena tumma ja kaunis.
Ihmeellistä miten omien lasten ihanuus antaa jotenkin itsellekin lohtua menetetystä nuoruuden siloposkisuudesta :D