Onko raskaudesta pakko nauttia?

Ei kai tuossa mitään vaarallista ole, jos todella tunnet raskauden aiheuttavan sulle inhottavan olon.

Minäkin inhosin tätä raskautta ensimmäiset 3 kuukautta, sillä voin niin pahoin. Vihasin sitä, että joudun kasvattamaan tätä vauvaa vatsassani ja sen vuoksi oksentamaan ja menettämään vaivalla saamani hyvän kiinteän kropan. Se urakka on sitten taas edessä vauvan synnyttyä.

Itse en varsinaisesti vihaa raskausaikaa, mutta inhoan kyllä kroppaani kertyvää läskiä. Tiedän, että se on välttämätöntä jos haluan imettää, mutta silti se tuntuu pahalta. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole edes vuotta kestävä olotila.

Kiitos vastauksesta. Tää on jo mun 4. raskaus ja aina ne aiempien raskauksen inhottavat jutut (masennus, pahoinvointi, verenpaineen heittelyt, raskausdiabetes, väsymys, peräpukamat, jne jne) unohtuu kun se lapsi syntyy. Mutta nyt taas muistan, mitä helkkaria tää on, alusta loppuun. :D

Ap.

Mun raskaudessa ei ainakaan ollut mitään nautittavaa. Infernaalinen pahoinvointi/oksentelu koko raskausajan + raskausmyrkytys päälle. Eihän se, että ei pidä raskaana olemisesta tarkoita, ettei pitäisi siitä syntyvästä vauvasta. Itse ainakin koin negatiiviset tunteet itseeni kohdistuvina, että en osannut olla raskaana/kroppa ei soveltunutkaan raskaana oloon.

Mulla on tullut kanssa jotenkin sellainen olo, että mua ei oo tarkoitettu olemaan raskaana ja siitä sit vähän syyllisyyttäkin... :( Hyvä, oikeestaan ihan loistava äiti oon kuitenkin aina ollut! Voi, puhuisivatpa äidit enemmän niistä negatiivisistakin asioista liittyen raskausaikaan ja odotukseen. Joka paikassa vaan sellaista ylenpalttista hehkutusta.

Ap.

Odotan kolmatta lastani rv 34 eikä tästä olotilasta, joka on päällä voi todellakaan nauttia. Tämä on vaan kestettävä, koska vielä lapsen halusimme. Lasken jo tässä päiviä, vaikka vielä viikkokaupalla tätä oloa edessäpäin. 

Joo, mullöa nyt RV39 ja ajattelen, ettei kyllä pitkään aikaan tätä enää, kiitos!

Alusta loppuun on kyllä ollut syvältä  tämä aika. Vaivoja toistensa perään: löllöyttä, liikuntakyvyttömyyttä, alapään suonikohjuja ja muuta mukavaa. Päälle vielä oksentelut, migreenit, hormoni-vitutukset, epämääräinen karvankasvu, liitoskivut, miehen haluttomuus seksiin, nautintoaineista luopuminen ym ym.

En tajua, miten jonkun mielestä tää on parasta aikaa, mutta kai jotkut pysyvät hehkeinä,, energisinä ja reippaina. Ei päde minuun. Odotan kyllä jo kuumeisesti palkintoa. Uskon, että se on vähintäänkin vaivan arvoinen.

Tuskin sun tarvii hakea kenenkään hyväksyntää tunteillesi. Pakkohan ei ole kun syödä, paskoa ja nukkua.

Kolme raskautta ja jokainen edellistä hirveämpi.

Kolmannen jälkeen hankin sterilisaation, sillä olin täysin varma että en hankkisi lapsia vaikka perustaisin uusioperheen tms.

Turvotusta, kipuja, pahoinvointia ja eriasteisia raskausmyrkytyksiä.

Ei, ja syitä voi olla monia henkisistä fyysisiin. Oma raskaus meni helposti ja vähin vaivoin, mutta esim. yksi kaveri joutui tiputukseen sairaalaan infernaalisen pahoinvoinnin takia.

Itse kuulun siihen ryhmään jonka mielestä vauva-vuosi ja pikkulapsiaika on se pakollinen paha joka pitää lusia, tabu tämäkin. Kyllä lapset on olleet rakkaat vauvasta lähtien, mutta mitä isommiksi ovat tulleet sitä enemmän olen nauttinut heidän seurastaan.

Eikö se ole jokaisen oma asia, miten raskautensa kokee ja nauttiiko siitä. Viimeisen raskaus meni kaiken muun ohessa, siis en vouhkannut siitä tai tehnyt koko ajan tiettäväksi, että olin raskaana. Varmaan asiaan vaikutti se, että kuuluisa eka kerta oli jo takana ja olin saanut vouhottaa ihan loppuun asti:D En siis mitenkään ihmeellisesti tunnelmoinut tai hekumoinut olotilassani, vaan elin ihan tavallista arkea ja tuskin huomasin edes olevani raskaana, ei vaikuttanut elämääni.Lapsi ei ole mikään saavutettava palkinto, vaan elävä ainutlaatuinen yksilö:)

Nauroin ääneen viestillesi. Vanhemmuusmyytin voimasta kertoo jotakin se, että ylipäätään oletetaan raskauden olevan mukavaa aikaa. Raskaana oleminen on kammottavampia asioita, mitä voin kohdalleni kuvitella. Vaikka haluaisitkin lasta, ei ole mikään ihme, että raskausaika on epämiellyttävää.

Ei ole pakko nauttia. Se ei ole edes luonnollinen tila naiselle, vaan siinä kannetaan, raa'asti jos ajatellaan, loista. 

Jos nainen elää 65-vuotiaaksi ja on siinä ajassa vaikka kolme kertaa raskaana, niin kuka kumma voi väittää, että raskaus on naiselle luonnollinen tila?

Ei, ei se ole. Se on kaikkea muuta ja kyllä, sitä saa inhota.

terv. nainen joka piti raskausajasta mutta inhosi synnyttämistä.

Tietenkään ei tarvitse nauttia. Tottakai sitä silti vaan pitää sietää jos omia lapsia haluaa. Ihanaa olisi jos pystyisi nauttimaan siitä olotilasta, mutta epäilenpä etten itsekään pysty, vihaan turvotusta ja parin kilon painonnousu tekee aina nuhjuisen olon.

Lisäksi... ehkä tämä on ihan sairasta, mutta ajatuksena sikiö tuntuu ennen ihmisenhahmon saamistaan lähinnä loiseliöltä joka vetää ravintoaineita välistä ja aiheuttaa oireilua. Onneksi siittiöitä ei näe ilman jotain superhypermikroskooppia, kuvottaa ajatella että niitä matoja rynnii sisälläni paikasta tappelemassa miljoonia.

Joo en minäkään tästä nauti. Ensimmäistä kertaa olen nyt raskaana, ja vielä kuukausi täytyisi jaksaa... Eipä ollut tämä talvi todellakaan niin hehkeä kuin etukäteen olin kuvitellut. Taitaa jäädä viimeiseksi lapseksi tämä esikoinen. Ymmärrän hyvin, kun työkaverit järjestään sanoivat, että synnyttämään he menisivät uudestaan koska tahansa, jos ei tarvitsisi sitä ennen olla 9 kk raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Joo en minäkään tästä nauti. Ensimmäistä kertaa olen nyt raskaana, ja vielä kuukausi täytyisi jaksaa... Eipä ollut tämä talvi todellakaan niin hehkeä kuin etukäteen olin kuvitellut. Taitaa jäädä viimeiseksi lapseksi tämä esikoinen. Ymmärrän hyvin, kun työkaverit järjestään sanoivat, että synnyttämään he menisivät uudestaan koska tahansa, jos ei tarvitsisi sitä ennen olla 9 kk raskaana.

Kuin omaa tekstiäni lukisin. Täällä rv 38+2 nyt ja on niin tukala olo, voi kun syntyis jo. Jää ainokaiseksi, tää raskausaika on ollut hirveän raskas kokemus.

En ole koskaan ollut raskaana, mutta voiko raskaudesta muka joku oikeasti nauttia? Eikö sillon ole yleensä raskauspahoinvointia, särkyjä vähän joka puolella, raskausmaha tiellä, tuntee itsensä valaaksi, vaikea liikkua, ei voi syödä ja juoda mitä haluaa kun pitää miettiä mikä on hyväksi vauvalle, ei voi välttämättä harrastaa normaalisti kun pitää miettiä mikä on hyväksi vauvalle, hormonit aiheuttaa ties mitä mielialan vaihteluita jne. Toki jokainen raskaus on erilainen eikä kaikille tule samoja oireita, mutta miten raskaudesta voisi kukaan nauttia? 

Mikset anna vaan kakkosta? Ei tarvi miettiä

Vaikka edellisestä kommentista onkin jo vuosi aikaa niin vieläkin kaikkialla tuntuu tulevan ainoastaan vastaan kuinka ihanaa raskaana oleminen on. Voih, kumpa voisin sanoa samaa. Ajatus omasta pienokaisesta, jota on odotettu saa jaksamaan, mutta raskauden hehku taitaa jäädä täysin kokematta.

Heti alkujaan iski hirveä turvotus, jonka vuoksi tuntuu koko keskikeho olevan kauttaaltaan turvonnut. Kroppa aina ollut hyvässä kunnossa ja tiesin raskauden sitä muuttavan, mutta hieman kauhistunut kuinka ilman pyöreää vatsaa näytän tältä. Hiukset alkoivat heti alusta rasvoittumaan eivätkä pysyneet vuorokauttakaan puhtaina ja ohenevat koko ajan. En ole ikinä kokenut teini-iässäkään yhtäkään finnia, vaan ihoni on aina ollut itselle unelma. Nyt finnejä pomppasi otsa täyteen, selästä ja rinnuksesta puhumattakaan. Mieli/ hormonit tekevät olosta jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti raskasta ja aina vahvoina olleet kynnet ohenevat. Ja salmiakki siinä pahin mistä joutunut luopumaan - suurin herkku mitä tiedän, eivätkä nuo mm. Namituvan raskaus ystävälliset salmiakit auta.

Silti aion jaksaa tottakai tämän kaiken läpi saattaakseni pienokaisemme turvallisesti tähän maailmaan - hän on jo hyvin rakastettu ja odotettu. Tuli kyllä todettua jo miehelle että saa nähdä olenko valmis enää uudestaan tulemaan raskaaksi. Onneksi hän on ymmärtäväinen ja osaa kannustaa.

Tämä lähinnä vertaistukena niille jotka kokevat ettei raskaus ole sellaista nautintoa kun yleensä hehkutetaan - se voi olla myös vastakohta kokemuksena, mikä ei kuitenkaan poissulje sitä tosiasiaa että lapsi voi silti olla rakastettu ja odotettu. Itse en ole ympärillä tai somea seuratessa törmännyt yhteenkään päivitykseen tai tietoon, jossa joku ei nauttisi raskaudesta. Ihanaa että toisille se on nautintoa, olisipa itsellekin ja kaikille teille kohtalotovereille. Tsemppiä kaikille samasta ajatuksesta mieteskeleville!