Lapsi joka ei halua harrastaa mitään :(

Älä nyt hitto vie ahdistele lastasi. Hänessä ei ole mitään vikaa. Jotkut vain ovat sellaisia, että nauttivat eniten omasta rauhasta.

ehkä joku muu kuin liikunta voisi kiinnostaa? Musiikki, kuvatade, teatteri, sarjakuvat tms.

Ei nauti omasta rauhasta, vaan haluaisi sitten koko ajan katsoa filmejä, pelata pleikkaa tai notkua tietsikalla. Marisee muuten, ettei ole mitään tekemistä. ap

Ikävä kyllä ei ole yhtään lahjakas tai kiinnostunut musiikista tai kuvataiteesta. Muuten olisin tietysti ohjannut siihen suuntaan. ap

Tietokonekerho?

Olin samanlainen lapsi, ja toisinaan vieläkin viihdyn parhaiten yksikseni. Minuakin joskus yritettiin hellästi ohjata joukkuelajeihin, mutta minulle sellaiset oli kauhistus.

olisikohan jotain pelaamiseen/tietokonepeleihin tms. liittyvää kerhoa? Olisi sitten edes muiden seurassa tekemässä sitä, ja jos kerho niin siellä ehkä jotain muutakin kuin räiskintää?

Kirjastokortti ja kirjoja. Ei kaikki tykkää harrastaa mitään erikoista.

Lukee kyllä kirjoja ja Aku Ankkoja. Mutta kun liikkuakin mielestäni pitäisi ja olla muiden lasten seurassa. Pelkään että syrjäytyy täysin.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 20:10"]

Lukee kyllä kirjoja ja Aku Ankkoja. Mutta kun liikkuakin mielestäni pitäisi ja olla muiden lasten seurassa. Pelkään että syrjäytyy täysin.

[/quote]

Nii'in, väkisinhän se liikkuminen ja kavereiden kanssa oleminen kannattaakin tehdä... Koska SINUN MIELESTÄSI näin kuuluu tehdä.

VPK, Partio, kielikurssit...mulla nörttipojat olivat tietkonekerhossa yhtenä kesänä ja saivat liikuntaa ainakin siitä, että kävelivät sinne paikalle. Mikroautoilu, lennokit, minigolf..Pelailkaa itse lapsen kanssa jotain ulkopeljä, mölkky, kroketti tms. niin niissä tulee vähän liikuttuakin. Luontoon eväsretkelle? 

Lisään vielä, lintubongaus yms. luontoaiheiset, kiinnostaisiko, tai joku maatilaleiri? 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 20:03"]

Ei nauti omasta rauhasta, vaan haluaisi sitten koko ajan katsoa filmejä, pelata pleikkaa tai notkua tietsikalla. Marisee muuten, ettei ole mitään tekemistä. ap

[/quote]

Poikasi siis harrastaa elokuvia ja pelejä. Tunnut olevan ihan hukassa, kun lapsesi on temperamentiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan erilainen kuin sinä olet tai millainen lapsen mielestäsi pitäisi olla. Tuo painostaminen ei tule lastasi muuttamaan yhtään.

t. edelleen urheilua vihaava menestynyt aikuinen

Painostan ja painostan. Ehkä niinkin, mutta kun joka tuutista toitotetaan sitä, miten tärkeää on, että lapsella on harrastuksia ja mielellään liikunnallisia. Onko siis kukaan teistä koskaan saanut näin vähän pakottamalla lapsen kehittymään liikunnallisempaan suuntaan tai ainakin jonkun harrastuksen pariin. Vai on ajatus ihan tuhoon tuomittu. Jotenkin harmittaa, kun aikanaan jouduin taloudellisista syistä luopumaan rakastamastani harrastuksesta ja moniin juttuihin, jotka kiinnosti ei ollut varaa. Nyt omalla pojalla olisi kaikki mahdollisuudet, niin ei niitä käytä.

Mistä lähtien harrastukseksi on laskettu vain asiat, joita tehdään ohjatusti muiden kanssa jossakin kodin ulkopuolella ja aina säännöllisesti samaan aikaan? Tuon määritelmän mukaan en ole koskaan harrastaut mitään. Sun pitää oikeasti, ap, lakata elämästä lmenetettyä lapsuuttasi poikasi kautta ja hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia. Miksei sinulle riitä, että poikasi tekee asioita, joista nauttii? Pakotuksella tulet ainoastaan tappaamaan kaiken kiinnostuksen liikuntaan.

Jotenkin ajat on muuttuneet siihen suuntaan että lapsilla pitäisi olla paljon ohjattuja harrastuksia. Nykylapset eivät osaa enää spontaanisti keksiä itse mitään kivaa tekemistä. Olen syntynyt 1970-luvulla maaseutupaikkakunnalla ja suurimmalla osalla kavereista ei ollut mitään erityistä harrastusta (kuten ei minullakaan) mutta silti keksittiin koko ajan kaikkea puuhaa.

Harrastaahan se sinun lapsesi: lukemista, tietokonepelejä ja elokuvia. :)

Kaikki lapset eivät pidä liikunnasta eivätkä varsinkaan joukkuelajeista. Itse olin samanlainen. Vaikka en pitänyt liikunnasta lapsena, olen pitänyt siitä aikuisena, kun olen saanut valita itse omat lajini ja harrastaa niitä omaan tahtiini. En siis ole edelleenkään ole joukkuelaji-ihminen, samoin toinen lapsistani. Toinen taas on tullut enemmän isäänsä ja harrasti monenlaista urheilua. 

Olen pitänyt tärkeänä, etten painosta lapsiani mihinkään harrastuksiin. Yritin kyllä nuorena ja kokemattomana äitinä, mutta huomasin pian sen olevan turhaa. Nyt aikuisena musikaalinen lapseni hieman murehtii, ettei hänellä ole ollut musiikkiharrastusta nuorempana - ihan vain koska hän kieltäytyi ehdotuksestani. Olen lohdutellut, että soittoharrastuksen voi aloittaa aikuisenakin. 

Ap, pelkäät, että lapsesi syrjäytyy. Ihannetilanne olisi, että lapsesi löytäisi samanhenkisen yhden tai muutaman kaverin, jonka kanssa hän voisi pelata, lukea ja katsoa elokuvia. Luulen, että hän tykkäisi siitä, ettei hänen ympärillään olisi kovin paljon kavereita, Jos hänellä olisi halutessaan mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa lepäämään ja keräämään voimia, hän jaksaisi paremmin myös muita ihmisiä. 

Kannattaa myös tutustua lasten temperamenttieroihin. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut temperamenteista hienosti. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 20:03"]

Ei nauti omasta rauhasta, vaan haluaisi sitten koko ajan katsoa filmejä, pelata pleikkaa tai notkua tietsikalla. Marisee muuten, ettei ole mitään tekemistä. ap

[/quote]

Juuri tuo on omassa rauhassa olemista ja harrastamista. :)

(16)

Mulla samanlainen myös 10 v poika, mikään harrastus ei ole vielä kiinnostanut tähän mennessä. Tykkää myös pelata pleikkaa, näprätä kännykkää tai tietokonetta. Nyt kuitenkin yllättäen ilmoitti, että haluaa aloittaa harrastuksen syksyllä. Toivotaan, että onnistuu, en ole aivan varma vielä voiko tämänikäiset vielä aloittaa ko lajin harrastuksen.

Olette kokeilleet vain joukkuelajeja. Mieti yksilölajeja, joissa silti yhteistreenit: uintikerho, judo, karate. Ja partio ja tietokonekerho.