PaniikkikohtausKO, vai jotain muuta?

MÄ luulen että eilinen on ollut vain sitä, että ensin on ollut kova kuume ja sitten se on nopeasti laskenut - siitä tulee juuri tuollainen älytön hiki ja pyörryttävä olo ja henkeäkin voi ahdistaa - yleensä sitä on vain niin arihnainen, ettei pysty juoksemaan mihinkään ulko-ovelle, vaan retkottaa vaan siinä hikilammikossaan kun ei muuhunkaan pysty.

Tänään sulla on huono olo, koska olet vielä toipilas - vastahan sulla eilen oli 40 astetta kuumetta, ja vaikka kuume nyt on poissa, et mitenkään välttämättä ole vielä terve tai edes tervehtymässä. FLunssa vie kyllä moneksi päiväksi voimat pois.

Eli minusta tuo ei ole sen enempää paniikkikohtausta kuin mitään "sen kummempaakaan", vaan liittyy ihan vain sun flunssaan.

Kiitos, tuo kyllä hiukan helpotti:) MUTTA se tunne oli niin todellinen. TUNSIN hajoavani. 

Niin ja eilen ei ollut kuumetta kuin 36,8-38.

40 asteen kuume oli toissa päivänä/yönä.

Tänään ei kuumetta ollenkaan, mutta tämä hikoilu on jotain ihan järkyttävää...

ap

Luulen kanssa, että kovan kuumeen jälkeen olosi vaan on todella hutera, ja toisekseen, otit melko vahvan lääkkeen silloin illalla, joten se on varmasti se syyllinen, että olosi oli noin kamala. Siihen lisänä on sitten vielä saattanut tulla paniikkioireita, eli en usko, että on mistään vakavammasta kyse.

t. toinen paniikkihäröinen

tottakai se oli todellinen tunne, onhan sun flunssakin ihan todellinen! Eikä sitä kuumetta välttämättä tarvitse olla paljon, kyse on toisaalta siitä nopeudesta, jolla kuume laskee ja toisaalta siitä, miten paljon yleiskuntoa sairaus ylipäänsä verottaa.

Aika selkeästi paniikkikohtaukselta kuulostaa.  Raju tauti voi hyvinkin laukaista kohtauksen ja vaikka kohtauksen kokeminen on suorastaan helvetillista, niin on se kuitenkin täysin vaaraton ja ohimenevä. Nyt vain lepäät niin paljon kuin mahdollista, uni on paras hoitaja.

Ok, kiitos vastauksista:) Mä en siis välttämättä vieläKÄÄN sekoa:)

Mun, lasten ja miehen on nyt vain hyväksyttävä se tosiasia että tarvitaan vielä muutama päivä aikaa toipua ennen kuin tämä kotityökone alkaa toimia kunnolla. Yritän levätä enempi.

ap

Se täytyy vielä lisätä, että nyt ymmärrän paniikkihäiriöstä kärsiviä vielä enemmän. En oo itse tosiaan ikinä ennen kokenut noin voimakkaita fyysisiä oireita. Tsemppiä teille muillekkin vaivasta kärsiville!

ap

Veikkaisin että tuossa on tosiaan homma alkanut fyysisestä kuumeeseen liittyvästä tuntemuksesta, mutta tämä säikäyttänyt, outo tuntemus on herättänyt myös paniikkikohtauksen, mikä johtanut tunteeseen hajoamisesta ja siitä ettei ole paluuta. 

Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä nuoruudesta asti ja mulle sinänsä tuollaiset olot on tuttuja. En käytä edes lääkitystä, pystyn hyvin elämään sen faktan kanssa että saan silloin tällöin niitä kohtauksia. Sitten vaan sinnittelen yli kauhuista ja kuoleman ja sekoamisen pelosta - ei se pahin vaihe kestä kuin parikymmentä minuuttia ja sitten taas helpottaa. Mullakin on aika tavallista että jokin fyysinen oire voi laukaista kohtauksen, ja jopa esim. normaalin hengittämiseni tarkkailu: alkaa tuntua että hengityksessä on jotain epänormaalia, että entä jos hengitys pysähtyy, ja pian on päällä täysimittainen paniikki jossa koen myös fyysisiä oireita, hyperventiloin jne. Mutta kyllä tämän kanssa elää voi eikä paniikkikohtauksiin oikeasti sekoa.