Lue keskustelun säännöt.
Kutsumattomat lapset pihassa
20.03.2013 |
Ostettiin hiljattain talo pikkukylästä. Pihassamme on muutaman kerran pyörinyt kutsumattomia vieraita eli naapuruston lapsia, joita emme tunne (so. emme ole koskaan jutelleet niiden tai niiden vanhempien kanssa). Joskus ne heittelevät lumikökköjä seinään, paukuttavat ovea ja kyyläävät taskulamppujen kanssa ikkunasta sisään. Kerran yksi yritti pelotella minua jollain typerällä naamarilla. Omat lapset on alle 2 v., nämä 10-12-vuotiaita, joten tuskin ainakaan leikkiseuraa ovat vailla.
Mieheni ei piittaa pennuista (ei ole niitä nähnyt "itse teossa", eikä muutenkaan tunnu ajattelevan omasta reviiristä samalla tavalla kuin minä), mutta itse en pidä periaatteestakaan siitä, että joku "kutsumaton vieras" nuohoaa mun nurkissani.
Mitä ajattelisitte / tekisitte, jos teidän tontilla ilmenisi vastaavaa? Pidättekö tiukkapipona, kun otan asiasta pulttia? (Mieheni pitää.)
Kommentit (39)
Meillä oli sama ongelma rivarissa. Asumme päätyasunnossa ja meillä on isohko piha. Lähiseudulta joukko n. 12-vuotiaita poikia keksi valita asuntomme terrorisoinnin kohteeksi.
Kaikki alkoi autosta. Minulla on urheiluauto, johon pojat kiinnittivät huomiota. Sitten kerran, kun kannoin kauppakasseja autosta kotiin, niin nuo pojat olivat naapuritalon pihalla aidalla istuskelemassa - kukaan heistä ei tosin asu siinä talossa, kyseisen talon väki oli Afrikassa lomamatkalla. Pojat alkoivat huudella minulle ilkeyksiä autosta.
No, en reagoinut mitenkään. Ensin en edes tajunnut, että huusivat minulle, en nyt yleensä kiinnitä jossain ulkona möykkääviin kakroihin mitään huomiota. Sitten yhtäkkiä päälleni lensi soraa. Ja huuto jatkui. Silloin karjaisin takaisin, että mitä H*ttiä te oikein touhuatte, se kivien heitto loppui NYT. Pojat meni hetkeksi hiljaisiksi. Sitten ilkkuminen alkoi taas. Ilmoitin soittavani poliisille ilkivallanteosta, jolloin jätkät läksivät lipettiin, otin heistä kuitenkin kännykällä kuvan.
Samojen jätkien terrorisointi jatkui. He kävivät kiipeilemässä pihamme kivillä ja aidalla. He heittivät kananmunia päin ulko-oveamme ja lunta seiniin. He kiipeilivät varaston katolla.
Lopulta teimme niin, että isäni tuli meille päivystämään päiväksi. Kun kakarat tulivat pihalle heittelemään kiviä, isäni lähti perään. Kakarat yrittivät juosta karkuun, isäni paineli polkupyörällä perässä.
Poikia alkoi hermostuttaa, alkoivat huudella isälleni, että et sä voi meitä seurata. Hän sanoi, että seuraa pentuja vaikka koko päivän. Pakko heidän joskus on mennä kotiin. Isäni on aika sitkeä luu, osaa kyllä kyykyttää pahasuisempaakin aikuista, pikkupojista puhumattakaan. Seurasi jätkiä niin kauan, kunnes paljastui, missä yksi heistä asui - siellä oli natiaisen isä pihalla. Siinä sitten vähän keskusteltiin ja isäni ilmoitti, että ulkoseinien pesun lasku tulee sitten perässä.
Eipä ole niitä pentuja enää näkynyt meidän kulmilla. Eivätkä tosiaan asuneet ihan lähellä, mutta puolen km päässä nyt kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut, että ongelma hoitui noin hienosti, vaikka epäilemättä jossain vaiheessa raivostuttikin!
Kai tähänkin joku sanoo, että mitäs sä nyt sillain suivaannuit, ei se nyt niin vakavaa oo.
Kummasti kyllä ääni muuttuu kellossa, kun oma omaisuus on sabotoinnin kohteena tai oma rauha häirittynä.
Ps. Inhoan sanontaa "pojat on poikii".
terv. Samantapaista kokenut
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 14:17"]
Meillä oli sama ongelma rivarissa. Asumme päätyasunnossa ja meillä on isohko piha. Lähiseudulta joukko n. 12-vuotiaita poikia keksi valita asuntomme terrorisoinnin kohteeksi.
Kaikki alkoi autosta. Minulla on urheiluauto, johon pojat kiinnittivät huomiota. Sitten kerran, kun kannoin kauppakasseja autosta kotiin, niin nuo pojat olivat naapuritalon pihalla aidalla istuskelemassa - kukaan heistä ei tosin asu siinä talossa, kyseisen talon väki oli Afrikassa lomamatkalla. Pojat alkoivat huudella minulle ilkeyksiä autosta.
No, en reagoinut mitenkään. Ensin en edes tajunnut, että huusivat minulle, en nyt yleensä kiinnitä jossain ulkona möykkääviin kakroihin mitään huomiota. Sitten yhtäkkiä päälleni lensi soraa. Ja huuto jatkui. Silloin karjaisin takaisin, että mitä H*ttiä te oikein touhuatte, se kivien heitto loppui NYT. Pojat meni hetkeksi hiljaisiksi. Sitten ilkkuminen alkoi taas. Ilmoitin soittavani poliisille ilkivallanteosta, jolloin jätkät läksivät lipettiin, otin heistä kuitenkin kännykällä kuvan.
Samojen jätkien terrorisointi jatkui. He kävivät kiipeilemässä pihamme kivillä ja aidalla. He heittivät kananmunia päin ulko-oveamme ja lunta seiniin. He kiipeilivät varaston katolla.
Lopulta teimme niin, että isäni tuli meille päivystämään päiväksi. Kun kakarat tulivat pihalle heittelemään kiviä, isäni lähti perään. Kakarat yrittivät juosta karkuun, isäni paineli polkupyörällä perässä.
Poikia alkoi hermostuttaa, alkoivat huudella isälleni, että et sä voi meitä seurata. Hän sanoi, että seuraa pentuja vaikka koko päivän. Pakko heidän joskus on mennä kotiin. Isäni on aika sitkeä luu, osaa kyllä kyykyttää pahasuisempaakin aikuista, pikkupojista puhumattakaan. Seurasi jätkiä niin kauan, kunnes paljastui, missä yksi heistä asui - siellä oli natiaisen isä pihalla. Siinä sitten vähän keskusteltiin ja isäni ilmoitti, että ulkoseinien pesun lasku tulee sitten perässä.
Eipä ole niitä pentuja enää näkynyt meidän kulmilla. Eivätkä tosiaan asuneet ihan lähellä, mutta puolen km päässä nyt kuitenkin.
[/quote]
Joo ei, kiusantekoa ja sabotointia ei pidä tietenkään sietää. Mutta jos nyt palataa ap:n tapaukseen, niin jos hän asuu nyt maalla, niin maalla on tapana jutella kasvokkain. Yrittää yllättää ipanat, ottaa vaikka valokuvan kännyllä (se oli hyvä vinkki, 36) ja kysyy naapuriltaan, tunteeko pojat. Ja käy sitten juttelemassa suoraan poikien vanhempien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 15:09"]
Joo ei, kiusantekoa ja sabotointia ei pidä tietenkään sietää. Mutta jos nyt palataa ap:n tapaukseen, niin jos hän asuu nyt maalla, niin maalla on tapana jutella kasvokkain. Yrittää yllättää ipanat, ottaa vaikka valokuvan kännyllä (se oli hyvä vinkki, 36) ja kysyy naapuriltaan, tunteeko pojat. Ja käy sitten juttelemassa suoraan poikien vanhempien kanssa.
[/quote]
Myös se voi auttaa, että valokuvaa pojat ja lähettää paikallisen alakoulun rehtorille s-postilla sen kuvan, soittaa puhelimella hänelle ja selittää tilanteen. Eiköhän opettajat tunnista laumansa jäsenet. Näin minä olisin tehnyt, jos tuo isäni "väijy" ei olisi tepsinyt.
Laita riistakamera, niin saat ainakin todstusaineistoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 18:29"]
Pojathan juoksevat nauraen pakoon, jos yrittää heitä huudella juttusille. Alkavat vittuilla ja huudella jostain kauempaa tieltä. Turha sitä on itseään naurunalaiseksi tehdä sillä, että alkaa kotiportailla vinkua, että "Pojat tulkaa tänne, mulla on täällä pullaa, mitä jos juteltaisiin".
Eri asia olisi, jos tietäisi, kenen perheen poikia ne ovat. Sitten voisi mennä vaikka niiden kotiovelle pimpottamaan ja jutella vähän poikien vanhempien kanssa. Se taas on aika riskaabelia hommaa, ikinä kun ei tiedä, millaista porukkaa missäkin asuu.
Suosittelen tuota kirjettä, sillä siinä naapurusto saa pitää kasvonsa ja puhua lapsilleen kahden kesken joutumatta kohtaamaan kasvokkain ap:ta ja häpeää siitä, että oma mukula on tehnyt jotain idioottimaista.
[/quote]
Höpölöpö. Sä et ole ikinä asunut maalla. Noin ei siellä reagoi kymmenvuotiaat, lyön siitä vaikka vetoa.
Tuollainen kirjelippusten jakaminen naapurustoon on sekin täysin kaupunkilaista, sellaista nykymuotista kerrostaloelämää. Kun ei tiedä, kuka naapureista on bilettänyt, laitellaan niitä lappusia ja lippusia...
Maalla tuollaista ihmeteltäisiin todella. Älä ap tee itsesi naurunalaiseksi panemalla summamutikassa itkuisia "älkää kiusatko meitä, me ollaan kilttejä ja halutaan Olla Rauhassa" -lippusia kenellekään.
[/quote]
Niin no, minähän tosiaankin asun maalla. Olen kyllä asunut myös kaupungissa. Ja minä tiedän kyllä, miten tuollaiset pojat voivat tehdä kiusaa ja juosta nauraen karkuun. Ihan sama, mitä niille sanoo.
Meillä täällä maalla ne kultaiset maalaispojat kävivät kivittämässä aidan yli pihassa makoillutta koiraa, joka ei ollut aiemmin mitenkään reagoinut ohikulkijoihin. Sen jälkeen kun pojat alkoivat viskellä kivillä ja kävyillä, koira alkoi vihata kaikkia tiellä liikkujia. Oli aika kova homma opettaa sitä olemaan haukkumatta muita. Yritin sanoa kauniisti ja vähemmänkin kauniisti pojille, pyytää heitä pihaan ja silittämään koiraa jne., aivan turhaan. Koska tästä ei ollut mitään apua, aloin jutella kaikille naapureille, lähikaupan puolitutuille ihmisille, leikkikentän äideille jne., että meillä on tällaista ongelmaa ja kyllä otan yhteyttä poliisiin, kun saan selville, kenen pojista oikein on kyse. Ei mennyt kauan, kun ongelma loppui. Tieto oli levinnyt ja varmaan oli pidetty puhuttelu useammassa kodissa tyyliin "ethän sinä vain ole yksi niistä...".
Jos ap on uusi eikä tunne ketään, on vaikea lähteä suullisesti levittämään tietoa ongelmasta. Silloin kirjelappunen postilaatikkoon on helppo juttu. Eivät ne pojat kaukaa tule, ja joku naapureista saattaa hyvinkin tietää, keistä on kyse ja viedä sanomaa eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 20:43"]
Miksi ne noin tekevät? Ei se nyt niin vakavaa ole.
Mä luultavasti menisin ulos ja huutelisin ne lapset paikalle, tarjoaisin niille keksiä ja pullaa vaikka siellä ulkona ja juteltaisiin.
Sanoisin niille suoraan, että en kyllä tykkää tuollaisesta, voisitteko lopettaa.
Se loppuisi sitten siihen.
Nim. kokemusta on.
Meilläkin penskat alkoivat soitella ovikelloja, ja juoksivat pakoon. Mä sitten kyttäsin, kunnes näin ovisilmästä jonkun lähestyvän. Avasin oven ja siellähän oli ehkä 10 v penska :)
Tein sitten noin. Että otetaas nyt pullaa ja kutsu ne kaveriskin tänne juttelemaan.
Siinä häiriköimässä oli mukana 3 lasta, eikä niillä ollut mitään järkevää syytä häiriköidä.
[/quote]
Tuolle minä annan ääneni.
Jos ap alkaa jaella naapurustoon summamutikassa tuollaisia "älkää kiusatko meitä, me ollaan Lahdesta" -tyyppisiä lappusia, heistä tulee koko seudun naurunaihe.
Rauhallisesti ja huumorilla varustettuna vaan juttelemaan niiden lasten kanssa. Sillä se ratkeaa.
Maaseudulla suhtaudutaa talojen pihapiireihin vähän toisin kuin ahtaammissa taajamissa.
[/quote]
Tuo viimeinen lause on pötyä. Ei maalla(kaan) kukaan toisen pihaan mene ilman asiaa. Noh, kylähullut ja itäeurooppalaiset rosvojengiläiset ovat ehkä erikseen. Jokamiehenoikeus EI koske piha-alueita, tämä kyllä teroitetaan jo pikkulapsille. Jossain pellonreunassa käyskentely on eri asia, kunhan ei tallo viljelyksiä.
Nykyään maalle muuttaa paluumuuttajien tms. lisäksi alkuper. kaupukilaisia, jotka nimenomaan haluavat omaan rauhaan. Oma, yksityinen alue on tärkeä tietysti myös alkup. maalaisille.
[/quote]
Missäs minä muka jokamiehenoikeuksista puhuin? Hä?
Vaan tarkoitan sitä, että maalla on ihan tavallista piipahtaa naapurin pihaan kuikuilemaan, onko isäntäväki kotona. Ollaan siinä hetkinen, saatetaan huikata, onko ketään kotona, ja odotellaan, että sisältä tulee joku pihalle ja sitten saa sen asiansa toimitetuksi. Jos talo on selvästi tyhjän näköinen ja (tätä eivät kaikki nuoremmat harrasta, mutta monin paikoin se on yhä tapana) ja pihaluuta on ulko-ovea vasten, pihalle ei tulla - mutta muuten saatetaan siis tulla, se on kontaktinotto.
Ja sellainen poikien pihalla liehuminen voi olla sitä, että jos talossa on aiemmin asunut lapsia, voivat olla siellä katsomassa, tulisiko sisältä lapsia leikkimään. Vaikka ap uskoo heidän nähneen perheen pihalla, lapset eivät voi tietää, keitä talossa asuu - voisihan siellä olla muitakin kuin juuri sillä hetkellä pihalla olevat.
Kannattaa reippaasti vaan jutella pojille. Kysyä, mistä ovat ja mitä kuuluu... ja pyytää, etteivät heittele enää lumilohkareita seiniin.
[/quote]
Eihän tässä ollut kyse siitä, että jollakulla olisi asiaa taloon. Kysehän oli asiattomasta oleskelusta. Ja et, et maininnut jokam.oikeuksia, mutta halusin vaan sanoa, että kyllä maalla oman kokemukseni mukaan kunnioitetaan muiden ihmisten maita, etenkin pihoja.
[/quote]
No kun se ei ole asiatonta oleskelua tulla pihaan. Luitko sä edes mun vastausta, siinä selitin, miten se täällä maalla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 18:29"]
Pojathan juoksevat nauraen pakoon, jos yrittää heitä huudella juttusille. Alkavat vittuilla ja huudella jostain kauempaa tieltä. Turha sitä on itseään naurunalaiseksi tehdä sillä, että alkaa kotiportailla vinkua, että "Pojat tulkaa tänne, mulla on täällä pullaa, mitä jos juteltaisiin".
Eri asia olisi, jos tietäisi, kenen perheen poikia ne ovat. Sitten voisi mennä vaikka niiden kotiovelle pimpottamaan ja jutella vähän poikien vanhempien kanssa. Se taas on aika riskaabelia hommaa, ikinä kun ei tiedä, millaista porukkaa missäkin asuu.
Suosittelen tuota kirjettä, sillä siinä naapurusto saa pitää kasvonsa ja puhua lapsilleen kahden kesken joutumatta kohtaamaan kasvokkain ap:ta ja häpeää siitä, että oma mukula on tehnyt jotain idioottimaista.
[/quote]
Höpölöpö. Sä et ole ikinä asunut maalla. Noin ei siellä reagoi kymmenvuotiaat, lyön siitä vaikka vetoa.
Tuollainen kirjelippusten jakaminen naapurustoon on sekin täysin kaupunkilaista, sellaista nykymuotista kerrostaloelämää. Kun ei tiedä, kuka naapureista on bilettänyt, laitellaan niitä lappusia ja lippusia...
Maalla tuollaista ihmeteltäisiin todella. Älä ap tee itsesi naurunalaiseksi panemalla summamutikassa itkuisia "älkää kiusatko meitä, me ollaan kilttejä ja halutaan Olla Rauhassa" -lippusia kenellekään.
[/quote]
Niin no, minähän tosiaankin asun maalla. Olen kyllä asunut myös kaupungissa. Ja minä tiedän kyllä, miten tuollaiset pojat voivat tehdä kiusaa ja juosta nauraen karkuun. Ihan sama, mitä niille sanoo.
Meillä täällä maalla ne kultaiset maalaispojat kävivät kivittämässä aidan yli pihassa makoillutta koiraa, joka ei ollut aiemmin mitenkään reagoinut ohikulkijoihin. Sen jälkeen kun pojat alkoivat viskellä kivillä ja kävyillä, koira alkoi vihata kaikkia tiellä liikkujia. Oli aika kova homma opettaa sitä olemaan haukkumatta muita. Yritin sanoa kauniisti ja vähemmänkin kauniisti pojille, pyytää heitä pihaan ja silittämään koiraa jne., aivan turhaan. Koska tästä ei ollut mitään apua, aloin jutella kaikille naapureille, lähikaupan puolitutuille ihmisille, leikkikentän äideille jne., että meillä on tällaista ongelmaa ja kyllä otan yhteyttä poliisiin, kun saan selville, kenen pojista oikein on kyse. Ei mennyt kauan, kun ongelma loppui. Tieto oli levinnyt ja varmaan oli pidetty puhuttelu useammassa kodissa tyyliin "ethän sinä vain ole yksi niistä...".
Jos ap on uusi eikä tunne ketään, on vaikea lähteä suullisesti levittämään tietoa ongelmasta. Silloin kirjelappunen postilaatikkoon on helppo juttu. Eivät ne pojat kaukaa tule, ja joku naapureista saattaa hyvinkin tietää, keistä on kyse ja viedä sanomaa eteenpäin.
[/quote]
Siitä naapuriin vaan. Siten tutustuu naapuriin, eikä vaikuta joltain kaupunkilais-vajakilta, joka itkee summamutikassa haluavansa elää rauhassa (eikös me muutkin muka?)
Ei pojat takuulla heti kättelyssä toimi, kuten väitit eli "Pojathan juoksevat nauraen pakoon, jos yrittää heitä huudella juttusille. Alkavat vittuilla ja huudella jostain kauempaa tieltä.".
Toki reaktio voi olla tuo, jos kyse on jo pidempään jatkuneesta ristiriidasta tyyliin teidän koiran kivitys ja sun yritykset puuttua siihen.
Mutta ihan varmasti ap:n tapauksessa eivät ala heti ekasta lähestymisestä vittuilla.
Ja kun ap juttelee heidän kanssaan, pääsee ehkä jyvälle siitäkin, mistä talosta pojat ovat...
Pikkukylässä oikea tapa hoitaa asia kuin asia on puhua kaupan kassalle. Sieltä ne jutut leviää... nimim. koiran kusetus roskiksellemme loppui tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita joku hirviönaamari päähän ja tuijota niitä ikikunasta ja pidä kovaa ulinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonikäiset pojat leikkivät jänniä vakoiluleikkejä yms. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Jokainen ajatelkoon tavallaan.
t. olin tuollainen poika 20 vuotta sitten.
Oliko edellisillä asukkailla poikien ikäisiä kavereita? Ehkä lapset eivät ole ihan tajunneet tilannetta. Mielestäni voisit puhua heille ihan suoraan. Tietenkin asiallisesti. Jos ei auta, niin vanhemmille, jos tiedät keille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän voisitte kirjoittaa kohteliaan kirjeen ja tiputtaa sen kaikkien naapureiden postilaatikkoon. Laittakaa kirjeeseen esim. "Olemme Heinosen perhe, jossa on isä Matti, äiti Pirjo ja lapset Amalia 2-v. ja Minttu 1-v. Olemme muuttaneet tänne Piparitielle Lahdesta ja olemme kovin pitäneet uudesta kodistamme ja asuma-alueestamme. Mielestämme seutu on viehättävä ja naapurusto oikein mukava. Meitä kuitenkin vähän ahdistaa, kun olemme huomanneet, että pihassamme käy usein kutsumattomia vieraita, siis ala-asteikäisiä lapsia, jotka kurkkivat ikkunoista sisään taskulamppujen kanssa tai heittävät lumipalloja talomme seiniin. Jos teillä on lapsia, jotka ovat keksineet tällaisen mielestään jännittävän leikin, voisitteko ystävällisesti jutella heidän kanssaan siitä, että talomme ei ole autiotalo vaan meidän perheemme koti ja haluaisimme asua täällä rauhassa ja onnellisina. Ystävällisin terveisin: Heinoset"
Et ole niuho. Pojat käyttäytyvät asiattomasti.
Ei se auta ainakaan, että sä alat ajamaan takaa ja huutamaan niille perässä.. siitä ne vaan innostuu.
Voisin mäkin tuommoista kirjettä miettiä, mutta entäs jos ne onkin sitten pidemmältä. :P
Toi kirje oli oikeasti mun mielestä hyvä juttu, kun se oli noin asiallisesti kirjoitettu.
Miksi ne noin tekevät? Ei se nyt niin vakavaa ole.
Mä luultavasti menisin ulos ja huutelisin ne lapset paikalle, tarjoaisin niille keksiä ja pullaa vaikka siellä ulkona ja juteltaisiin.
Sanoisin niille suoraan, että en kyllä tykkää tuollaisesta, voisitteko lopettaa.
Se loppuisi sitten siihen.
Nim. kokemusta on.
Meilläkin penskat alkoivat soitella ovikelloja, ja juoksivat pakoon. Mä sitten kyttäsin, kunnes näin ovisilmästä jonkun lähestyvän. Avasin oven ja siellähän oli ehkä 10 v penska :)
Tein sitten noin. Että otetaas nyt pullaa ja kutsu ne kaveriskin tänne juttelemaan.
Siinä häiriköimässä oli mukana 3 lasta, eikä niillä ollut mitään järkevää syytä häiriköidä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:20"]
Mmiksi sinä pikkupoikia pelkäät? Luulen että uuden perheen muutto on vaan niin jännää etteivät malta pysyä poissa. Moikkaa poikia ja kysy mitä kuuluu, ihan kuten tyossa edellä joku ehdotti. Kysele missä asuvat ja kerro keitä te olette. Sano sitten että kylään saa tulla mutta omia aikoja ei pihalla saa kulkea. Luulen että uutuudenviehätys katoaa kun utusuvat teihin vähän. Kirje on minustakin vähän hassu ajatus kun et ole edes yrittänyt jutella lasten kanssa.
[/quote]
Oikaisuja: En pelkää pihassani pyöriviä poikia (ja tyttöjä). Ne kauniisti sanottuna ärsyttävät minua. Aiemmin sanoin, miksi en yleensä pääse ottamaan kontaktia niihin: minulla on pikkulapsia, joita en halua yhtäkkiä jättää keskenään sisälle sen takia, että menisin ulos juttelemaan mukavia ja tarjoamaan kahvia ja pullaa tunkeilijoille!
Sanoin toki, että joskus pelästyn, jos pihalta kuuluu odottamaton ääni. Esim. potku oveen, lumi/jääkökkö seinään tms. Äsken löysin laudanpätkän ja halon talon vierestä, ja näin selvisi sitten viimeiset kolahduksetkin. Ei tulisi silti mieleenkään pelätä noita tai muita lapsia.
En aio lähettää kirjettä, vaikka mielestäni kirjeen ehdottaja puki hyvin sanoiksi asiat, jotka haluaisin noille vierailijoille kertoa. Ja olen kyllä "yrittänyt jutella" lasten kanssa. Kerran kun oh:n ikkunan takana sohittiin taskulampuilla ja paukuteltiin seinää, avasin oven ja kysyin (aivan normaalilla äänellä), että onko niillä jotain asiaa. Reaktio oli arvattavissa: juoksivat nauraen pois. En lähtenyt perään.
-ap-