Muita masentuneita paikalla? Mikä sinua masentaa ja miten masennuksesi ilmenee?
Kommentit (7)
Masennus ei enää ilmene varsinaisena alakuloisuutena ja/tai itkuisena olotilana, mutta en saa mitään tehtyä ja istun vaan tässä koneella tekemässä toisarvoisia asioita. On vaikea hoitaa pakollisetkin asiat, en välitä tavata ketään. En jaksa siivota, laittaa ruokaa tms. Pyykit voin latoa koneeseen ja ripustaa ne kuivumaan, that's it.
väsymys on kauhea ja hävettää saamattomuuteni.
en diagnosoidusti koska en jaksa mennä terveyskeskukseen - tiedän muiden kokemuksesta, ettei siitä ole mitään hyötyä. Apua saa vasta sitten kun on osoittanut olevansa oikeasti valmis tappamaan itseni. Olen sitäkin vaihtoehtoa harkinnut, mutta en toistaiseksi ole kuitenkaan halunnut vielä tehdä sitä. On kuitenkin parempi olla paska äiti kuin itsensä tappanut äiti.
Vihaan elämääni enkä haluaisi osallistua siihen ollenkaan. Vihaan työtäni ja vain taistelen romahtamista vastaan joka tunti jonka siellä vietän. Vihaan miestäni ja omaa äitiyttäni, ja haluaisin vain olla yksin koko ajan. Vaikka vihaan itseäni eniten kaikista.
En saa syvää iloa mistään, vain pinnallista tyydytystä siitä ettei nyt lomalla tarvitse olla tekemässä jotain vastenmielisempää, vaan voin esim. vain katsoa televisiota.
johtuu vain siitä, että olet ympäröinyt itsesi idiooteilla.
hyvin pitkäaikaisesta, parantumattomasta sairaudesta, joka aiheuttaa kovia kipuja joka päivä. Voimat ja elämänilo (mikä ilo? mistä?) on vaan totaalisen poissa. Olen kuudetta vuotta nonstoppina itkuinen ja alakuloinen - ja paljon muutakin. Ja kyllä, koitettu on hoitaa ja lääkitys on niin kohdallaan kuin mahdollista.
hyvin pitkäaikaisesta, parantumattomasta sairaudesta, joka aiheuttaa kovia kipuja joka päivä. Voimat ja elämänilo (mikä ilo? mistä?) on vaan totaalisen poissa. Olen kuudetta vuotta nonstoppina itkuinen ja alakuloinen - ja paljon muutakin. Ja kyllä, koitettu on hoitaa ja lääkitys on niin kohdallaan kuin mahdollista.
jatkuva kipu ON hirveetä!
Ilmenee: ulospäin sitä ei varmaan näe, ei ainakaan vieras. Olen töissäkäyvä perheenäiti. Sisälläni on tunnehelvetti, en uskalla pysähtyä. Kaikki on niin vääristynyttä. Niin vääristynyttä että näen sairasloman ja itsemurhan yhtä isona pahana, ei minään muuna; isona taloudellisena lovena puolisolle.
Blah. En vain pysähdy. En pysähdy.
Masennus ei enää ilmene varsinaisena alakuloisuutena ja/tai itkuisena olotilana, mutta en saa mitään tehtyä ja istun vaan tässä koneella tekemässä toisarvoisia asioita. On vaikea hoitaa pakollisetkin asiat, en välitä tavata ketään. En jaksa siivota, laittaa ruokaa tms. Pyykit voin latoa koneeseen ja ripustaa ne kuivumaan, that's it.