löytyykö muita UPSEERIEN vaimoja ??

60luvulla oli minullakin ilo kuulua Toimiupseerien Naisiin,se oli sen ajan kastijako,jopa rouvatkin asettuivat miestensä kautta vastaaviin asemiin ja kyllä nyt myöhemmin suorastaan huvittaa.Mutta muuten se oli kivaa aikaa.........................

Kyllähän meitä löytyy. Moni nainen ei tiedä mitään siitä, mitä on pyörittää arkea "naimisissaolevana" yksinhuoltajana viikkokaudet. Itsepähän valitsin, tiedetään:)

Olin. Suhteen edetessä minulle alkoi sadella käskyjä ja nyrkkiä. Mieheni työkavereille oli useita suhteita eri komennuksilla. Kuului asiaan. Näin oli myös miehelläni.

Onneksi tuo on taakse jäänyttä elämää. Nautin elämän kaunesta, ilman aikataulu ja sääntöjä. :)

Näin on, omassa miehessä ei tuollaista vielä ole paljastunut, vaikka viikkotolkulla pois kodistaan onkin. Mutta sen olen päättänyt, että tähän paskakylään en jää, jos mies kiinni jää. Otan lapsen ja lähden. Tämä on kyllä valitettavan tavallinen tarina näillä kulmilla.

upseerini sitten löysi työpaikalta sen harvinaisen naisen ja vaihto minut häneen.



Elämä oli samanalaista kuin kenen tahansa muun perheellisen elämä, jossa mies joutuu matkustamaan paljon.

kun mies on poissa. Silloin et vain odota koko ajan koska puoliso tulee kotiin.



Ja tukiverkkoja ei meillä ole ollut ollenkaan ja aina ollaan perheenä muutettu niin olemme olleet onnellisimpia.



Toisaalta puolison reissutyö tekee sen että kun mies on kotona hän antaa 100% ajan meille. Silloin ei hänellä omia menoja ole.



Näin hän on itse halunnut. Ja se sopii muulle perheelle.

mutta vastaavan vaimo kuitenkin (mies samassa firmassa töissä ja joutuu käydä toisessa kaupungissa aina päivystämässä).



Tällä hetkellä asumme tampereella ja mies on rovaniemellä 150 päivää vuodesta!!



Raskasta on! Tukiverkot ovat tällä hetkellä lähellä ja lapset sen verran isojakin jo että sen puolesta ei ole mitään hätää. Tämä yksinäisyys vain raastaa ja se että lapset kaipaavat isäänsä.



Olemme muuttaneet miehen työn perässä neljä kertaa lasten aikana. Mutta kun lapset aloittivat koulun, teimme kodin kotikaupunkiimme tampereelle ja päätimme että mies reissaa missä reissaa, me muu perhe emme.



Rankkaa on, mutta kun ei tälle voi mitään niin kestettävä on.



Miehen poissaollessa olemme aina lasten kanssa tehneet kaikkea kivaa, käyneet kyläilemässä, uimahalleisa, kaupungilla ja kaikkea mahdollista. Ja kun mies on kotona, keskitymme kotona olemiseen.



Nyt tosin kun lapset ovat sen verran isoja, eivät he enää lähde kanssani "aikaa kuluttamaan" vaan pyörivät kavereidensa kanssa ja minä istuskelen yksin kotona.

80-luvulla järjestöjen nimet olivat "Upseerien vaimot" ja "Toimiupseerien naiset"

80-luvulla järjestöjen nimet olivat "Upseerien vaimot" ja "Toimiupseerien naiset"

läheltä seuraan tilannetta. Koittakaa kestää, arvokasta työtä teette ja arvostan teitä.

läheltä seuraan tilannetta. Koittakaa kestää, arvokasta työtä teette ja arvostan teitä.

niinpä, suomalaisten.