Lue keskustelun säännöt.
Suunnitellaan viikon lomareissua eikä 10-vuotiasta kiinnosta MIKÄÄN! Hermo menee..
26.05.2012 |
Ajatuksena olisi kierrellä Suomea,välillä majoittua mökissä ja välillä hotellissa.
Olen ehdottanut vaikka mitä aktiviteettia mutta ei tuolle kakaralle kelpaa mikään!
Tekisi mieli jättää se kotiin
Kommentit (105)
Jonain päivinä voit antaa 2 vaihtoehtoa; tehdäänkö a) vai b)
10-vuotias on lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä haluaisit, mitä haluaisit, ai et mitään, jaa no ei sitten...
Sanotaan että me mennään tänä kesänä tuonne ja tänne ja siellä on mahdollisuus mennä huvipuistoon tai sitten saa olla vaan mökillä.
Mepä ei sen kanssa suunnitella mitään, sanotaan vain että suu kiinni jollei kelpaa, lomalla ei marista. Toiveita saa esittää ja ne otetaan huomioon kun miehen kanssa suunnitellaan lomaa. Jos mahdollista, siis.
Lomamatkalla itse valittamisesta seuraa sitten sanktioita myös, mutta meidän lapsi onkin aivan omanlaisensa valittaja. Viime kesänä lintsin reissu oli ihan tyhmä ja mälsä ja koko lintsin vierailun lapsi vain valitti. Tänä kesänä hän saa sitten jäädä hoitoon siksi aikaa.
Eikä ole kaikkeen hyvään tottunut, köyhiä ollaan joten harvoin varaa mihinkään kivaan. Eikä ole ainoa lapsikaan, kun meillä on noita 4. Kai se joskus tajuaa alkaa pitämään suunsa kiinni.
Vanhemmat suunnittelee ja päättää. Lapselle voi tosiaan jonain päivänä tarjota että saa valita mennäänkö huvipuistoon vai jonnekin muualle, mutta ei se koko lomasta päätä. Ei edes osaa.
Olemme kyllä suunnitelleet majoituskohteet jo suunnilleen ja niiden ympäriltä olen vaihtoehtoja esitellyt mitä voisi tehdä.
Lähinnä ihmetyttää tuollainen teiniangsti-asenne mikä sillä on joka asiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuon 11v:n äiti. Lintsireissut valittaen, yllärihampurilaiset mulla mukanani kun tuun töistä= valivalivali olisin halunnu sen limun enkä tätä, enkä ees tykkää tästä hampurilaisestakaan valivalivali. Ja ostetaan ehkä kaksi kertaa vuodessa hampurilaisia :O
Silloin se harmittaa kaikista eniten kun kuvittelee yllättävänsä lapsen jollain tosi mukavalla yllätyksellä, joka lapsen mielestä onkin sitten kaikkea muuta kuin mukava, ja vaikka pillahtaa itkuun. Kuten esimerkiksi meillä kerran kävi, ostin leffalipun lapselle ja kaverille yhteen tiettyyn leffaan, itku pääsi kun se oli just se tyhmä leffa mikä ei kiinnostanut.
Juu, ens kerralla sitten vaan lahjakortti. Ja synttärilahjoiks en enää uskalla ostaakaan mitään, rahaa vain niin ostakoon sitten mitä haluaa, mistä kaupasta haluaa.
En tiedä miten olen onnistunut kasvattaa tuollaisen lapsen, vai onko sekin adhd-oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä nämä lapset saavat mallinsa siihen, ettei kiinosta mikään.
Olen tuon 11v:n äiti. Lintsireissut valittaen, yllärihampurilaiset mulla mukanani kun tuun töistä= valivalivali olisin halunnu sen limun enkä tätä, enkä ees tykkää tästä hampurilaisestakaan valivalivali. Ja ostetaan ehkä kaksi kertaa vuodessa hampurilaisia :O
Silloin se harmittaa kaikista eniten kun kuvittelee yllättävänsä lapsen jollain tosi mukavalla yllätyksellä, joka lapsen mielestä onkin sitten kaikkea muuta kuin mukava, ja vaikka pillahtaa itkuun. Kuten esimerkiksi meillä kerran kävi, ostin leffalipun lapselle ja kaverille yhteen tiettyyn leffaan, itku pääsi kun se oli just se tyhmä leffa mikä ei kiinnostanut.
Juu, ens kerralla sitten vaan lahjakortti. Ja synttärilahjoiks en enää uskalla ostaakaan mitään, rahaa vain niin ostakoon sitten mitä haluaa, mistä kaupasta haluaa.
En tiedä miten olen onnistunut kasvattaa tuollaisen lapsen, vai onko sekin adhd-oire.
kasvattamattomuus??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä nämä lapset saavat mallinsa siihen, ettei kiinosta mikään.
Riittää kun lukee tätä palstaa. :=DD
sitä varmaan hait tässä takaa?
Ihme juttu kun tällainen touhu on alkanut vasta vuoden sisällä mutta minun syytähän sekin varmasti on :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sitä saisi sanoa? Toiveita kysytään, ja jos ne on järkeviä voidaan toteuttaa. Jos ei ole toiveita suunnitellaan sitten loma ilman niitä. Ja meillä on nyt sitten päädytty siihen, että kun 14v ei ole toiveita esittänyt, vaan ainoa kommentti on " iha sama" niin jää nyt seuraavalta etelänreissulta pois, kotiin hoitajan kanssa, ja me muut lähdetään reissuun. Ei tunnu edes pistävän pahakseen. Teini kaipaa omaa tilaa, ja nyt sitä annetaan.
kun meillä on tosi tiukka kuri. Lisätään se vaikka sitten sinne adhd:n piikkiin. Tai ehkä lapsella on jotain muitakin ongelmia, en tiedä. Mutta tuollaiseen pitäisi kyllä kannustaa ja kasvattaa, eikä meillä sitä ole todellakaan tehty.
Veikkaan että alkaa olla jo niin yleinen asenne nuorissa toi että tarttuu. Meillä ihan oikeasti jopa rangaistaan siitä että valittaa. Ja ens kerralla saa olla ilman. Minä en hyväksy valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä nämä lapset saavat mallinsa siihen, ettei kiinosta mikään.
mutta ainakin meillä OIKEASTI alkoi fraasien kuten "ei kiinnosta", "yäääk en syö" yms. viljely tasan silloin, kun lapsi sai kavereita eskarista. Yhdessäkö ovat nuo fraasit keksineet vai toisiltaan kuulleet... meillä ei tuollaista kieltä ole koskaan käytetty, ja tiedän asian hyvin koska olen ainoa aikuinen meidän perheessä, joka lapselle suomea puhuu. Edes suomalaista telkkaria ei katsota. Sieltä neloseltahan tulee kyllä kaikenmaailman bakuganeja, joiden kieli ei ole minusta mitään kovin positiivista tai kivaa, sen perusteella mitä jostain netistä olen erehtynyt katsomaan.
kun meillä on tosi tiukka kuri. Lisätään se vaikka sitten sinne adhd:n piikkiin. Tai ehkä lapsella on jotain muitakin ongelmia, en tiedä. Mutta tuollaiseen pitäisi kyllä kannustaa ja kasvattaa, eikä meillä sitä ole todellakaan tehty.
Veikkaan että alkaa olla jo niin yleinen asenne nuorissa toi että tarttuu. Meillä ihan oikeasti jopa rangaistaan siitä että valittaa. Ja ens kerralla saa olla ilman. Minä en hyväksy valittamista.
En tajua, miksi kurin sijaan ei voisi itse vaikka näyttää esimerkkiä elämästä. vaikuttaahan se, miten aikuiset innostuvat erilaisista asioista. Joskus kyllä huomaa lapsia ja aikuisia seuratessa, että aika hyvin se kodinmalli voittaa kavereiltakin opitun.
mistä nämä lapset saavat mallinsa siihen, ettei kiinosta mikään.
mutta ainakin meillä OIKEASTI alkoi fraasien kuten "ei kiinnosta", "yäääk en syö" yms. viljely tasan silloin, kun lapsi sai kavereita eskarista. Yhdessäkö ovat nuo fraasit keksineet vai toisiltaan kuulleet... meillä ei tuollaista kieltä ole koskaan käytetty, ja tiedän asian hyvin koska olen ainoa aikuinen meidän perheessä, joka lapselle suomea puhuu. Edes suomalaista telkkaria ei katsota. Sieltä neloseltahan tulee kyllä kaikenmaailman bakuganeja, joiden kieli ei ole minusta mitään kovin positiivista tai kivaa, sen perusteella mitä jostain netistä olen erehtynyt katsomaan.
Meidän perheessä on aivan sama tilanne, minä ainoa suomenkielinen vanhempi. Kavereita on päiväkodista alkaon ollut, pihalta tullut lisää, harrastuksista yms. Telkkaa katsotaan, pelejä pelataan, mutta en ole ikinään kuullut tuollaista yököttelyä ja ei kiinnosta -juttua.
Ollaan aina tehty kaikkea, ihan erilaisia juttuja: metsäreissuista ulkomaanmatkoihin, taidenäyttelyistä musiikkijuhliin. Lapsista on kivaa tehdä aina jotain, joskus tietty vähän tulee narinaa, mutta innostus voittaa aina. Eikä ole koskaan ollut mitään, mitä eivät söisi.
En reagoi ollenkaan siihen narinaan, niin siitä ei tule sotaa.
kun meillä on tosi tiukka kuri. Lisätään se vaikka sitten sinne adhd:n piikkiin. Tai ehkä lapsella on jotain muitakin ongelmia, en tiedä. Mutta tuollaiseen pitäisi kyllä kannustaa ja kasvattaa, eikä meillä sitä ole todellakaan tehty.
Veikkaan että alkaa olla jo niin yleinen asenne nuorissa toi että tarttuu. Meillä ihan oikeasti jopa rangaistaan siitä että valittaa. Ja ens kerralla saa olla ilman. Minä en hyväksy valittamista.
En tajua, miksi kurin sijaan ei voisi itse vaikka näyttää esimerkkiä elämästä. vaikuttaahan se, miten aikuiset innostuvat erilaisista asioista. Joskus kyllä huomaa lapsia ja aikuisia seuratessa, että aika hyvin se kodinmalli voittaa kavereiltakin opitun.
jos valittaisi itsekin. Inhoan valittamista.
Olen tuon 11v:n äiti. Lintsireissut valittaen, yllärihampurilaiset mulla mukanani kun tuun töistä= valivalivali olisin halunnu sen limun enkä tätä, enkä ees tykkää tästä hampurilaisestakaan valivalivali. Ja ostetaan ehkä kaksi kertaa vuodessa hampurilaisia :O
Silloin se harmittaa kaikista eniten kun kuvittelee yllättävänsä lapsen jollain tosi mukavalla yllätyksellä, joka lapsen mielestä onkin sitten kaikkea muuta kuin mukava, ja vaikka pillahtaa itkuun. Kuten esimerkiksi meillä kerran kävi, ostin leffalipun lapselle ja kaverille yhteen tiettyyn leffaan, itku pääsi kun se oli just se tyhmä leffa mikä ei kiinnostanut.
Juu, ens kerralla sitten vaan lahjakortti. Ja synttärilahjoiks en enää uskalla ostaakaan mitään, rahaa vain niin ostakoon sitten mitä haluaa, mistä kaupasta haluaa.
En tiedä miten olen onnistunut kasvattaa tuollaisen lapsen, vai onko sekin adhd-oire.
Ammattivalittajat ovat kurjia kyllä, mutta haluaisin tuoda esiin uuden näkökulman tähän asiaan: Mä lapsena valitin joskus, kun menimme jäätelölle, tai hamppariin yllätyksenä, saamastani tuotteesta äidille. Tämä johtui siitä, että en itse saanut valita, mitä näillä kerralla ottaisin syötäväksi ja juotavaksi. Minulle vain tuotiin ne eteen ja siitä olisi pitänyt olla kiitollinen. Miksi
Pointti on se, että miksi minulta ei kysytty, mitä sillä kerralla tekisi mieleni syödä ja juoda? Miksi pitää olla kiitollinen ateriasta, mitä ei alumpitäen olisi halunnut?
Joskus lapsi ei tiedä, mitä haluaa, mutta jos tietää, niin kannattaa kysyä.
Ja jos ei halua osallistua matkasuunnitelmaan, niin sitten hän saa tyytyä siihen, mitä tarjotaan. Ja se kannattaa hänelle mainita. Jos ei osallistu suunnitelmiin, niin marista ei silloin voi.
Vastaava tuntuu vaivaavan koko kaveripiiriä noin ihan yleisestikin,sitä ollaan olevinaan niin isoja poikia ja koviksia,kuuntelevat jotain petri nygårdia jne jota esim meillä ei todellakaan kuunnella.
ap
Huhuh, taas yksi kakara joka pompottaa vanhempiaan mennen tullen.