Kumpi on isompi riski - ottaa työpaikka vai ei ottaa??
Saisin yhden työpaikan (ainakin aluksi määräaik.), josta nyt epäröin, viihtyisinkö siinä yrityksessä kuitenkaan. Jotenkin on vain sellainen tunne, jota en osaa oikein järjelläkään selittää.
Lisäksi työmatka olisi vähän pitkä ja hankala (julkisilla 1h/suunta tai autolla ihan min. 30 min. mutta ruuhka-aikaan ties kuinka kauan, ja lisäksi pysäköintiin menisi pari sataa euroa kuussa!)
Sitten olen hakenut kahta muutakin paikkaa, jotka kiinnostaisi enemmän ja tuntuu että viihtyisin niissä (tosin toisessa tosi huono palkka ja sekin määräaik.), joissa olen edennyt 2. kierrokselle, mutta niiden prosesseista ei ehkä tule vielä vastausta tarpeeksi pian, kun pitäisi tästä jo tehdä päätös huomiseen mennessä (sain siis jo lisäaikaa, enää tuskin saan!).
Näihin toisiin paikkoihin myös paljon hakijoita.
Onkohan isompi riski vaan jäädä odottamaan ja toivomaan että joku muu paikkaa nappaa. Sittenkin kyllä harmittaisi jos en saakaan mitään, ja pitää vaan jatkaa työnhakua.
Vai onko isompi riski ottaa se paikka, ja sitten alkaa sieltä pyristelemään koeaikana irti (jos sitä on). Pelkään nimittäin että siitäkin tulee niin paha maine sekä sen rekryä hoitavan firman silmissä että ko. yrityksen silmissä (ja Suomessa piirit on pieni), että se voi vaikuttaa jatkossa yhteistyökumppanisuhteissa / töitä hakiessa tms.
Ja vaikka aina sanotaan että paikka kannattaa ottaa ja helpompi hakea töitä kun on joku paikka alla, niin onko oikesti näin!?
Koska jos haet töitä ja näkyy että olet ollut tyyliin 2kk jossain, ei se näytä cv:ssä kovin vakuuttavalta.
Ja töissä ollessa ei ole oikein aikaa tehdä urakalla hakemuksia vähällä vapaa-ajalla, saati päästä haastatteluihin.
Hyvä jos pystyn edes vastaamaan mahd. puheluihin uudelta työnantajalta, kun istuisin samassa huoneessa "pomon" kanssa.
Eli pelkään että sitten kärsisin sen reilun vuoden vähintään siellä, ja elämä olisi ihan taju rankkaa. (Lasten pv-kotihakemiset noin pitkän työmatkan kanssa, talvella mahd. lumityöt vielä aamulla jne. jne. ETenkin ne viikot kun mies matkoilla jolloin pakko selvitä itse.)
Mutta tietenkään en haluaisi työttömäksi jäädä, nyt siis hoitovapaa loppui ja haen töitä.
Kommentit (4)
ja pakkohan mun on kai olla rehellinen heille: eli että en päässyt muualle, tai että en saanut vastausta.
Ja jos kerron etten vielä saanut vastausta, toki he haluavat tietää, olenko sitten valmis sitoutumaan heille. En haluaisi siinä kohtaa valehdella koska se jättää ikävän maineen, vaan pakko kai se olisi sanoa, etten voi olla täysin varma ettenkö lähtisi jos toinen paikka tulee.
Mikä tietty tarkoittaa, että tod.näk. he eivät ota minua sitten siihenkään paikkaan... :(
hankalaa, mutta tän tason asiantuntijapaikoissa ei oikein voi ihan kauheasti leikkiä ja pelata eestaas - vai voiko?
ap
Tässä jo jonkun aikaa töitä etsineenä ja toisille kierroksille päässeenä voin sanoa, että valikoimalla liikaa, voi jäädä luu käteen.
vielä yhteen paikkaan, jonka prosessi toki taas kestää... joka myös on mielenkiintoinen.
En tiedä tosiaan miksi, mutta just tuosta paikasta jonka saisin, on niin outo fiilis, tiedä sitten liittyykö se vaan työmatkaan. Ehkä se firma on toimintamalliltaan kanssa sellainen jotenkin vähän... kireä?
En haluaisi ottaa työpaikkaa mistä mulla on heti stressi, jo kun kuulin että saisin sen, tuli sellainen ikävä vatsanpohjafiilis "voi ei".
Kannattaako ihmisen joskus kuunnella sellaista fiilistä?
ap
Näin ainakin, kunhan kirjaatte soppariin koeajan. Näin et kuitenkaan jää tyhjän päälle. Kaikissa työpaikoissa pitäisi olla jonkinlainen koeaika, aika usein nykyään myös määräaikaisissa työsuhteissa on.