Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen teille, joilla on hyvät suhteet äitinne kanssa
12.11.2011 |
Miehenikin juttelee äitinsä kanssa tuntikaupalla ainakin kerran viikossa, mutta minä en kestä edes parin minuutin puhelua ilman, että savu alkaa nousta korvista. Harmittaa kovasti, että emme voi olla äitini kanssa ystäviä. :( Hän ei tunne mua oikeasti yhtään, kun en voi lainkaan avautua hänelle. Tämä on tosi sääli ja voin vaan toivoa, että mulla tulee menemään paremmin oman tyttäreni kanssa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on ristiriitainen suhde omaan äitiini, vaikka jossakin vaiheessa olemme olleet myös kavereita. Ongelma on ollut kuitenkin siinä, että olen katsonut häntä samalla ylöspäin ja hän itsekin on monesti sanonut olevansa perheen älykkäin henkilö. Minusta tuntuu, että hän odotti minulta jotakin ihan muuta kuin mitä olen pystynyt olemaan. Se ahdistaa tosi paljon. Esim. kun olin kielissä vahva, hän syytti, että olen vain laiska ja mukavuudenhaluinen, kun en valitse lukiossa pitkää matikkaa. Koetin selittää hänelle, etten oikeasti tajua matematiikkaa niin hyvin, että pärjäisin pitkällä. Ja sitten kun menin lukemaan kieliä yliopistoon hän vinoili, että tytöt menevät humanistisiin tieteisiin vain miestä metsästämään. Ollakseni uskottava minun olisi pitänyt lukea oikeustiedettä, jota äitikin oli lukenut tms.
Tiedän kyllä itsekin, että olen huithapeli luonne, mutta olisin kaivannut vähän enemmän hyväksyntää.
Silti äiti on ollut paras lohduttajani, kun mieleni on ollut täysin musta ja maassa. Kukaan muu ei tunne minua yhtä hyvin, paitsi mieheni, joka taitaa tuntea minut kaikista parhaiten.
Moni nainen muuten kokee, että jos sisarusparvessa on sekä tyttöjä että poikia, niin pojat ovat äidin lellikkejä. Tyttö voi tehdä vaikka miten hienoja juttuja, mutta äidiltä ei kiitosta saa. Pojan taas ei tarvitse kuin tiskata pari astiaa, niin äiti ylistää hänet maasta taivaaseen.