HUOMIO!!! rintojen pienennyksestä jotain (vaikka sitten mutua) tietävät!!!

eli sairausloma kesti hänellä ainakin kuukauden.

onko sen jälkeen pahastikin kipuja? mitä pitäisi ottaa huomioon tuohon operaatioon mennessä? onko paraneminen pitkäkestoista? koska saa alkaa nosteleen painaviakin tavaroita?



yleensä kaikenlaista tietoa/kokemusta tuosta operaatiosta kaipaan. joko siihen osallistuneilta/vierestä seuranneelta/hoitohenkilökunnalta.



nimimerkillä toimenpide edessä

Arvet voivat tulehtua, ja tulehtuvat kai aika usein.



Jos sinulla on ylipainoa, paino pitäisi saada aika kohdalleen ennen leikkausta, tämän voivat jopa asettaa edellytykseksi leikkaukseen pääsylle (paitsi tietysti jos itse maksat yksityisellä).



Voi olla rutiinitoimenpide, mutta tulehduksineen ei mikän pikkujuttu, sairaslomaakin aika paljon.

Menin leikkaukseen g kupin rinnoilla ja painoin tuolloin 97kg ja vaikka olin lihava, ottivat mut leikkaukseen. Kipuja ei ollut missään vaiheessa niin paljon ku olin kuvitellu. Kipulääkkeitä ottamalla pärjäsin ihan hienosti, niitäkin popsin säännöllisesti vain reilun viikon ja senkin jotta haavat ei tulehtuisi.



Multa poistettiin rintaa yhteensä 3,6kg!! Eli oli tosi massiivinen leikkaus ja kesti kauan leikata mut heräsin ja toivuin hyvin. Seuraavana päivänä kotiin, heti ku dreenit molemmista rinnoista oli poistettu. Niihin dreeni pusseihin valui kudosnestettä ja vähän verta, ettei se neste jää rintoihin "välitilaan". Mulla sitä nestettä tuli tosi vähän.



Haavat oli suljettu sisältä tietty sulavilla tikeillä ja päälimmäisetkin oli enimmäkseen sulavia, mun käskettiin ainakin nyppiä pois sojottavat langat, eikä mitään tikkien poistoa ollut. Mulla haava pienesti tulehtui, toisin sanoen punastui vähän ja sain antibioottikuurin. Helppo homma ja taaskaan ei kipuja juurikaan ollut.



Mä kyllä nostelin alusta asti jotain maitopurkin painoisia juttuja, mut reilun kuukauden päästä elin jo tavallista elämää. Rinnat pitää vaan alussa ja tietty sen jälkeenkin toipumisvaiheessa tukea todella hyvin. Alkuun suosittelen "liiveiksi" niitä sloggin puuvilla toppeja, ne hengittää ja ne on helppo pestä, kun haavoista kuitenkin vuotaa jotain pientä tikkien välistä. Vauvojen sideharsoja kietosin myös rintoihin, kotiutuessahan haavoissa on heti vain haavateipit, joiden kanssa muuten saa mennä heti suihkuun.



Kysele vaan jos vielä joku kiinnostaa mut mulla on nyt kivat noin d kokoa olevat PYSTYT JA KIINTEÄT rinnat, niiden aiempien löllöjen jättipallojen tilalla. =D

kuntapuolella minäkin, 3vuotta sitten.



sairaalassa olen pari päivää (toisena päivänä leikkauksesta kotiin) ja kotona söin kipulääkettä kolme päivää kuurina ja sit tarpeen mukaan, ihan maksimi oli kai jotain 5päivää yhteensä. eli ei todellakaan ollu niin kivulias kuin kuvittelin.



alusta asti nostelin kevyitä juttuja ja kuten nelonen kirjoitti kuukauden päästä elin minäkin jo ihan normaalisti.



tulehduksia mulle ei tullut kuin ihan viimeisen, n.sentin pitusen ruven alle, eli pääsin todella vähällä, vaikka leikattiin vähän ennen juhannusta ja pelkäsin toipumista ja tulehdusta lämpimän ilman vuoksi.



Mulle tehtiin leikkaus niin, ettei maitotiehyitä säästelty, eli mulla ei kulje arpea rintojen alla, vain pystyyn ja nännin ympäri. Siitä millä tekniikalla leikkaus tehdään, voi neuvotella leikkaavan plastiikkakirurgin kanssa, samoin kuin kuppikoko tavoitteesta, mulla se oli c, mutta d-kuppiin jäi enkä oikeastaan ole asiasta pahoillani (ennen FF/G, pituutta 156 eli olin todella koomisen näköinen, etupainoinen)



Nyt kolme vuotta myöhemmin tunto on palautunut nänneihin jo täydellisesti (on ollut jo varmaan vuoden jollei ylikin), arpia ei edes huomaa jos ei tiedä että on leikattu :) ja ovat huomattavasti paremman muotoiset, eivät roiku, kauniit...ja löytää jopa liivejä, vaatteet istuu huomattavasti paremmin ja on helpompi löytää esim. mekkoja kun ei tarvitse etsiä yläosasta sopivia mutta alaosasta telttanaroikkuvia kaapuja. Ja niskahartia säryt, migreeni ja muut säännölliset päänsäryt jäi laikkaussaliin.



Muista ehdottomasti ostaa hyvät tukevat esim.urheiluliivit toipumisvaiheessa itsellesi!!!



minäkin vastaan mielelläni lisää

Mä oon itse suunnitellut/haaveillut pienennysleikkauksesta särkyjen vuoksi varmaan kymmenkunta vuotta. En oo vaan saanut aikaan mentyä lääkärille aiheesta. Mun rinnat on vain E/F kokoa. Painoakin on 90 kiloa. Eli jotenkin on oletus ettei siihen julkisella saisi apua kuitenkaan.



t. toinen ketjua lukeva ;-)

tehtiin leikkaus n vuosisitten. Vaikka bimini oli 24,8 ei suositeltu laihduttamista.

Minä olin todella kipeä ensimmäiset 2vk leikkauksesta. Pientä tulehdustakin oli. 4vk oli kipuja. Mulla oli vuotoa leikkauksessa ja hb laski alle 80. sain toki verta, mutta väsynyt olin kauan. Rinnat törrötti n vuoden, mutta nyt olen huomaavani maanvetovoiman vaikuttavan eli leikkausarvet jäävät rintojen alle piiloon.

Olen pieni kokonen ja kuppikokoni oli g/h nyt c, heti leikkauksen jälk n 9kk oli D.

Kovista kivuista huolimatta en kadu

*mille ne rinnat tuntuu leikkauksen jälkeen?

*onko ne normaalin tuntuiset ja liikkuu normaalisti vai tuleeko niihin *silikonirintamainen efekti?

*onko niissä paljon turvotusta? kuinka nopeasti se laskee?

*onko hartiakivut ja jumitukset helpottaneet leikkaukseen? oletteko huomanneet esim. vaikutusta ryhtiin?

*onko leikkaus vaikuttanut päänsärkyihin?

*onko leikkaus onnistunut siten kuin on suunniteltu vai onko rinnoista tullut eri kokoiset tms.

*onko teillä rinnat nyt samankokoiset vai onko niissä kokoeroa? miten on vaikuttanut jos rinnat on ennen leikkausta olleet kovin erikokoiset?



itselle sanottiin, että materiaalia lähtee kilo/rinta ja painoa on kolmisenkymmentä kiloa liikaa. laihduttamisesta ei ole kukaan puhunut mitään, rinnat on olleet aina yhtä isot, kaksi imetystä vaikuttaneet ei mitään tai ihan hivenen (ei edes yhtä kuppikokoa)



AP

Onko kenellekään käynyt näin?

Rinnat voivat alkaa kasvaa uudestaan pienennysleikkauksen jälkeen.

Onko kenellekään käynyt näin?

sitten, ollessani 20-vuotias. Olin hoikka ja rinnat pienenivät d-kupista b-kuppiin, muistaakseni pois lähti yhteensä 1,2 kiloa.



Muistan olleeni todella kipeä leikkauksen jälkeen. Mulla näkyy vaaleat arvet vieläkin jos tietää katsoa. Nämä ovat yksilöllisiä, siis miten arpikudosta muodostuu.



Tarkkaan en enää muista mutta sen muistan, että rinnat olivat kivikovat jonkin aikaa leikkauksen jälkeen, aika pian palautuivat normaalin tuntuiseksi.

vaikka olen saanut kolme lasta ja ikää tullut sen 15 vuotta.



Eiköhän se ole aika harvinaista, että rinnat itsestään kasvaisivat aikuisella naisella jos paino ei lisäänny. Raskaudet voivat tietenkin vaikuttaa mutta en ole kuullut että ne tosta vaan kasvaisivat.

Jorvissa leikataan puolen vuoden sisällä.

Mä oon itse suunnitellut/haaveillut pienennysleikkauksesta särkyjen vuoksi varmaan kymmenkunta vuotta. En oo vaan saanut aikaan mentyä lääkärille aiheesta. Mun rinnat on vain E/F kokoa. Painoakin on 90 kiloa. Eli jotenkin on oletus ettei siihen julkisella saisi apua kuitenkaan.

t. toinen ketjua lukeva ;-)

Asia, mihin olisin kaivannut enemmän keskustelua, on ulkonäkö heti leikkauksen jälkeen. Edellisenä iltana leikkaava lääkäri sanoi,että leikkausalue saattaa järkyttää. Näin kävi minulle. Rinnat näyttivät todella pahoilta: leikkaushaavat, dreenit, teipit yms. Nukutustokkurassa näytti, että toinen rinta oli viety melkein kokonaan, koska teippaukset oli tehty jotenkin kireäksi. Tuli tunne, että rinnat on viety kokonaan. Muutos oli todellisuudessa DD- kupista B-kuppiin.



En halua pelotella, vaan kertoa tosiseikan, mikä heilautti minun henkistä tasapainoa sillä hetkellä melkoisesti. Toivuttuani tästä traumasta olen tyytyväinen, että leikkaus tehtiin. Mutta henkistä valmentautumista ei sovi unohtaa. Tässä olisi lääkäreille ja hoitajille työsarkaa: valmistaa potilas leikkaukseen myös psyykkisesti. Ulkonäön muutos on aika raju. Pitää vain muistaa, että olotila on väliaikainen: leikkausalue paranee ja rinnoista tulee jälleen rintojen näköiset.



Olen hoitoalalla, joten sairausloma oli muistaakseni 2 kuukautta.

niitä oli kiinnostava lukea ja leikkauksen lähetessä kaipaan lisää. kiitos kun varoitit tuosta näystä leikkkauksen jälkeen. siihen en varmasti olisi osannut varautua.



AP

kiva lukea paljon myönteisiä kokemuksia, kukaan ei ainakaan katunut leikkaustaan.

en ole ap, mutta itsekin kovasti toivon jonain päivänä tuon tekevän, sillä E kuppi on ihan vaan käytännössä liikaa mulle.



jospa ensin kuitenkin tekisin tuon suunnitellun kolmannen laspemme, ja imettäisinkin sen vielä, ja sitten vielä laihduttaisin lisäksi, niin olisin aika lailla valmis menemään leikkasuspöydälle.