Lähihoitajakoulutus alkaa tässä kuussa. Onko normaalia että alkaa epäillä voimavarojaan?

Nyt vaan alat pätkyttää sitä tutkintoa. Teetko aikuistutkintona vai nurisija-asteen tutkinnon?

Mä olen alkanut miettimään esim. ihmisten pesemistä, onko sitä joka päivä? Tai muita "likaisia" töitä? Jos en totu/pysty niihin? Vai mietinkö vain liikaa?

ap

Mä olen alkanut miettimään esim. ihmisten pesemistä, onko sitä joka päivä? Tai muita "likaisia" töitä? Jos en totu/pysty niihin? Vai mietinkö vain liikaa?

ap

ei niitä mulle oo tullut vastaa kovin montaa päivässä.

Ihminen tottuu aika moneen asiaan. Sun ei pidäkään ajatella, että pystytkö työhän nyt, vaan pystytkö sitten, kun olet sitä harjoitellut!

Minäkin olen tehnyt 18 v yhden kesän vanhusten hoitotyötä ja hyvin selvisin vaipoista, pesuista ja väkivaltaisista potilaista. Kuolematkaan eivät tuntuneet niin pahalla kuin olin pelännyt ja minä olen sentään aika herkkä ihminen.

Kummallista sinänsä ettei netistä löydy mitään mitään tarkempaa kuvausta lähihoitajan työstä. Löytyy jotain ympäripyöreätä, mutta ei mitään tarkkaa aloittain. Esim. jos on vanhustyössä, niin onko päivät sitten lähinnä vanhusten pesua ja vaippojen vaihtoa joka päivä? Entä sairaalassa osastolla? Työnkuvat tietty vaihtelee paljon, mutta missä esim. pääsisi helpoimmalla aluksi, jos silloin vielä epäröi? Mihin kannattaisi ekaksi hakeutua kun valmistuu?

Mutta epävarmuus itse opiskelusta. Minkä pituisia koulupäivät yleensä aikuispuolella ovat? Miten jaksaa pienen lapsen kanssa opiskelu? Miten järjestää lapsen hoitoon viemiset, jos koulupäivät ovat hirveän pitkät?

Monesti pitää tehdä tärkeä päätös ammatinvalinnasta vaillinaisin tiedoin. Ap on varmasti sopiva alalle, mutta ikävää että joutuu miettimään juuri opiskelun aloittamisen aikoihin tällaisia sen takia ettei tietoa ammatista vai ole tarjolla.



Itse muuten luin juuri tuon Petjan viimeinen päivä-aloituksen linkin ja olen itse miettinyt myös sairaanhoitajan tai lähihoitajan ammattia, mutta aloin miettimään että kuinka voisin elää sen kanssa että esim. juuri joku pieni poika kuolee sen takia että en ole ymmärtänyt puhelimessa tai päivystystilanteessa ongelman vakavuutta, tai käsitän jotain väärin :(. Aivan järjettömän iso vastuu enkä tiedä miten siitä selviäisin. Jonkun nuokin hommat on tehtävä, mutta olenko minä kuitenkaan tarpeeksi älykäs ja fiksu siihen hommaan. Ja tuolla vastuulla palkkakin on tosi onneton :).

olen tullut epävarmaksi erityisesti myös kun olen katsonut jotain sairaalasarjoja, lastensairaalaa yms. tosi-tv:tä. Pelkään että mitä jos en osaa toimia oikein :(.



ap

todennäköisesti jätän menemättä kouluun jos saan töitä alalta joka tuntuu enemmän omalta.

Riippuu, mihin suuntautuu. On ihan eri asia työskennellä esim. hammashoidossa, tk:n ajanvarauksessa, päiväkodissa, vanhushuollossa tai sairaalassa. Jos vaippojen vaihto ei kiinnosta, ei kannata erikoistua vanhuksiin. Työpaikasta riippuen vastuuta on. Jos pelkää virheitä, voi hakeutua työtehtäviin, joissa ei ole niin suuria mahdollisuuksia tehdä isoja virheitä.

hakeutua töihin vaikka kotihoitoon. Osa asiakkasita on tosi hyväkuntoisia ja osa sitten niitä huonokuntoisempia joita autetaan pesuissa yms. Käynnit on aika pitkälti lääkkeiden antoa, ruuan lämmitystä, verenpaineen mittausta, pesuissa avustamista, haavojen hoitoa jne. Eli ei mitään rakettitiedettä kuitenkaan. Kotihoidossa muutenkin on töissä paljon myös porukkaa jolla ei ole välttämättä edes alan koulutusta, joten etköhän sinäkin lähihoitajana siihen pystyisi.

* lasten ja nuorten kasvatus ja hoito

* sairaanhoito ja huolenpito

* mielenterveys- ja päihdetyö

* vanhustyö

* vammaistyö

* asiakaspalvelu ja tiedonhallinta

* kuntoutus

* suu- ja hammashoito

* ensihoito

Täällä ei ollut vaihtoehtoina kuin sairaanhoito ja vanhustyö ja sairaanhoidon puolelle kallistuin.



ap