Onko tämä intuitiota, empatiaa, tiedostamista vai mitä?

Avaan alempana esimerkein mistä puhun. Pohjustan vähän ensin.

Olen ajatellut että kyse empatiasta mutten ole varma miten se toimii.

Pohdin paljon tällä hetkellä itseäni, olen kokenut itseni aina empaattiseksi mutta en ole aivan varma koska en ole juurikaan tunteellinen tai kiva herkistymään. Ymmärrän kognitiivisesti paljon muiden kokenuksia ja otan usein asiakseni auttaa muita esimerkiksi tunneasioissa. Jopa liikaakin. Mietin paljon itseäni ja muita. mielestäni ymmärrän paljon miten asiat liittyvät toisiinsa ja miten kokemukset voivat vaikuttaa ihmiseen. Mutta en välttämättä ymmärrä muiden motiiveita tai toimi itse samoin kuin muut monessa asiassa. En useinkaan saa samanlaista ymmärrystä muilta ja siksi välillä harmittaa että elän niin paljon muita varten. En ole varma onko se muiden analysointi empatiaa. Olen ehkä mennyt vähän pitkälle näissä pohdinnoissani.

Eli. Välillä saan oivalluksia ikään kuin tyhjästä.  Ja yleensä ne tuntuvat loogiselta ja uskon niihin. Monesti niissä on kyse ihmisistä. En usko intuitioon niin vahvasti että tunnistaisin voiko sellaista oikeasti edes olla. Kertokaa?

 

Esimerkiksi suhteessa erääseen hankalaan ihmissuhteeseen jota paljon mietin ja yritän ymmärtää mistä kaikessa on kyse, saattaa yhtäkkiä tyhjästä tulla oivallus jossa aivan kuin näen itseni hänen silmin ja tajuan että kateus, tuo ihminen on tässä asiassa minulle kateellinen koska häneltä puuttuu samanlainen avoimuus kuin mikä minulla on. sitten alan miettiä asiaa ja totean että tuo on varmaan ihan totta vaikken olisi niinsanotusti tullut edes ajatelleeksi. 



Tai jos joku ihminen lähelläni ei kerro ajatuksistaan kovin paljoa mutta silti pidämme yhteyttä, saattaa ihan yhtäkkiä tulla päähäni että hänellä on tällainen tai tällainen ajatus asiasta X. Ja siitä johtuen puhuu jostain asiasta kuten puhuu, tai toimii kuten toimii. Vaikka emme olisi jutelleet siitä koskaan. Saattaa myöhemmin selvitä että olin oikeassa.

Tai jos esimerkiksi eräässä piirissä missä olen, olen huomannut että en aina saa palautetta omista avautumisistani. Sitten tuli ajatus että ehkä minun ei ajatella tarvitsevan kannustusta yhtä paljon kuin muut koska vaikutan siltä että olen itse jo käsitellyt asian.

Joskus myös esimerkiksi aamulla on outo olo ja jotenkin tosi läsnäoleva olo. Sellaisena päivänä on esimerkiksi sattunut onnettomuus tai tullut jokin uutinen. No tämähän on intuitiota! Ymmärrän että kyse voi olla sattumastakin, kuten sanoin en usko intuitioon koska en oikein tiedä mitä se on.

Onko kyse ihan tavallisista oivalluksista vai mitä tämä on? Ei ole ehkä paras paikka kysyä mutta tällä palstalla on välillä fiksuja ja mukavia ihmisiä kirjoittelemassa joten ajattelin kokeilla.