Lue keskustelun säännöt.
Parisuddekriisi - miten tästä noustaan?!
29.09.2010 |
Hei, kuulisin mielelläni kokemuksianne vastaavista tilanteista. Itse olen kuin puulla päähän lyöty...
Minulla ja miehelläni on takana 5 vuoden suhde. Rakensimme taloamme kun huomasin olevani raskaana. Miehelläni on 3 lasta ennestäänkin, minulle tämä yhteisemme on ensimmäinen. Kun vauva syntyi pääsimme asumaan uuteen taloon ja kaikki oli todella hyvin.
Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää työpäivää, lähes jokaisena päivänä vuodesta. Hän ei voi ottaa vapaapäiviä suurten velkojensa vuoksi (noin 100.000). Joka kuukausi hän joutuu miettimään miten saa laskut maksetuksi ja on siitä stressaantunut.
Väsyin todella pahasti vauvan ollessa pieni. Meillä ei ole turvaverkkoa ja hoidin lasta AINA yksin, valvoin yöt jne. Vauvan ollessa noin puolivuotias hänelle alkoi tulla hampaitakin ja olin aivan uupunut yövalvomisista. Sanoin miehelle, että pitää hänenkin olla joskus edes kotona, tulen vielä hulluksi. Mies ei ymmärtänyt tätä vaan syytti minua itsekkyydestä jne, kun en ymmärrä, että laskutkin on maksettava. Samaan syssyyn antoi ymmärtää, että olen huono äiti ja meille ei koskaan tulisi toista lasta kun en selviä yhdenkään kanssa (siihen saakka olimme olleet ilman ehkäisyä, sillä toivoimme toista vauvaa mahdollisimman pienellä ikäerolla). Tästä suivaantuneena ilmoitin, etten ota enää hänen lapsia aiemmasta liitosta hoidettavakseni, jos mies ei ole itse kotona. Kun enhän kuulema selviä omastanikaan, miksi hoitaisin muiden lapset... JA huom, olin silloin aivan yliväsynyt ja reaktiot sen mukaisia.
No elämä jatkui riidellen, olin vain päivä päivältä väsyneempi. Kesäkuussa riitelimme typerästä aiheesta, jonka yhteydessä sanoin miehelle, että jos perhe-elämä ei kiinnosta, voi lähteä kulkemaan.
Sen riidan jälkeen mikään ei tullut enää kuntoon. Mies sanoi etsivänsä itselleen asuntoa, minähän itse käskin lähteä. Pyysin sitä jatkuvasti anteeksi. Hän sanoi, että en ole koskaan mielestään hyväksynyt hänen lapsiaan ja kanssani on ahdistavaa, olen liian vaativa enkä muutu vaikka on sanonut monesti mikä mättää.
Mies oli koko kesän veemäinen ja todella vähän kotona. Ei vastannut puheluihini, ei antanut suukkojakaan. Seksiä meillä oli entiseen tapaan useasti. Sanoin ystävällenikin, että jos en tuntisi miestäni niin luulisin, että hänellä on suhde.
Aikanaan mies sai itselleen oman asunnon, jonka lupasin ottaa, jotta hän saisi myös omaa tilaa. Sen jälkeen meillä menikin paremmin, mies oli kotona enemmän kuin ennen oman asunnon hankkimista! Ajattelin, että kyllä tämä tästä... Kunnes sain miehen kiinni pettämisestä. Ilmeisesti juttu oli jo loppunut, mutta tottakai meile tuli aiheesta aivan järjetön tappelu. Kuitenkin sanoin, että haluaisin vielä yrittää korjata tilanteen, onhan meillä lapsikin.
Menimme jopa pariterapiaan, josta minut ohjattiin psukoterapiaan. Psykiatrin mukaan minulla on lapsuudestani johtuvia traumoja, jonka vuoksi en osaa käsitellä tunteita ja minulla on kova hylkäämisenpelko. tämä ilmenee kai jonkinlaisena tarrautumisena, jonka mieheni kokee ahdistavana.
Yritimme olla saman katon alla, mutta pettämisen jättämä ahdistus sai minut ahdistelemaan miestäni epäilyksillä jne. Viikko kärähtämisensä jälkeen mies sanoi haluavansa olla yksin, ei tiedä mitä haluaa jne. On ahdistunut ja haluaa nähdä helpottaako se minusta erossa. Tämä on tottakai vaikea paikka minulle, joka on olen muutenkin hylkäämiskammoinen! Sovimme, että olemme edelleen yhdessä, ei siis muita kuvioon tässä vaiheessa. Olen antanut miehelle miettimisrauhan, enkä ole ottanut pariin päivään mitään yhteyttä.
Onkohan meillä enää mitään mahdollisuuksia? Voikohan terapia muuttaa käytösmalliani niin, että mies haluaisi minut vielä? Voimmeko rakastua uudelleen..? Mies tietäöä, että olen halukas jatkamaan, tietää senkin että käyn nyt terapiassa ja muutos voisi olla mahdollinen.
Mielestäni on niin väärin, jos päädymme eroon. Syynä oikeastaan vauva- ja työväsymys :C
Kommentit (49)
Sanoit että miehesi ei jätä vaimoketta, mutta onhan hänellä 3 lasta edellisestäkin liitosta, vai jättikö ex hänet, koska kyllästyi olemaan yh parisuhteessa? Sinun tehtäväsi ei ole hoitaa miehen lapsia, niin että mies käy töissä. En itse katselisi tuollaista possua-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele noin!
Sinun ripustautumisesi ei ole syy. Mies ei vaan toiminut suhteessa niin kuin sinun mielestäsi kuuluu toimia
Turhahan menneitä on vatvoa kun ei niitä tekemättömiksi enää saa... Koittaa nyt olla rakastettavampi persoona, jos tämä tästä vielä korjaantuisi.. Ja mieskin alkaisi käyttäytyä.
Sanoit että miehesi ei jätä vaimoketta, mutta onhan hänellä 3 lasta edellisestäkin liitosta, vai jättikö ex hänet, koska kyllästyi olemaan yh parisuhteessa? Sinun tehtäväsi ei ole hoitaa miehen lapsia, niin että mies käy töissä. En itse katselisi tuollaista possua-
Edelliset suhteet hällä ovat päättyneet siihen, että nainen petti. Ehkä kyllästymisen vuoksi.. Luulisin niin. Olen sanonutkin, että en ala hoitamaan hänen lapsia. Jos ovat täällä vaikka kerran kuussa viikonlopun niin hoitakoon itse, hänen lapsiaanhan ovat. Jos isä ei voi ottaa töistä vapaata siksikään aikaa niin pysyköön lapset äidillään, ei tulisi meillekään niin paljon tappeluita aiheesta. Mielestäni minulla ei ole velvollisuutta vauvan kanssa juosta muiden lasten perässä, milloin kiipeilevät katoilla, milloin hajottavat jotain paikkoja, suostuvat nukkumaan vasta keskellä yötä. Ja isä pitää kuria kännykän kautta. Kritisoin = en hyväksy hänen lapsiaan. AP
... hoitamassa raha-asioitaan, syömässä ja auttamassa minua yhdessä "miesten hommassa" eli autoon liittyvässä. Vaikutti oikein hyväntuuliselta ja ystävälliseltä. En tuppautunut pussailemaan tai kähmimään muutenkaan, puhuin vain asiaa, ilmoista jne, olin aivan neutraali. Eli osasin hillitä itseni, pahalt tuntui kun lähti taas, mutta hyvä fiilis kun kävi ja kaikki meni hyvin :) AP
Kuulostaa kyllä siltä, että syytä on todellakin enemmän miehessäsi kuin sinussa. Onkohan näin että miehesi vaan haluaa junailla asiat niin että saa pitää sinut syyllistämällä kiinni suhteessa ja samalla hoitaa muita seksisuhteita?
Syy ei ole yksinomaan sinussa ja miehesi on ääliö jos ei sitä tajua. Ja mitä tuo 100.000 lainaa muka on yrittäjällä ei mitään? Haloo??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa jos olet.
Ehdottaisin sinulle seuraavaa. Ajattele miten pärjäät ja järjestät asiat ihan ilman miestäsi. Yllätät itsesikin siitä miten hyvin hoidat hommat lapsenkin kanssa ilman häntä.
Järjestä välillä itsellesi lapsenhoitoapua. Kyllä jotenkin saat järjestettyä vaikka olisi rahastakin tiukkaa. Kun saat lastenhoitoapua, käy hieronnassa, kampaajalla, kosmetologilla tms. hoidoissa.
Ala sitten käyttäytyä kuin olisit ihastunut johonkin muuhun ja tsempata sen mukaan.
Katsopa sitten miten miehesi reagoi, käyttäydy häntä kohtaan kuten parasta kaveria ja lasten isää.
Kuulostaa kyllä siltä, että syytä on todellakin enemmän miehessäsi kuin sinussa. Onkohan näin että miehesi vaan haluaa junailla asiat niin että saa pitää sinut syyllistämällä kiinni suhteessa ja samalla hoitaa muita seksisuhteita?
Syy ei ole yksinomaan sinussa ja miehesi on ääliö jos ei sitä tajua. Ja mitä tuo 100.000 lainaa muka on yrittäjällä ei mitään? Haloo??
Tuo on siis hänen henkilökohtainen lainansa, siihen tulee päälle vielä meidän asuntolaina. Ja oleellisintahan on varmaan se, kuinka paljon joutuu lyhentemään kuukaudessa, ei niinkään se kokonaisvelka.
Mies ei edes haluaisi välttämättä jatkaa suhdetta, vaan minä.
Niin, minustakin on kummallista, että' minäkö olen se tarinan pahis, olen kuitenkin ollut uskollinen koko ajan..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa jos olet.
Ehdottaisin sinulle seuraavaa. Ajattele miten pärjäät ja järjestät asiat ihan ilman miestäsi. Yllätät itsesikin siitä miten hyvin hoidat hommat lapsenkin kanssa ilman häntä.
Järjestä välillä itsellesi lapsenhoitoapua. Kyllä jotenkin saat järjestettyä vaikka olisi rahastakin tiukkaa. Kun saat lastenhoitoapua, käy hieronnassa, kampaajalla, kosmetologilla tms. hoidoissa.
Ala sitten käyttäytyä kuin olisit ihastunut johonkin muuhun ja tsempata sen mukaan.
Katsopa sitten miten miehesi reagoi, käyttäydy häntä kohtaan kuten parasta kaveria ja lasten isää.
Tämä on ihan hyvä neuvo! Ajatuksena onkin pitää yllä jonkinlaista suhdetta, ihan vaan kaverina tms ( ja väkisinhän se on joku suhde oltavakin kun on lapsi yhdessä). Ajattelin olla aika neutraali, mutta mukava ja rento.. Laittautunut, ei mikään masis YH. Tänään kun kuulin, että oli tulossa kotiin niin ampaisin suihkuun ja ehdinpä laittaa vähän ripsaria ennenkuin tuli.. Eiköhän se toimisi äijään paremmin kuin perään itkeminen ja kiristäminen/pakottaminen/jne... Enkä todellakaan halua, että oliis kanssani vain säälistä tai siksi, että en osaisi muka olla yksin. Haluan miehen joka on kanssani omasta halustaa ja rakkaudesta. Luulisi ukonkin tajuavan jotain, ei sekään varmaan halua erota kun on lapsi ja niin sanotusti puitteet kunnossa. Ja vaikka itse sanonkin, niin olen hänelle aika saalis muuten, mitä nyt vähän luonteeltani hankala tapaus. Mies sanoi psykiatrillekin, että jos vain luonteeni saataisiin kuntoon, olisin täydellinen nainen. Eli luulisi toimivan ;)
ja vaikka kävisi niin, että en tuota miestä saisikaan enää omakseni, niin hoidettuna ja hyvinvoivana saisin ehkä sitten jonkun muun. Ja vaikka en ketään saisikaan niin voisin olla itseeni tyytyväinen, kaikkeni yritin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykymaailmaa,ottaa nyt mies jolla on kolme lasta ennestään ja tehdä hänelle lapsi, eihän pystynyt hoitamaan entisiäkään.Erotaan, ei vastuuta lapsista, tälläisia ihmisiä. Ei tuosta mitään tule, mies haluaa nauttia elämästä ilman vastuksia.Hoida lapsesi, teoilla on seuraukset, pitää olla tarkkana eikä ottaa toisen miestä, avioliitto on elinikäinen vaikka olisi mitä vaikeuksia ei saa antaa periksi.
.. manipuloinko minä taas tilannetta, kun en ota yhteyttä vaikka haluaisin? Yritänkö saada hänet huomaamaan, että osaan olla irtikin, vaikk oikeasti en osaa... Yritänkö saada hänet ajattelemaan minusta sitä mitä hän toivoo, että yhtäkkiä en muka olekaan hänestä riippuvainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mies ei ehtinyt ensimmäisenkään kanssa sinua auttamaan? Nimenomaan kuulostaa, että yritetään lapsen avulla jotain korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mies ei ehtinyt ensimmäisenkään kanssa sinua auttamaan? Nimenomaan kuulostaa, että yritetään lapsen avulla jotain korjata.
ja haluaisn edelleen, jos asiat olisivat paremmin.
Vahvista omanarvontuntoasi. Jatka miettimisrauhaa. Luovu hylkäämiskammostasi, älä tarraudu siihen enää. Ehkä ero olisi sittenkin parempi kuin se, että elämäsi kuluu epävarmuudessa ja miehen kautta elämisessä? Kuvauksesi mukaan liian ymärtämätön mies. Yksin vauvanhoidosta ja kodista vastaaminen olisi helvettiä, kun se jaettunakin (kotityöt, ei valvominen) oli aika tuskaa.
Vahvista omanarvontuntoasi. Jatka miettimisrauhaa. Luovu hylkäämiskammostasi, älä tarraudu siihen enää. Ehkä ero olisi sittenkin parempi kuin se, että elämäsi kuluu epävarmuudessa ja miehen kautta elämisessä? Kuvauksesi mukaan liian ymärtämätön mies. Yksin vauvanhoidosta ja kodista vastaaminen olisi helvettiä, kun se jaettunakin (kotityöt, ei valvominen) oli aika tuskaa.
Se on on niin helposti sanottu, mutta käytännössä... Jokainen, jolle olen puhunut tästä on sitä mieltä, että tuo mies ei edes ansaitse minua. Mies muuten väittää, ettei ole koskaan moittinut kykyjäni äitinä. Muistan kyllä itse, että moitti... Olin siitäkin masentunut, ettei edes arvosteta, vaikka teen kaiken yksin, kotityöt ja lapsenhoidon. Lapseni on saanut syödä kotiruokaa ja imetettykin lähes vuoden ikään saakka. Mielestäni olen hoitanut häntä hyvin.
Kysyin mieheltä, että kai minussa on jotain hyvääkin. "Olet hyvännäköinen ja hyvä äiti". Siinä minun saavutukset viideltä vuodelta?Ei ainakaan sitä omanarvontuntoa nosta.
Mieheni oli ihana ja suhteemme hyvä, mutta ripustautumiseni taisi pilata kaiken... Harmittaa niin vietävästi :C
itse vähän vastaavan myrskyn kokeneena. Silloin päätimme jatkaa, kun mies häntä koipien välissä ruikutti takaisin toisen naisen kainalosta.
Silloin päätin, että toiste en siihen helvettiin rupea. Nyt onkin kahdeksan vuoden jälkeen mies taas lähdössä - liekö jälleen jokin hoito käynnissä. Ainakaan en ole näinä vuosina häneen kyennyt täysin luottamaan. Luottamus menetetään vain kerran, takaisin sitä ei koskaan samanlaisena saa.
Mutta menköön mies, annan vaan vauhdiksi napakan potkun persuuksiin!
Kenellekään en nykyisestä tilanteesta halua avautua, senkin lupasin silloin aikanaan itselleni. Omalla riskillänihän lähdin vielä mukaan! Kieltämättä nämä vuodet ovat olleet pelkkää hiljaista avioliiton kuolemaa.
Toisinkin olisin voinut aikanani valita, mutta silloin tunnemyllerryksessä kauaskantoinen ajattelu voi olla vaikeaa. Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta, sanotaan. Mutta en kadu - olen saanut haluamani määrän ihania muksuja. Ja yksinhuoltajaäidin arjen.
En siis voi muuta kuin pyytää sinua harkitsemaan, olisitko valmis tähän joskus uudestaan? Kerran pettänyt voi sen tehdä uudestaankin. Varsinkin kun kuulostaa siltä, että pettäminenkin on verhottu ikään kuin sinusta ja sinun käytöksestäsi johtuvaksi. Itseäänkään ei voi loputtomiin toisen miellyttämiseksi muuttaa.
Onhan aina mahdollista, että mieskin muuttuu ja tulette olemaan vielä yhdessä, paremmalla onnella!
2
itse vähän vastaavan myrskyn kokeneena. Silloin päätimme jatkaa, kun mies häntä koipien välissä ruikutti takaisin toisen naisen kainalosta.
Silloin päätin, että toiste en siihen helvettiin rupea. Nyt onkin kahdeksan vuoden jälkeen mies taas lähdössä - liekö jälleen jokin hoito käynnissä. Ainakaan en ole näinä vuosina häneen kyennyt täysin luottamaan. Luottamus menetetään vain kerran, takaisin sitä ei koskaan samanlaisena saa.
Mutta menköön mies, annan vaan vauhdiksi napakan potkun persuuksiin!
Kenellekään en nykyisestä tilanteesta halua avautua, senkin lupasin silloin aikanaan itselleni. Omalla riskillänihän lähdin vielä mukaan! Kieltämättä nämä vuodet ovat olleet pelkkää hiljaista avioliiton kuolemaa.
Toisinkin olisin voinut aikanani valita, mutta silloin tunnemyllerryksessä kauaskantoinen ajattelu voi olla vaikeaa. Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta, sanotaan. Mutta en kadu - olen saanut haluamani määrän ihania muksuja. Ja yksinhuoltajaäidin arjen.
En siis voi muuta kuin pyytää sinua harkitsemaan, olisitko valmis tähän joskus uudestaan? Kerran pettänyt voi sen tehdä uudestaankin. Varsinkin kun kuulostaa siltä, että pettäminenkin on verhottu ikään kuin sinusta ja sinun käytöksestäsi johtuvaksi. Itseäänkään ei voi loputtomiin toisen miellyttämiseksi muuttaa.
Toisaalta ymmärrän miestä, että hänellä tosiaan ahdistaa tämä suhde. Sanoi jopa, että petti siksi, että jättäisin hänet. Luulen, että tässä on taustalla muutakin (työuupumus, ikäkriisi, pikkulapsivaihe) kuin minä. Toivon, että huomaisi sen nyt kun on siellä kämpässään ylhäisessä yksinäisyydessään. Ja tajuaisi, että ei hänelle ole sen helpompaa olla yksinkään. Aion kysyä psykiatrilta seuraavalla tapaamisella, että mikä olisi oikea lähestymistapa, milloin on järkevää ottaa yhteyttä jne. Kun en itse kerran osaa olla ihmisiksi?
Älä ajattele noin!
Sinun ripustautumisesi ei ole syy. Mies ei vaan toiminut suhteessa niin kuin sinun mielestäsi kuuluu toimia.
Se on on niin helposti sanottu, mutta käytännössä... Jokainen, jolle olen puhunut tästä
Mieheni oli ihana ja suhteemme hyvä, mutta ripustautumiseni taisi pilata kaiken... Harmittaa niin vietävästi :C
[/quote]