Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen ylpeydestä eroon ja saan myötätuntoa?
08.10.2010 |
Ylpeys on perisyntini, vaikka aina ajattelen, että kukaan ei ole toista ihmistä parempi ja ymmärrän, että toisissa olosuhteissa myös minulla voisi mennä huonosti.
JOs joku loukkaa minua, on minun vaikea antaa anteeksi. Vetoan omanarvontuntooni ja siihne, että arvostan itseäni niin paljon, enkä suostu kynnysmatoksi.
Kun luin aamun uutisen lapsiperheiden köyhyydestä, niin ei se koskettanut minua mitenkään. Senhän pitäisi, mutta en saa siihen mitään tunnetta mukaan.
En halua olla tällainen... onko neuvoja?
Kommentit (48)
Aloita vaikka minusta, kahden yh, rahaa ei juuri ole, pienempää lasta kiusataan koulussa jne jne...
Miltä tuntuu? Ihan evvk oletan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, ettei kykene antamaan anteeksi, ei kerro välttämättä kovin vahvasta itsensä arvostamisesta koska sehän tarkoittaa sitä ettei ole varaa antaa anteeksi tai se itsearvostus jotenkin häviää tai romahtaa.
Jos ihminen oikeasti ymmärtää olevansa arvokas, hänellä on varaa antaa anteeksi.
Ehkä sun pitäisi myöntää/nähdä omat heikkoutesi, hyväksyä ne? Ehkä et hyväksy itsessäsi mitään heikkoutta ja näin ollen et voi hyväksyä niitä toisissakaan? Anteeksiantamustan lähtee siitä että ymmärtää että kaikki me teemme virheitä, myös minä. Ja veikken just samoja virheitä mitä joku toinen niin jotain muuta sitten.
minusta minä olen aimo annoksen hyväksynyt heikkoutta, kun myönnän olevani näitä kahta asiaa.
Toisaalta kyllä ymmärrän erittäin selvästi, että jokaisella ihmisellä on hyvät puolet ja huonot puolet. Tajuan tämän niin selvästi niin itseni kohdalla kuin muidenkin - etten siksi tunne myötätuntoa. Kolmosella on varmasti jotain muuta, jota minun sietää kahdehtia. Siksi en osaa surkutella.
Hyvä pointti tuo itsearvostuksen romahtaminen, jos antaa anteeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole niin ylpeä, että noin voisin sanoa jolle kulle toiselle....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin voinut laittaa sanan "kahdehtia" lainausmerkkeihin. En tarkoita kateutta vaan ainoastaan sitä, että jokainen on hyvä jossain. Pikemminkin tarkoitan sanaa "ihailla". Ei kai se vinoa ole?
ap
kadehtiminen kuuluu siihen.
Olisin voinut laittaa sanan "kahdehtia" lainausmerkkeihin. En tarkoita kateutta vaan ainoastaan sitä, että jokainen on hyvä jossain. Pikemminkin tarkoitan sanaa "ihailla". Ei kai se vinoa ole?
ap
kadehtiminen kuuluu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole niin ylpeä, että noin voisin sanoa jolle kulle toiselle.... ap
Tuolla ei ole ylpeyden kanssa mitään tekemistä...
ohis
Itsekäs ihminen ei näe maailmaan kuin omien lasiensa kautta: mikä ei liity itseen tai omiin kokemuksiin, ei paljon hetkauta. Nämä ihmiset ottavat itseensä kohdistuvan kritiikin suurena loukkauksena. Olet "minä, minä" -ihminen.
En tiedä, miten pääset tuosta ajattelutavasta eroon. Ehkä olet elänyt aika yksipuolista ja kokemusköyhää elämää tai sitten sinua on kohdeltu niin kaltoin lapsena, että sinusta on hävinnyt empatian kyky kokonaan. Millainen olit lapsena? Olitko leikeissä pomottaja, pitikö kaiken tapahtua kuten sinä haluat??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanoo toiselle, että toisilla on henkinen kehitys jäljessä, niin ajatus sisältää sen, että "minulla ei ole henkinen kehitys noin jäljellä". Ja itsensä nostaminen toisten edelle on ylpeyttä.
ap
Minäkään en ole niin ylpeä, että noin voisin sanoa jolle kulle toiselle.... ap
Tuolla ei ole ylpeyden kanssa mitään tekemistä... ohis
minä joustan aina. Olen nyt vasta alkanut seisomaan omilla jaloillani ja alkanut puolustamaan oikeuksiani.
Lapsena olin arka. Aina miellyttämässä.
Mutta joo, haluaisin, että kaikki tapahtuisi kuten minä haluan. Mutta esim. työpaikalla en pysty pitämään kovin hyvin puoliani tämän suhteen.
ap
Itsekäs ihminen ei näe maailmaan kuin omien lasiensa kautta: mikä ei liity itseen tai omiin kokemuksiin, ei paljon hetkauta. Nämä ihmiset ottavat itseensä kohdistuvan kritiikin suurena loukkauksena. Olet "minä, minä" -ihminen. En tiedä, miten pääset tuosta ajattelutavasta eroon. Ehkä olet elänyt aika yksipuolista ja kokemusköyhää elämää tai sitten sinua on kohdeltu niin kaltoin lapsena, että sinusta on hävinnyt empatian kyky kokonaan. Millainen olit lapsena? Olitko leikeissä pomottaja, pitikö kaiken tapahtua kuten sinä haluat??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itserakas ja -riittoinen, ehkä vähän tyhmäkin?
Jotain hyvää sussa on, kun sentään pohdit tätä, mutta tässäkin kuultaa läpi sun omahyväisyys.
Empatian merkitys moraalikehityksessä
Empatia tarkoittaa toisen ihmisen eläytyvää ymmärtämistä, myötäeloa ja -ymmärrystä. Empatiaa kokiessaan yksilö todella tajuaa, mitä toinen ihminen ajattelee, kokee, tuntee ja miksi toimii siten kuin toimii. Empatian syntyyn liittyy varhaislapsuudessa psyyken sisäisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Kun yksilön eriytyminen ja yksilöityminen on tapahtunut luonnollisesti, mahdollistuu empatian osoittaminen. Perhe taas toimii peruskasvatuspaikkana, jossa empatialle ja toiset huomioon ottavalle käyttäytymiselle luodaan perusta, sillä viime kädessä vanhemmilla on vastuu lapsensa empatian kehittämisessä.
Empatiasta puhutaan positiivisena moraalisena reaktiona, kun taas aggressio on negatiivinen moraalinen reaktio. Moraalikasvatuksen perusideaksi tulee toisen ihmisen kunnioittaminen ja empatia. Voimakeskeinen kurinpitomenettely näyttääkin liittyvän lapsen heikkoon moraalin kehitykseen ja häiriökäyttäytymiseen, sillä fyysinen kurittaminen aiheuttaa joko alistamista tai aggressiivista reagointia. Empatia ehkäisee hyökkäävää käyttäytymistä, koska toisen asemaan asettuva käyttää vain äärimmäisessä hädässä ja itsepuolustukseksi aggressiivisia keinoja. Usein aggressiivisuus ja kilpailevuus liittyvät itsekeskeisyyteen, jolloin toisten tunteet koetaan merkityksettöminä. Itsekeskeisyys sitoo tunnetasolla niin paljon energiaa, että ajatuksetkin pyörivät vain minän ympärillä.
Empatia auttaa sietämään erilaisuutta, ymmärtämään vähemmistöjen osaa sekä ylipäätänsä kunnioitttamaan toista ihmistä inhimillisenä olentona. Psykopatiaa on selitetty myös oppimisen avulla, jonka mukaan psykopaatiksi siis kasvetaan. Keskeistä näissä selityksessä on ajatus siitä, ettei psykopaatti ole oppinut sosiaalisessa kanssakäymisessä välttämättömiä vuorovaikutustaitoja. Hänen oppimansa keinot ovat muiden mielestä moraalisesti vääriä.
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Minäkään en ole niin ylpeä, että noin voisin sanoa jolle kulle toiselle....
ap
Yritän ymmärtää, mutta tämä lause ei auta minua ymmärtämään.
ap
itserakas ja -riittoinen, ehkä vähän tyhmäkin? Jotain hyvää sussa on, kun sentään pohdit tätä, mutta tässäkin kuultaa läpi sun omahyväisyys.
mitä sulla on, ihan milloin tahansa.
Suosittelen, että hakeudut vapaaehtoistyöhön - vaikkapa vanhainkotiin - tai annat tapeellista tavaraa esim. lastenkotiin tai etsit jonkun perheen, jota alat ihan konkreettisesti auttamaan - ja lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen jne.
Teot ovat ajatusten yläpuolella. Tekojen kautta saatat muuttua huomaamattasi - jos kerran muutosta itseesi haet.
Sinä yh - jonka lasta kiusatan ( joka vastasit ketjuun ) - sullakin voi ihan kohta olla toisin, paljon paremmin.
Ja haluan sanoa sulle vielä, että minä ainakin todella tunnen empatiaa sua kohtaan ja auttaakin haluaisin jotenkin; mutta miten?
Siis onko sulla joku hätänä vai miksi?
Siis en halua itselleni myötätuntoa, vaan haluan kokea enemmän empatiaa.
ap