Kumppanin kanssa eri kieli - miten elämä sujuu?
Siinäpä se otsikossa jo olikin. Ollaan vasta suhteemme alkutaipaleella ja miesystäväni ei puhu suomea. Kummankaan englanti ei ole perustasoa ihmeellisempää.. eli siis jos tarvitsee jotain spesifimpää sanastoa, niin sanakirja täytyy kaivaa esiin. Muuten kyllä pärjätään. Tämä kieliasia mietityttää jotenki tosi paljon mua ja mä kaipaisinkin kokemuksia muilta, joiden kumppani on muu kuin suomea puhuva. Alkaako rassaan jossain vaiheessa jos itseä ei kykene ilmaisemaan yhtä täydellisesti kuin äidinkielellä? Entä miten ystäväpiiri on muotoutunut kun kaikki ei puhukaan suomea? Entä sukulaiset..? Itseä kiusaa se, etten pysty kommunikoimaan miesystäväni perheenjäsenten kanssa, koska he ei puhu taas englantia. Mutta toisaalta, mieheni kanssa kaikesta huolimatta ollaan samalla aaltopituudella ja synkkaa hyvin yhteen, että en haluaisi kieliasian nousevan ongelmaksi, mutta pakostakin se mietityttää pitkällä tähtäimellä.
Kokemuksia? Ajatuksia?
Kommentit (34)
Vaihda suomalaiseen vaikka ei kommunikaatio aina toimi yhteisellä kielelläkään.
Miksi et ole opetellut miehen kieltä, jos miehellä ei ole kielipäätä?
En nyt hirveästi voi auttaa jos molemmilla englannin taso olematon.
Mutta sukulaispiirissä sukuun tullut toinen osapuoli ei puhu vieläkään suomea, vaikka vuosia asunut täällä. Puhuvat sukulaisen kanssa keskenään englantia, mutta hänelle on sanottu että kannattaisi keskustelut käydä suomeksi jotta toinen oppisi kielen. Ilmeisesti suomenkielen kurssille on hakeutunut, joten kannattaa siitä lähteä liikkeelle. Ja nimenomaan niitä keskusteluja käydä sen maan kielellä, missä asutte. Aina voi joko elehtimällä tai kääntäjällä hakea yksittäisiä sanoja.
Minä opettelin miehen kielen, koska suomi on todella vaikea oppia, varsinkin aikuisiässä. Hyvin kävi. Olemme olleen naimisissa yli 30v. Muutin heti avioliittomme alussa, mieheni kotimaahan. Tänne olemme asettuneet, täällä olemme kasvattaneet lapsemme ja elämme tyytyväisenä edelleen.
En kuitenkaan ole polttanut siltoja Suomeen. Päinvastoin. Pidän yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Yritän vierailla siellä niin usein kun vaan mahdollista.
Ilman yhteistä kieltä on varmasti haastavaa ajatella yhteistä tulevaisuutta.
Mina olla ahlmai mina rakasti mina olle puukko
Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta. Asuttu molemmissa maissa ja parissa muussakin maassa. Suosittelen molempien opettelemaan toisen äidinkielen. Puolisoni suomen kieli on edelleen heikko koska toimii alalla jossa puhutaan monia eri kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda suomalaiseen vaikka ei kommunikaatio aina toimi yhteisellä kielelläkään.
Pysyt kyllä erossa tuollaisen jälkeen.
riippuu mistä kulttuurista kaveri on ja miten on haluja, mikäli sukulaisia on ns torniosta yli tulleissa suosittelen lämpimästi että teette matka hänen kotimaahansa ja ikäänkuin nopealla aikataululla joudutkin heti tulemaan kotomaahasi piipahtamaan kun mummolta loppui lääkkeet, no jäipä se miehen passikin sitten kassiisi no eipä hätää osasihan se ilman passia joskus tänne niin on tuttu reitti meinaan jos omassa kotimaassaan ei kiinnosta olla.
No tulipa alapekkua. En sanonu, että englanti on olematon, mutta jos nyt sanotaan vaikka esimerkkinä, niin puhumaan esimerkiksi jostain syvällisemmästä terveyteen liittyvistä asioista, joissa tarvitaan alan sanastoa. Siis tämä esimerkkinä - ennen kuin joku jo ehtii kommentoimaan jotain nokkelaa sairastamisesta.
Miesystäväni on ranskalainen, on täällä ollut töissä vajaa 4 vuotta ja käyttää työssäänkin pääsääntöisesti vain ranskaa. Olen koulussa lukenut aikoinaan sitä, mutta se että oma kielitaito siinä kielessä kehittyisi sujuvaksi, vaatisi kyllä kauan aikaa. Ja Ranskassa nyt ei ole englannin taito automaattista - siksi mietin myös sitä puolta asiasta, että miten kommunikointi perheen ja ystävien kanssa jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No tulipa alapekkua. En sanonu, että englanti on olematon, mutta jos nyt sanotaan vaikka esimerkkinä, niin puhumaan esimerkiksi jostain syvällisemmästä terveyteen liittyvistä asioista, joissa tarvitaan alan sanastoa. Siis tämä esimerkkinä - ennen kuin joku jo ehtii kommentoimaan jotain nokkelaa sairastamisesta.
Miesystäväni on ranskalainen, on täällä ollut töissä vajaa 4 vuotta ja käyttää työssäänkin pääsääntöisesti vain ranskaa. Olen koulussa lukenut aikoinaan sitä, mutta se että oma kielitaito siinä kielessä kehittyisi sujuvaksi, vaatisi kyllä kauan aikaa. Ja Ranskassa nyt ei ole englannin taito automaattista - siksi mietin myös sitä puolta asiasta, että miten kommunikointi perheen ja ystävien kanssa jne.
Ap
No tää foorumi on täynnä persuja. Alapeukut sait, kun mainitsit olevasi suhteessa ulkomaalaisen kanssa.
Mulla ja vaimolla toiminut hyvin, molemmat on vuosien saatossa oppinut toistemme kielen perusteet ja pystymme ylläpitämään jonkinnäköistä keskustelua. Pääasiassa kommunikoidaan kuitenkin englanniksi. Ei se kieli ole koskaan ollut este hyvälle ja toimivalle kommunikaatiolle, vaikka ei välttämättä heittämällä tiedä mikä on joku työkalu tai sairaus englanniksi
Mikä siinä kumppanissa sitten ylipäätään sai sinut kiinnostumaan hänestä, jos ette voi puhua kuin pintapuolisia asioita? Itselle ainakin on aivan älyttömän tärkeää, että kumppanin kanssa pystyy keskustelemaan ihan joka asiasta. Oma kumppani englanninkielinen, mutta olin jo asunut kymmenen vuotta Englannissa ennen kuin hänet tapasin, joten puhuin kieltä ongelmitta. Ehkä tossa teidän tapauksessa auttaisi molemmille joku intensiivinen kielikurssi ja sitten tosiaan joka päivä pyhitätte muutaman tunnin siihen vieraan kielen opiskeluun.
Jos yhteinen kieli ei ole molemmilla sujuva, niin vaikeuksia on tiedossa. Miten pystytte keskustelemaan mistään tärkeästä tai vakavasta aiheesta apukouluenglannilla? En edes yrittäisi tuollaista suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteinen kieli ei ole molemmilla sujuva, niin vaikeuksia on tiedossa. Miten pystytte keskustelemaan mistään tärkeästä tai vakavasta aiheesta apukouluenglannilla? En edes yrittäisi tuollaista suhdetta.
No ei ole apukouluenglantia vaan lukion englanti ja kyllä tähän mennessä on kaikesta pystynyt puhumaan, mutta ei sillä ilmaisun tasolla, millä kykenee äidinkielellään puhumaan asioista. Se tässä kiinnostaisikin kuulla, miten muut on arjessa kokeneet erikielisyyden. Tuohan olisi ideaali tilanne, että lopulta molemmat osaisi toistensa äidinkieliä, mutta kielen oppiminen on kuitenkin pitkä prosessi
Itse tuskin jaksaisin jos ei pystyisi kunnolla puhumaan asioista. Onko hän käynyt millään suomen kielen kursseilla? Kuitenkin jo neljä vuotta täällä asunut.
Hyvin sujuu itse koen helpottavana ettei tarvi joka st nan pilkkua ja sana väännellä keskusteluissa eikä varsinkaan käydä mitään syvääluotaavia keskusteluita. Inhoan kaiken maailman meidän pitää keskustella sit jauhetaan tunteja jotain pask aa ja mitä tällä tarkotit ja sillä ja mitä sanoit 10v sitten sama kieli silti monikaan ei ymmärrä toisiaan. Me ymmärrämme miehen kanssa jo katseesta missä mennään ja mihin mennään.
Vierailija kirjoitti:
Itse tuskin jaksaisin jos ei pystyisi kunnolla puhumaan asioista. Onko hän käynyt millään suomen kielen kursseilla? Kuitenkin jo neljä vuotta täällä asunut.
Ei kieltä opi missään kursseilla vaan puhumalla arkielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuskin jaksaisin jos ei pystyisi kunnolla puhumaan asioista. Onko hän käynyt millään suomen kielen kursseilla? Kuitenkin jo neljä vuotta täällä asunut.
Ei kieltä opi missään kursseilla vaan puhumalla arkielämässä.
No totta että puhuessa oppii paremmin. Ei vaan näemmä ole tätäkään tekniikkaa kokeillut. Luulisi että parisuhde lisäisi motivaatiota.
Uskomatonta porukkaa... kateusko iski vaiko muukalaisviha?
Ap tarkensi tilannetta ja muut kääntää heti negaation puolelle. "En mä vaan, hyh hyh, kävelisin pois suhteesta, blah blah...)
Mun siippa on vuosia, omalla vauhdillaan, opetellut suomea ja mä olen oppinut hänen kieltään enempi ja enempi vuosien varrella.
Yök, mene miehesi kanssa sinne mistä hän on.
Opettelet siellä tavat ja kielen.