Lue keskustelun säännöt.
Onko kuopus on pidempään "vauva"?
03.03.2010 |
Meillä on kolme lasta ja mummola 1000 kilometrin päässä. Lapset ovat kulkeneet mummolle kesäisin lentäen yksinmatkustavina lapsina. Nyt keväällä sitten tuo kuopuskin täyttää 5 vuotta, joten hänetkin voisi päästää koneeseen joko sisarusten kanssa tai yksin, mutta ei. En uskaltaisi/haluaisi häntä matkaan laittaa. Siis mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Hänen vanhemmat sisaruksensa ovat ihan murheetta kulkeneet samaa väliä tuon ikäisinä ilman mitään ongelmia, hyvillä mielin.
Minulta on tainnut pää pehmetä, vai enkö luota siihen, että kuopuskin tuosta tunnin lentomatkasta selviäisi? Todella outo reaktio minulle.
Kommentit (17)
Kyllä on omienkin lapsien kohdalla näin. Ei tosiaan kyllä niin pahana kun äidilläni siskoni suhteen. Oikein kauhistuin, kun yksi päivä tajusin, että siskoni täytti jo 27 vuotta ja on äitini vauva vieläkin. Ja siskoni käyttää tilanteen kyllä hyväkseen surutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen 27v. En todellakaan käytä sitä surutta hyväkseni. Inhoan sitä ja ärsyynnyn suunnattomasti vanhempiini jotka eivät vieläkään kohtele minua aikuisena. Olisitte kuule ollut näkemässä sitä porua mikä alkoi kun täytin 18v ja sanoin että muutan pois.
..veljensä 8vuotias.Ja nyt on vauva myös.Mutta ennen vauvaa pidin ikävä kyllä tuota 8vuotiasta "äidin vauvana" kun kuopus oli.Monta kertaa poika sano, että "äiti kyllä mä osaan".
Ihmettelen vain, mikä siinä oli niin vaikeaa "päästää" irti?Eli siis kohdella samoin kun siskoaan.
Toivon etten nyt tämän nuorimman, joka on ihan pieni vauva vielä, tee samaa "virhettä" kuin pojan kanssa.
Pikkusiskoani kohdellaan nyt nelikymppisenä samoin säännöin kuin minua 18-vuotiaana.
Saa paijausta kun osasi hankkia oman vuokra-asunnon jne.
Äiti vie edelleen jääkaappiin ruokaa ja toimittelee asioita, hoitaa kissat jne.
Ihan niinkuin esikoinen on aina se "iso tyttö/poika", tosin paljon nuorempana kuin perheen nuorin ;)
Mulla lapset on vasta 11kk-7v ikäisiä, mutta kyllähän sen nyt huomaa, että tuo nuorimmainen on kaikkien palluttelema vauva, vaikka kasvaisi kuinka. Keskimmäinenkin (4v) kertoo edelleen kaikille kuinka vauva syntyi just äsken äitin masusta XD. Keskimmäistäkin piti paljon pidempään ihan vauvana kuin esikoista. (Saattoi tosin johtua siitäkin, että poika oppi paljon myöhemmin esim. kävelemään ja puhumaan kuin siskonsa)
Itse olen esikoinen ja ikäeroa nuorimpaan siskoon on melkein 16 vuotta. Mä olen ana ollut se, jonka äiti uskoo pärjäävän vaikka mimmoisissa elämän myrskyissä ja pikemminkin kyselee multa nykyään neuvoa, jos vaikka tarvii tapella suomalaista byrokratiaa vastaan tms. Mun oletetaan takovan sisaruksieni päähän järkeä, mun oletetaan neuvovan ja opastavan... Kun mä kerran tiedän ja osaan. Joskus raskasta sekin, kun mulla ei oikeastaan ole sitten "lupaa" olla heikko tai neuvoton....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän pikkukolmonen on aina halunnut tehdä ite sen kaiken, mitä isoveljetkin:) Opetteli syömään lusikalla itse alle 1v ja juomaan lasista (nokkamukiin ei suostunut edes koskemaan) samanikäisenä. Ruokalapun pito loppui kun oppi ottamaan sen itse pois ymsyms.
Eli kun kerran mukana on isompia sisaruksia, niin eiköhän tuo onnistu tuo matkailu. Vai onko kuopus luonteeltaan enemmän äitiä tarvitseva? Meillä keskimmäinen ei ikinä lähtisi tuolla tavalla mihinkään, esikoinen ja kuopus kylläkin...
Ihan niinkuin esikoinen on aina se "iso tyttö/poika", tosin paljon nuorempana kuin perheen nuorin ;) Mulla lapset on vasta 11kk-7v ikäisiä, mutta kyllähän sen nyt huomaa, että tuo nuorimmainen on kaikkien palluttelema vauva, vaikka kasvaisi kuinka. Keskimmäinenkin (4v) kertoo edelleen kaikille kuinka vauva syntyi just äsken äitin masusta XD. Keskimmäistäkin piti paljon pidempään ihan vauvana kuin esikoista. (Saattoi tosin johtua siitäkin, että poika oppi paljon myöhemmin esim. kävelemään ja puhumaan kuin siskonsa) Itse olen esikoinen ja ikäeroa nuorimpaan siskoon on melkein 16 vuotta. Mä olen ana ollut se, jonka äiti uskoo pärjäävän vaikka mimmoisissa elämän myrskyissä ja pikemminkin kyselee multa nykyään neuvoa, jos vaikka tarvii tapella suomalaista byrokratiaa vastaan tms. Mun oletetaan takovan sisaruksieni päähän järkeä, mun oletetaan neuvovan ja opastavan... Kun mä kerran tiedän ja osaan. Joskus raskasta sekin, kun mulla ei oikeastaan ole sitten "lupaa" olla heikko tai neuvoton....
Ja aivan samoin meillä.
Siskoni myös itkullaan ja surkeudellaan saa paljon enemmän esim. rahallista apua. Vaikka ei sitä tarvitsisikaan. Nyt on saamassa toista lastaan ja äitini sanoi, että hyvä kun miä voin sitten auttaa siskoani kun saa toisen lapsen. Meillä itsellämme on viisi lasta! Totesin, että kyllä jokainen on itse päävastuussa lapsistaan. Kyllä minun siskoni on aina saanut kaiken ja käyttää sitä hyväkseen ja varmaan aina tulee käyttämään. Se ärsyttää suunnattomasti, mutta ei voi minkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin isommat lapset. Olen vain aina ollut hänelle saatavilla, koska perhetilanne mm. töiden suhteen on aivan eri kuin silloin aikaisemmin. Isommat lapset ovat aina mieluusti lähteneet reissuun, sanoneet vaan terve ja hyvää jatkoa kun häipyvät koneeseen reppuineen.
Kuopus taas on hyvin kovapäinen. Ehkä pelkään sitä, että hän kesken matkan päättää, että nyt homma saa riittää ja tekee stopin. Stopin tehtyään häntä ei siirrä kuin pekkaniskan nosturi. Siinä olisi sitten lentoemännille ja sisaruksille hommaa saada hänet yhteistyöhön.
ap
..on juonu itse normaali mukista/lasista 10kk ja samoihin aikoihin myös syöny lusikalla.
Nuorin 7kk ja kuukauden päivät juotu ilman nokkaa normi mukista.Toki hörpytän häntä vielä ja öisin/iltaisin maitopullo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten minun pitäisi "jakaa" omat lapseni hänen kanssaan "lohdutukseksi".
Samaten olen jotenkin päävastuussa siskon lomaviihtyvyydestä yms. eli tulisi pokkana meidän mökille lomillaan jne.
Siis tietenkin siskonsa kanssa voikin lomailla, mutta se asenne, että tietenkin minun pitää automaattisesti "lohduttaa" ja auttaa avutonta rassua on äärirasittavaa!
Itse jouduin maksamaan jo kouluni itse, enkä ole mitään muutakaan koskaan kotoani saanut. Sisko asui ilmaiseksi kotona piiiitkään, sai firmaansa starttirahat jne. Ja edelleen äitini auttaa häntä kotitöissä - sinkkunaista.
6
käsittelemään "hankalaa" kuopusta. Mitäs jos vain lopettaisitte myötäilyn, vetäisitte lapselle rajat ja alkaisitte kohdella ihan niin kuin muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten minun pitäisi "jakaa" omat lapseni hänen kanssaan "lohdutukseksi". Samaten olen jotenkin päävastuussa siskon lomaviihtyvyydestä yms. eli tulisi pokkana meidän mökille lomillaan jne. Siis tietenkin siskonsa kanssa voikin lomailla, mutta se asenne, että tietenkin minun pitää automaattisesti "lohduttaa" ja auttaa avutonta rassua on äärirasittavaa! Itse jouduin maksamaan jo kouluni itse, enkä ole mitään muutakaan koskaan kotoani saanut. Sisko asui ilmaiseksi kotona piiiitkään, sai firmaansa starttirahat jne. Ja edelleen äitini auttaa häntä kotitöissä - sinkkunaista. 6
Siis eikö olekin kauheata katsoa tollasta??
Mun sisko totesi yksi päivä, että ei tietenkään äiti voi meitä kaikkia kolmea lasta yhtä lailla auttaa, kun elämäntilanteet on niin eri!! Eli hän saa kaiken avun. Ja avunpyytäminen on aina hänelle niin helppoa, melkeimpä häikäilemätöntä. Kun sitten me joskus miehen kanssa joskus apua pyydämme, niin siskoni on aivan käärmeissään, koska hänen pitäisi saada kaikki apu. Olen siis luopunut avun pyytämisestä äidiltäni kokonaan. Ja meillä sisko ei osannut ottaa peltiä pois uunista 15 vuotiaana!! Ja sen ikäisenä äidin mielestä ei osannut matkustaa yksin bussilla tai junalla pitempiä matkoja, kun junaa olis pitänyt jossain vaihtaa. Itse tein tuollaisia matkoja jo ala-aste ikäisenä yksin tai veljeni kanssa.
T. 9
Eskarilainen matkii ja oppii kaiken koululaisilta sisaruksiltaan. Osaa ihan eri tavalla käyttää esim puhelinta ja tietokonetta, lukee ja muutenkin puuhaa paljon "isojen" juttuja. En aina muistakaan, että on vielä niin pieni. Unentarve on ainoa, missä on erilainen kuin isommat, muuten lumlautailee yms muiden mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei edes ole nuorin.Mutta täysin uusavuton ja kahden lapsensa varjolla äitimme auttaa häntä niin rahallisesti, lapsen hoidollisesti, siivouksessa ja kaikessa mahdollisessa.
Mua ärsyttää ja näin ollen pidänkin mahdollisimman vähän yhteyttä heihin.Suoraan olen sanonut ja äitinikin myöntänyt, ettei pitäisi auttaa niin paljon, mutta kun "onhan hän oma lapsi". Ja me muut kolme sisarusta ei olla?
Ei sen puoleen, en hirveesti apua itse tarvitse, mutta on liikaa pyydetty katsomaan minun lapsiani sen ajan kun käyn esim.lääkärissä.Siskoni luokse menee vaikka mikä olisi.
Eskarilainen matkii ja oppii kaiken koululaisilta sisaruksiltaan. Osaa ihan eri tavalla käyttää esim puhelinta ja tietokonetta, lukee ja muutenkin puuhaa paljon "isojen" juttuja. En aina muistakaan, että on vielä niin pieni. Unentarve on ainoa, missä on erilainen kuin isommat, muuten lumlautailee yms muiden mukana.
Kun se miten henkisellä tasolla vanhemmat lapsiaan kohtelee. Kyllä meilläkin kolmonen menee isoveljiensä perässä ja on aiemmin oppinut esim. laskemaan ja lukemaan, nelonen ja kuopuskin ovat oppineet nopeasti asioita verrattunaa ekoihin. Tämä oppiminen on eri asia, kun se miten lapsiaan kohtelee sen mukaan missä järjestyksessä ovat sattuneet syntymään.
T. 9
Vaikka ei edes ole nuorin.Mutta täysin uusavuton ja kahden lapsensa varjolla äitimme auttaa häntä niin rahallisesti, lapsen hoidollisesti, siivouksessa ja kaikessa mahdollisessa. Mua ärsyttää ja näin ollen pidänkin mahdollisimman vähän yhteyttä heihin.Suoraan olen sanonut ja äitinikin myöntänyt, ettei pitäisi auttaa niin paljon, mutta kun "onhan hän oma lapsi". Ja me muut kolme sisarusta ei olla? Ei sen puoleen, en hirveesti apua itse tarvitse, mutta on liikaa pyydetty katsomaan minun lapsiani sen ajan kun käyn esim.lääkärissä.Siskoni luokse menee vaikka mikä olisi.
Ja en itsekään hirveämmin pidä yhteyttä, koska oon ajatellut, että antaa olla. Kauhean vaikea on tulla avuksi, kun oikeasti sitä tarvitsisin. Onneksi anoppi tulee aina, jos on kauhea hätä. Ja anopillakin on kuitenkin kolme lasta ja liuta lapsenlapsia. Mutta antaa huomiota tasaisesti kaikille. Ja kaikkia auttaa.
Minä olen nyt 25v. Olen perheeni kuopus mutta ihan sama kuinka paljon sitä ikää tulee niin aina saan sitä kohtelua kun olen niin nuori etten mitään ymmärrä,enkä mitään osaa(hohhoijaa)en ilmeisesti ikinä kasva aikuiseksi perheeni silmissä koska olen aina ollut se "pienin"...Kaikki sisarukseni on minua yli 5vuotta vanhempia ja saan aina kuulla sitä kun "et sinä maija voi näitä asioita ymmärtää kun olet vielä niin nuori"..