Eroon tuskasta
Joudun töiden vuoksi säännöllisesti noin 1-3 krt/kk esiintymään yleisölle, tässä tapauksessa yritykseksessä. Työssäni kerron ajatuksesta tai ideasta, joka olisi tarpeellista toteuttaa yrityksen toiminnan sujumisen vuoksi. Pääasiassa ideani hyväksytään. Esiintymisessä puhuminen sujuu, sitä en jännitä, mutta jälkeenpäin alkaa tuska. Pyöritän tilannetta uudelleen ja uudelleen mielessä, miten sanoin, kerroinko asiat oikein, vastasinko kysymyksiin asiantuntevasti jne.ihan kaikki yksityiskohdat. Tilanne toistuu jokaisen esiintymisen jälkeen, vaikka ideani olisikin hyväksytty. Ahdistus ja ylikierrostila on varmuudella loppupäivä läsnä. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? En halua työpaikkaa vaihtaa vaan oppia toimimaan asian kanssa.
Kommentit (3)
Tuttu tunne. Olen ollut samassa tilanteessa. Syy on siinä, kun joutuu levittämään oman egonsa kaikkien arvioitavaksi. Ideasi on tuote, johon ulkopuoliset ottavat kantaa. Pysy asiasi takana. Ajan oloon totut ja saat lujuutta.
Yleensä adrenaliinin taso nousee esiintyessä. Siitäkin huolimatta, että esiinnyt hyvin ja kaikki sujuu. Kehosi reaktio voi vaikuttaa tunteisiisi ja miksi suoritus jää pyörimään mieleesi.
Tunnetko ketään näyttelijää,esiintymiskouluttajaa tai vastaavaa, joka osaisi tämän ilmiön selittää järkevästi. Kun ymmärrät jälkireaktiot et enää kiinnitä niihin samaa määrää huomiota kuin nyt.
Olemme jokainen yksilöitä. Minä olen tosi pahantuulinen ennen esiintymistä ja en halua ketään lähelle ennen sitä. Kun sen tiedän osaan hallita pahantuulisuuttani ja ennakoida käytöstäni,
Kyseessä lienee häpeä. Häpeät jälkeenpäin, tuliko jotain mokattua. Häpeät, että paljastit itsesi.
Ei tuohon ole muuta kuin yritä tuntea se häpeä. Siis tuntea, ei ajatella. Pikkuhiljaa se päästää otteensa.