Ketään, jonka miehellä aleksitymia?

Oli joskus tuollainen heila. Vaikutti aluksi fiksulta, koska oli tasainen ja reagoi kaikkeen rauhallisesti, mikäli ylipäätään reagoi. Aiempi sulho oli hermoheikki, joten täähän tuntui upealta.

Ajattelin että vau mikä mielen ja tunteen hallinta, kunnes tajusin ettei sitä tunneskaalaa oikeastaan edes ole.

Tyhjä tynnyri.

Kerroin jotain henkilökohtaista ja vaikeaa asiaa, niin vastassa oli ilmeettömät kasvot ja kalan silmät.

Hän saattoi myös tehdä sopimattomalla hetkellä kepeitä aiheen vaihtoja, tai vastata yleismaailmallisesti toisen henkilökohtaisuuksiin.

Ikinä, ikinä ei enää mulle tällaista kumppania. Aloin itse reagoida turhautumalla enkä voinut hyvin. Jääkaappikin on lämpimämpää seuraa.

Menetin myös luottamuksen sen myötä, kun tajusin että hänellä tunne ei ohjaa toimintaa. Eli se vaisto joka estää loukkaamasta ja toimimasta epärehellisesti koska se vahingoittaa toisen tunteita, se puuttuu.

Oli vain ulkoa opeteltuja ja päälleliimattuja käytöstapoja, eikä aina niitäkään.

Hän ei syvimmiltään ymmärränyt vaikkapa mitä pahaa on vaikka ilmoittamatta jättämisessä ja ohareissa, jos en muutenkaan ollut muuta sopinut kuin hänen tulonsa.

Ei ole miestä millä on aleksitymia, minulla kylläkin on. En kyllä suutukaan mistään kun en osaa suuttua. Ei ole kokemusta minästä, se vaatisi tunteen itseäni kohtaan. Sentään miehesi osaa suuttua tai ainakin näytellä sitä, että saa sinut lopettamaan. Niin joutuu joskus tekemään ihmisten kanssa jotka käy väsyttäviksi.

Mun vaimolla on. Ei reagoi mihinkään.

Miehelläni ei ole myöskään ystäviä. On muutama työkaveri, joiden kanssa hoitaa työasioita, mutta ei lainkaan ystäviä. En oikein tiedä, mistä tämä kertoo. Jotenkin elämä tällaisen ihmisen kanssa on tosi raskasta, ja olen itsekin alkanut muuttua sellaiseksi että tuntuu kuin ihan normaali positiivinenkin tunneilmaisu olisi jotenkin "omituista". 

Ap

Ongelma on etten millään jaksa enkä halua erota, se koko prosessi on liian raskas, ja lapsetkin kärsivät. Jotenkin on tässä selvittävä, miestä en pysty muuttamaan.

Ap

Ehkä he olisivat onnellisimpia (?) kaltaisessaan seurassa, mutta miksipä he alkaisivat toisaalta seurustella keskenäänkään jollei seurauksena ole jonkin haaveen täyttyminen esim. taloudellisesti, johon tarvitaan kumppanin panos.

En tiedä mikä kaltaisessani tunneihmisessä häntä kiinnosti, ehkä oli kivaa tulla valmiiseen pöytään ja ottaa sitä hoivaa vastaan kuitenkin. Yksisuuntaisena tienä ei kukaan ikuisesti jaksa kuitenkaan, kun vastapalloon ei tule juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he olisivat onnellisimpia (?) kaltaisessaan seurassa, mutta miksipä he alkaisivat toisaalta seurustella keskenäänkään jollei seurauksena ole jonkin haaveen täyttyminen esim. taloudellisesti, johon tarvitaan kumppanin panos.

En tiedä mikä kaltaisessani tunneihmisessä häntä kiinnosti, ehkä oli kivaa tulla valmiiseen pöytään ja ottaa sitä hoivaa vastaan kuitenkin. Yksisuuntaisena tienä ei kukaan ikuisesti jaksa kuitenkaan, kun vastapalloon ei tule juuri mitään.

Juuri tismalleen näin. Mieheni jotenkin nauttii siitä, kun perhe pyörii ympärillä ja hän saa hiljaisuudessaan istua. Jos on yksinään, on sitten todella yksin, ja pidemmän päälle kärsii siitäkin. Jos eroaisimme, hän jäisi tosi yksin. Minä en vain tahdo jaksaa kun ikinä en saa vastinetta tunteilleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he olisivat onnellisimpia (?) kaltaisessaan seurassa, mutta miksipä he alkaisivat toisaalta seurustella keskenäänkään jollei seurauksena ole jonkin haaveen täyttyminen esim. taloudellisesti, johon tarvitaan kumppanin panos.

En tiedä mikä kaltaisessani tunneihmisessä häntä kiinnosti, ehkä oli kivaa tulla valmiiseen pöytään ja ottaa sitä hoivaa vastaan kuitenkin. Yksisuuntaisena tienä ei kukaan ikuisesti jaksa kuitenkaan, kun vastapalloon ei tule juuri mitään.

Juuri tismalleen näin. Mieheni jotenkin nauttii siitä, kun perhe pyörii ympärillä ja hän saa hiljaisuudessaan istua. Jos on yksinään, on sitten todella yksin, ja pidemmän päälle kärsii siitäkin. Jos eroaisimme, hän jäisi tosi yksin. Minä en vain tahdo jaksaa kun ikinä en saa vastinetta tunteilleni.

Ap

Se on hänen rakkauden kieli olla tyytyväisenä hiljaa. Usko pois, me tyymikot rakastetaan ihan hirveästi mutta ollaan lukittuina sisään tähän kyvyttömyyteen tuntea niin että ymmärrämme tuntevamme. Me tiedetään ketkä on ne ihmiset jotka on meille koko maailma. Jos hän ei rakastaisi niin olisi häipynyt jo aikaa sitten, koska tunnekylmälle se on helppoa. Menet rohkeasti syliin ja sanot, että sinä olet tuollainen, mutta minä olen tällainen ja tarvitsen välillä sitä että minä kuulen ja näen tekoja että rakastat minua. Ei hän voi tietää mitä tarvitset jos et ole selkeästi ilmaissut. Hän elää vain sen oman kokemusmaailmansa kautta eikä edes tiedä muusta jos ei tiedosta olevansa aleksityymikko.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on. Ei reagoi mihinkään.

oletko kokeillut pulssia entä hengitys.