Kävin neuropsykologilla tutkimuksessa ja nyt ilmoitti että varataan aika lääkärille diagnoosista keskustelua varten.

Lääkärisi on tehnyt alun alkaenkin lähetteen psykologille ja seuraavaksi sama lääkäri tulkitsee tutkimustulokset. Yhtäkään neuropsykologista testiä ei tehdä ilman että lääkäri lähettää sinne ja katsoo aikanaan vastauksen. Olet ymmärtänyt jotain väärin alun alkaenkin siis.

Oliko se neuropsykologin tutkimus siis jotain muuta kuin osa adhd-tutkimuksua? Eikö sitä nimenomaan käytetä adhd-tutkimuksissa?

Jäi vain hieman epäselväksi tilanteesi kun sanoit menneesi neuropsykologisiin tutkimuksiin adhd-tutkimusten jälkeen. Että saatiinko siihen adhd-asiaan jo selko vai nytkö saat tietää diagnosoidaanko adhd.

Olin aluksi terveyskeskuksessa adhd tutkimuksessa. Sen jälkeen olin lääkärin vastaanotolla mutta niiden perusteella ei vielä pystynyt tekemään diagnoosia. Osittain varmaan sen takia koska toinen vanhemmista aika paljon valehteli kun häneltä kysyttiin lapsuudestani. Lääkäri laittoi sitten lähetteen neuropsykologisiin tutkimuksiin. Ne on nyt ohi ja odottelen lääkärin aikaa. Psykologi vain viestitti noin alustavasti mitä tuossa alussa kerroin. Ap

Up

Oletko alaikäinen vai miksi päästit valehtelevan vanhemman osaksi tutkimuksia?

Mutta siis tuli diagnoosi tai ei niin ihan tavallista että lähetteen tehnyt lääkäri puhuu kanssasi tutkimustuloksista. Voi olla että diagnosoidaan adhd, voi olla että diagnosoidaan jotain muuta tai sitten voi olla ettei saatu vieläkään varmuutta.

Olen aikuinen mutta on vain yksi vanhempi elossa joten ei ollut vaihtoehtoja keneltä kysytään lapsuudesta. Ja tutkimuksen tekijä itse otti yhteyttä vanhempaani ei siinä kysytty että päästäänkö hänet haastatteluun. Kerroin kyllä haastattelijalle myöhemmin että ei asiat ihan niin hyvin menneet lapsuudessani kuin mitä oli kerrottu. Näissä molemmissa tutkimuksissa on sama psykiatri mukana koska pieni paikkakunta. Ap

Seuraan

Vierailija kirjoitti:

. Ja tutkimuksen tekijä itse otti yhteyttä vanhempaani ei siinä kysytty että päästäänkö hänet haastatteluun. Ap

Näinhän ei ole missään tapauksessa sallittua toimia. Teet valituksen, sillä tietojasi ei saa luovuttaa ulkopuolisille EIKÄ ulkopuolisten tietoja myöskään kysellä tai kirjata.

Diagnoosin tekee aina lääkäri, joten toki psykologin pitää palauttaa sinut lääkärille, jotta joku voi ottaa kantaa tutkimuksen tuloksiin. Tulee diagnoosi tai ei, niin siitä päättää aina lääkäri ja psykologi ei voi sanoa siihen mitään (vaikka toki kokeneella psykologilla joku mielipide ja kokonaiskuva tutkimuksen jälkeen tietysti sinusta on, mutta sillä ei ole painoarvo).

Tuon perusteella ei voi päätellä että olisi diagnoosi tulossa, se selviää siellä lääkärin kanssa keskustellessa, sama kuin jos otettaisiin labrakokeet ja niiden perusteella sitten diagnosoidaan jos löydökset tukee lääkärin olettamaa taudinkuvasta. 

neuropsykologit eivät anna diagnoosia, vaan lääkäri, siksi sinulle varattiin aika lääkärille. tätä ennen psykologi ja lääkäri keskustelevat tutkimustuloksistaan ja psykologi antaa oman arvionsa ja lääkäri mitä luultavammin kuuntelee sitä tarkkaan, jonka jälkeen vahvistaa sitten diagnoosiin.

Vierailija kirjoitti:

neuropsykologit eivät anna diagnoosia, vaan lääkäri, siksi sinulle varattiin aika lääkärille. tätä ennen psykologi ja lääkäri keskustelevat tutkimustuloksistaan ja psykologi antaa oman arvionsa ja lääkäri mitä luultavammin kuuntelee sitä tarkkaan, jonka jälkeen vahvistaa sitten diagnoosiin.

(ja jatkan) tai määrää lisätutkimuksia tai toteaa ettei mitään selvää löytynyt yms.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosin tekee aina lääkäri, joten toki psykologin pitää palauttaa sinut lääkärille, jotta joku voi ottaa kantaa tutkimuksen tuloksiin. Tulee diagnoosi tai ei, niin siitä päättää aina lääkäri ja psykologi ei voi sanoa siihen mitään (vaikka toki kokeneella psykologilla joku mielipide ja kokonaiskuva tutkimuksen jälkeen tietysti sinusta on, mutta sillä ei ole painoarvo).

Ei ole painoarvoa vai? Sillä neuropsykologisella tutkimuksella on kaikkein suurin painoarvo siihen diagnosoiko se lääkäri jotain vai ei. Neuropsykologi nimenomaan kirjaa, että ”Tutkimustulosten perusteella sitä ja tätä”, minkä perusteella se lääkäri asettaa diagnoosin tai ei.

Ei siis luvatta ottanut yhteyttä vanhempaani vaan kerroin nimen jne kuka on. Kai se oli pakko haastatella häntä koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Eikös tutkimukseen kuulu tuo jonkin ihmisen haastattelu joka on tuntenut lapsuudesta asti. Mielellään vanhempi. Sanoin jo etukäteen että siitä ei saata olla ainakaan apua koska kertoo melko varmasti erilaisen version kuin minä. Ap

.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen mutta on vain yksi vanhempi elossa joten ei ollut vaihtoehtoja keneltä kysytään lapsuudesta. Ja tutkimuksen tekijä itse otti yhteyttä vanhempaani ei siinä kysytty että päästäänkö hänet haastatteluun. Kerroin kyllä haastattelijalle myöhemmin että ei asiat ihan niin hyvin menneet lapsuudessani kuin mitä oli kerrottu. Näissä molemmissa tutkimuksissa on sama psykiatri mukana koska pieni paikkakunta. Ap

Tuo vanhemman haastattelu aikuisen kohdalla on ihan maailman typerin käytäntö. Onneksi oma diagnoosi ei jäänyt siitä kiinni.

Esimerkiksi mun oma perhe ei millään ymmärrä, että ne asiat, joita ovat pitäneet vain veemäisinä luonteenpiirteinäni, ovat oikeasti olleet ADHD-oireita. Eli äitini mielestä olen vaan ollut kusipäinen lapsi. Mulle tämä kirkastui lopullisesti sen myötä, kun aikanaan lukiossa piti kirjoittaa lukijalemäkerta, ja mä en yhtään muistanut mitä mulle oli lapsena luettu. Kysyin asiasta äidiltäni, ja hän totesi, että ei mulle mitään pystynyt lukemaan, kun en viitsinyt hetkeäkään olla paikallani istumassa ja kuuntelemassa, vaan lähdin aina menemään. Ja että veljeni kyllä malttoi istua ja kuunnella. Edelleenkään hänelle ei vaan käy järkeen, että kyseessä voisi olla keskittymishäiriöiselle lapselle tyypillistä oireilua, ei lapsen huonoa tahallista käytöstä.

Toki voi olla, että osaava lääkäri osaisi kysellä oikeat asiat ja lukea rivien välit, mutta ihan liian usein näin ei ole. Ja varsinkin suurten ikäluokkien ihmiset on usein kovin herkkänahkaisia ja pelkäävät arvostelua, ja siksikin kaunistelevat asioita paljon. Ja ei mun äiti esim. todellakaan vieläkään tiedä miten paljon esim. kiipeilin talojen katoilla jo alle kouluikäisenä jne. Kun ei tuolloin todellakaan pidetty silmällä samalla tavalla kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ei siis luvatta ottanut yhteyttä vanhempaani vaan kerroin nimen jne kuka on. Kai se oli pakko haastatella häntä koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Eikös tutkimukseen kuulu tuo jonkin ihmisen haastattelu joka on tuntenut lapsuudesta asti. Mielellään vanhempi. Sanoin jo etukäteen että siitä ei saata olla ainakaan apua koska kertoo melko varmasti erilaisen version kuin minä. Ap

minullakin äiti satuili siellä kaikenlaista siitä lähtien, että tämä lapsi ei ollut koskaan ongelmissa. Juu... olin koko ajan kahnauksissa opettajien kanssa, koska en voinut sietää sitä miten he kohtelivat oppilaita epätasa-arvoisesti ja siitä kiitoksena käytösnumeroni oli todistuksissa aika usein 7. Tästäkin keskusteltiin adhd-tutkimusten aikana, kun kerroin millainen lapsi olin ollut ja sitten kun äidin haastattelu tuli, niin kerroin, että häneltä kyllä sitten saatte silotellun totuuden, koska äidille oli jo itsessään hirveä ajatus, että lapsellaan olisi adhd (äiti, kuten monet muutkin, yhdistivät adhd:n päihderiippuvuuksiin ja rikollisuuteen.... siinä asiat, jotka eivät minua ole koskaan vaivanneet, muuten kuin että mielelläni ilmiannan rikollisia, jos sellaisia satun näkemään). Ei nuo tukijat olleet siitä millään: sanoivat, että se on melkein sääntö kuin poikkeus, että äidit silottelevat lapsensa suurinpiirtein enkeleiksi, että ollaan totuttu ja osataan nähdä siitä läpi.

Totta nuo edelliset kommentit että haluttiin antaa siloteltu kuva. Minustakin vanhempi oli kertonut että olin kiltti ja hiljainen lapsi. Todellisuudessa olin milloin missäkin kiipelissä ja satutin itseäni onneksi vähän. Ei kerennyt ilmeisesti vahtia koko aikaa mutta kun kysyttiin niin jostain syystä nuo olivat unohtuneet mainita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Ja tutkimuksen tekijä itse otti yhteyttä vanhempaani ei siinä kysytty että päästäänkö hänet haastatteluun. Ap

Näinhän ei ole missään tapauksessa sallittua toimia. Teet valituksen, sillä tietojasi ei saa luovuttaa ulkopuolisille EIKÄ ulkopuolisten tietoja myöskään kysellä tai kirjata.

No huh huh. Lapsuuden kuvaus on kiinteä osa ADHD-tutkimusta ja lähiomaisen haastattelu on täysin sallittua ja suotavaa. Sulla ei ole mitään käsitystä koko asiasta ja silti pidät kauheeta melua. Noloa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Ja tutkimuksen tekijä itse otti yhteyttä vanhempaani ei siinä kysytty että päästäänkö hänet haastatteluun. Ap

Näinhän ei ole missään tapauksessa sallittua toimia. Teet valituksen, sillä tietojasi ei saa luovuttaa ulkopuolisille EIKÄ ulkopuolisten tietoja myöskään kysellä tai kirjata.

No huh huh. Lapsuuden kuvaus on kiinteä osa ADHD-tutkimusta ja lähiomaisen haastattelu on täysin sallittua ja suotavaa. Sulla ei ole mitään käsitystä koko asiasta ja silti pidät kauheeta melua. Noloa

Asiaa toki auttaa se enemmän että vanhempi on rehellinen kertomuksessaan. Hyvine ja pahoine tapahtumineen. Ei siellä hänen vanhemmuuttaan arvostella vaikka ehkä sitä pelkääkin.