Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suuri osa itseään erityisherkkänä pitävistä ihmisistä ovat sitä oikeasti?
23.05.2021 |
Itse veikkaan noin 5%. Erityisherkkiä on toki oikeasti olemassa mutta suurin osa näistä "erityisherkistä" on itse itsensä diagnosoinut. Tällä "herkkyydellä" sitten perustellaan millon mitäkin ongelmia elämässä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tapa ulkoistaa omat ongelmia jonkun muun, ulkopuolisen asian syyksi.
Nimenomaan tästä on usein kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa, omallakin kohdallani. Erityisherkkyyttä mittaavissa testeissä saan selvästi siihen viittaavia tuloksia, mutta monet ominaisuudet voivat selittyä yhtä hyvin introverttiydelläni, sosiaalisella ahdistuksellani tai neuroottisuudellani.
Nykyään on muotia olla jotain erityis-sitä ja tätä. Sillä voi kuitata kaiken, kun ei asiat oikein suju.
Paitsi selittää ongelmiaan, tällä "diagnoosilla" halutaan varmaan myös ilmaista olevansa jotenkin spesiaaleja.
Tuskin kovinkaan moni. Se vaan on niin helppo muotidiagnoosi vetää jos jokin asia ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painu r*nkkari h*lvettiin videoinesi, jooko.
Koska "erityisherkät ovat usein älykkäitä ihmisiä..." Kun vihjaan olevani sellainen, joku voi pitää fiksuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on muotia olla jotain erityis-sitä ja tätä. Sillä voi kuitata kaiken, kun ei asiat oikein suju.
Näinpä. On myös vanhempia jotka yrittävät väkisin vääntää lapsestaan jonkun erityisherkkiksen, koska sillä on sitten helppo selittää kaikki vastoinkäymiset ja kivahan sitä on voivotella isoon ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Painu r*nkkari h*lvettiin videoinesi, jooko.
Olipa erityisherkkä kommentti. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttu ilmoitti yhtäkkiä olevansa erityisherkkä. Nyt se puhuu kivien kanssa ja maistelee tuulta, ja tietysti kokee kaiken tosi voimakkaasti. Ei myöskään enää luota tietoon tai kokemuksiinkaan, _vain_ hänen intuitionsa on oikeassa (muiden kokemukset on alempiarvoisia ja tieto on silkkaa aivopesua). Ja muuta uskomatonta. Sen kanssa on tosi vaikeaa olla tekemissä nykyään, harmi. En tiedä mistä tällaisen erityisherkkyysdiagnosin on saanut, onko se virallinen diagnoosi?
Pitävätkö tuota muut tutkijat edes minään juttuna kuin se Elaine S. Aron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän herkkyyttä tai aistimista normaalina asiana ihmisissä. On outo ajatus että jos osa ihmisistä ei ole herkkiä vaan kovakuorisia, että herkkien pitäisi sopeutua kovisten kanssa automaattisesti täysin samaan. On erityyppisiä ihmisiä paljonkin. Ympäristö vaikuttaa ihmisiin. Sen voi hyväksyä. Sitä en tiedä mikä tarkoitus joillakin on sen termin "erityisherkkä" suhteen, mitä sillä haetaan. Voiko sen ymmärtää väärin
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu ilmoitti yhtäkkiä olevansa erityisherkkä. Nyt se puhuu kivien kanssa ja maistelee tuulta, ja tietysti kokee kaiken tosi voimakkaasti. Ei myöskään enää luota tietoon tai kokemuksiinkaan, _vain_ hänen intuitionsa on oikeassa (muiden kokemukset on alempiarvoisia ja tieto on silkkaa aivopesua). Ja muuta uskomatonta. Sen kanssa on tosi vaikeaa olla tekemissä nykyään, harmi. En tiedä mistä tällaisen erityisherkkyysdiagnosin on saanut, onko se virallinen diagnoosi?
Ei se ole mikään diagnoosi, koska kyse ei ole sairaudesta tms. Tuttusi on hörhö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin kaikilla on ex-puoliso ollut narsisti, vaikka prosentuaalinen osuus löytää narsisti puolisoksi Suomen kansan keskeltä on todella pieni (3%<).
Pahempia ovat vain "empaatit" ja muut jotka liittävät itsediagnooseihinsa jotain henkisyyttä sun muuta hurunlurua.
Mä olen mielestäni enemmänkin yliherkkä. Mulla on muita parempi hajuaisti - haistoin sähköpalon alun kun muut vähättelivät, olin oikeassa, makuaisti on herkkä ja suurin osa vaatteista kutittaa. Lisäksi en kestä mitään haukkumisia, vaan jään vatvomaan niitä vaikka miten pitkäksi ajaksi. Mä aloin koulussa täristä, kun opet huusi muille eikä mulla ollut asian kanssa mitään tekemistä. Jos jotain sattuu, en pääse asiasta millään yli. Lisäksi vetistelen ihan järjettömän pienistä asioista, sekä iloisista että surullisista. Tyyliin tv-ohjelmassa lihava laihtuu, saan onnen kyyneleitä tai missä tahansa juhlissa, joissa juhlakalu ei ole edes kovin läheinen, vedet silmiin joka asiasta.
Eräs tuttavani keksi pari vuotta sitten olevansa sähköyliherkkä. Ei hän tosin oikein osaa selittää mitä se tarkoittaa mutta hän silti omasta mielestään sellainen on ja tekee siitä aina numeron kun vaan tulee pienikin tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mielestäni enemmänkin yliherkkä. Mulla on muita parempi hajuaisti - haistoin sähköpalon alun kun muut vähättelivät, olin oikeassa, makuaisti on herkkä ja suurin osa vaatteista kutittaa. Lisäksi en kestä mitään haukkumisia, vaan jään vatvomaan niitä vaikka miten pitkäksi ajaksi. Mä aloin koulussa täristä, kun opet huusi muille eikä mulla ollut asian kanssa mitään tekemistä. Jos jotain sattuu, en pääse asiasta millään yli. Lisäksi vetistelen ihan järjettömän pienistä asioista, sekä iloisista että surullisista. Tyyliin tv-ohjelmassa lihava laihtuu, saan onnen kyyneleitä tai missä tahansa juhlissa, joissa juhlakalu ei ole edes kovin läheinen, vedet silmiin joka asiasta.
Alku viittaa enemmän SI-häiriöön, eli aistiyliherkkyyteen. Sillä taas ei ole mitään tekemistä niiden kanssa jotka ovat erityisherkkiä tekemään ongelmia sinne, missä ongelmaa ei ole. Oikeasti herkät lähinnä kuormittuvat ja vetäytyvät tilanteista, nämä itsensä diagnoseineet ovat lähinnä jossain psykoosissa, jossa yrittävät selittää ilon suruksi, onnen ahdistukseksi ja mustan valkoiseksi, koske he AISTIVAT muiden todelliset tunteet. No kyllä se ahdistus ja v*tutus nousee näiden lähellä hyvin nopeasti vallitsevaksi tunteeksi, ja sehän on todiste siitä, että olivat oikeassa. ARGH!
Hyvä tapa ulkoistaa omat ongelmia jonkun muun, ulkopuolisen asian syyksi.