Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmiset täällä Suomessa kuvittelevat saavansa aikaiseksi tujottamalla muita? Kertokaa utelialle!
15.05.2020 |
Mä olen aivan hämmästynyt siitä miten suomalaiset vielä vuonna 2020 jaksavat tujottaa ihmisiä. Olipa se vastaantulija, kaupassa... Varsinkin täällä Helsingissä.
Vanhat ukot oikein pysähtyvät tiellä tujottamaan vihaisesti. Kaupoissa maskin käyttäjiä tujotetaan.
Mitä ihmiset kuvittelevat saavansa aikaiseksi tujottamalla? Mitä saatte irti siitä?
Suurin kysymys on että miten jossain on niin paljon tujotettavaa? Nyt puhutaan täysin normaaleista asioista.
Ymmärrän jos Meilahdessa on puussa aito gorilla tai kärrynpyöriä ja voltteja tekevä pelle ratikassa, tamburiinin kanssa. Tai jos kenties UFO on laskeutunut jonnekkin.
Kommentit (19)
Oon ihmetellyt samaa. Usein ne vielä niitä jotka ei edes pidä niin tuijottaa ja sitten ne vielä matkii joitain asentoja joissa seisonut joskus jossain. Ei mun mielestä järkevää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai voisko olla niin, että pidät tuijottamisena ihan normaalia katsomista? Kyllä ne ovat poikkeuksia, jotka selvästi ja häiritsevästi tuijottavat.
Joku voisi tehdä väitöskirjan ilmiöstä "Aina kun joku puhuu tuijottamisesta tulee joukko ihmisiä selittämään kuvittelusta, liioittelusta ja valheellisesta vastavuoroisuudesta". terveisin ei_ap
Olen tuijottelija, mikä on itselleni äärimäisen noloa. En tuijoittele mitenkään tietoisesti, vaan katse nyt on missä milloinkin kun olen omissa ajatuksissani kunnes havahdun ja ymmärrän asian.
En myöskään oikein tiedä mihin se katse pitäisi laittaa esim. Väkijoukossa.
Sori.
Myös erilaisten päihteiden käyttö voi osaltaan selittää tuijottelua. Mistä sitä tietää nykyään ketkä tuolla edes ovat selvinpäin vaikkeivat kännissä tai pilvessä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tehdä väitöskirjan ilmiöstä "Aina kun joku puhuu tuijottamisesta tulee joukko ihmisiä selittämään kuvittelusta, liioittelusta ja valheellisesta vastavuoroisuudesta". terveisin ei_ap
Minä voin myöntää olevani tyhmä, mutta en ymmärrä miten tuijottamisesta voi saada tietoa, jos ei tuijota muita. En katsele muita, jos ei ole syytä, eikä minua kukaan tunnu myöskään erityisesti katselevan. Puolisoni kysyy välillä, huomasinko kun se ja se julkkis tuli vastaan, ja minun täytyy sanoa että en, koska en katso ihmisiä niin tarkasti. Ihmisestä, joka kokee niin paljon tuijottelua ja kirjoittelee siitä aloituksia tänne tulee itsestään sellainen toljottava ja ahdistava vaikutelma.
Musta on kiva kattella ihmisiä. Nuoria vanhempia leikkimässä pienen lapsensa kanssa, onnellista pitkään yhdessä ollutta vanhuspariskuntaa, hassusti kävelevää teiniä jne. Ihmiset ovat kiinnostavia ja heidän elämää on kiva seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on kiva kattella ihmisiä. Nuoria vanhempia leikkimässä pienen lapsensa kanssa, onnellista pitkään yhdessä ollutta vanhuspariskuntaa, hassusti kävelevää teiniä jne. Ihmiset ovat kiinnostavia ja heidän elämää on kiva seurata.
Et kuulosta tuijottelijalta vaan ympärilleen katselevalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tehdä väitöskirjan ilmiöstä "Aina kun joku puhuu tuijottamisesta tulee joukko ihmisiä selittämään kuvittelusta, liioittelusta ja valheellisesta vastavuoroisuudesta". terveisin ei_ap
Minä voin myöntää olevani tyhmä, mutta en ymmärrä miten tuijottamisesta voi saada tietoa, jos ei tuijota muita. En katsele muita, jos ei ole syytä, eikä minua kukaan tunnu myöskään erityisesti katselevan. Puolisoni kysyy välillä, huomasinko kun se ja se julkkis tuli vastaan, ja minun täytyy sanoa että en, koska en katso ihmisiä niin tarkasti. Ihmisestä, joka kokee niin paljon tuijottelua ja kirjoittelee siitä aloituksia tänne tulee itsestään sellainen toljottava ja ahdistava vaikutelma.
Tämä on juuri sitä valheellista vastavuoroisuutta. En nyt tiedä oliko tuo paras sana mutten nyt keksi parempaakaan. Eli että "ei voi huomata tuijottamista jos ei itse tuijota".
Katsominen ja tuijottaminen on eri asioita! Se että katse kiertelee ja osuu vaikkapa puolen sekunnin ajaksi toisen naamaan ei ole tuijottamista!
Ja tuijotuksen voi myös tuntea ilman että edes katsoo, tämä tosin on vaikea juttu joillekin koska elämme mekanistisen maailmankuvan hallitsemassa sosiaalisessa systeemissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tehdä väitöskirjan ilmiöstä "Aina kun joku puhuu tuijottamisesta tulee joukko ihmisiä selittämään kuvittelusta, liioittelusta ja valheellisesta vastavuoroisuudesta". terveisin ei_ap
Minä voin myöntää olevani tyhmä, mutta en ymmärrä miten tuijottamisesta voi saada tietoa, jos ei tuijota muita. En katsele muita, jos ei ole syytä, eikä minua kukaan tunnu myöskään erityisesti katselevan. Puolisoni kysyy välillä, huomasinko kun se ja se julkkis tuli vastaan, ja minun täytyy sanoa että en, koska en katso ihmisiä niin tarkasti. Ihmisestä, joka kokee niin paljon tuijottelua ja kirjoittelee siitä aloituksia tänne tulee itsestään sellainen toljottava ja ahdistava vaikutelma.
Tämä on juuri sitä valheellista vastavuoroisuutta. En nyt tiedä oliko tuo paras sana mutten nyt keksi parempaakaan. Eli että "ei voi huomata tuijottamista jos ei itse tuijota".
Katsominen ja tuijottaminen on eri asioita! Se että katse kiertelee ja osuu vaikkapa puolen sekunnin ajaksi toisen naamaan ei ole tuijottamista!
Ja tuijotuksen voi myös tuntea ilman että edes katsoo, tämä tosin on vaikea juttu joillekin koska elämme mekanistisen maailmankuvan hallitsemassa sosiaalisessa systeemissä.
Tässä näkyy myös monelaista valheellista vuoroisuutta. Ihmisen, jolla on jatkuvasti negatiivisia kohtaamisia muiden ihmisten kanssa (esimerkiksi tuijottamisen muodossa), olisi hyvä edes jollain tasolla tiedostaa, että hän on jostain syystä aina se samana toistuva tekijä näissä negatiivisissa kohtaamisissa. Jos kohtaat pari kakalta haisevaa ihmistä, he varmaankin tosiaan haisevat kakalta. Jos kakka haisee nenässäsi jatkuvasti, kannattaa tarkistaa omat kengänpohjat. Valheellisuutta edustaa myös se, että omat tuntemukset ulkoistetaan jatkuvasti muiden vastuulle. Joskus minulle tulee epämiellyttäviä tuntemuksia muista ihmisistä. Joskus nämä tuntemukset osuvat oikeaan, mutta joskus on kyse minun henkilökohtaisista, päänsisäisistä ongelmistani, jotka eivät ole muiden vastuulla. Jos häiritseviä tuntemuksia ei voi hoitaa mekanistisen maailmankuvan mukaisilla keinoilla, kaikenlaista henkiparannusta on myös tarjolla.
Tuo viesti nro 11 näyttää siltä että piti vaan päästä vääntämään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo viesti nro 12 näyttää siltä että on toistuvia negatiivisia kohtaamisia tuijottajien kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Tuo viesti nro 12 näyttää siltä että on toistuvia negatiivisia kohtaamisia tuijottajien kanssa. :)
Mutta eipä ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla täytyy olla samantyyppinen katsekontakti näihin tuijottajiin, jotta voit tietää heidän tuijottavan. Ehkä he tuijottavat koska sinä tuijotat. Itse välttelen turhaa katsekontaktia, eikä minua kukaan toljota.
Ihanaa, tässä se selitys on. Olen aina ihmetellyt tätä kun osa ihmisistä kokee heitä jatkuvasti tuijotettavan kun taas vaikkapa minä en ole koskaan huomannut että minua kukaan tuijottaisi. Luultavasti kyse on juuri siitä, etten koko ajan skannaa ympäristöäni sen varalta katsooko joku minuun päin ja friikahda heti jos jonkun katse on siihen suuntaan missä minä olen.
Suomessa kaupunkikulttuuri on vielä niin nuorta, että ei ole kehitetty tapoja olla toisten kanssa samassa tilassa ilman että siitä tulisi kuluttavan sosiaalista. Siksipä täällä pyritään elämään julkisissa tiloissakin kuin toisia ei olisikaan. Se on minusta hullua, jos jokin. Tuijotetaan vain kaukaisuuteen yrittäen ignoorata kaikki näkökentässä olevat.
Itse en kestä tuota käyttäytymismallia. Jos katseeni kohtaa jonkun kanssa, annan kohdata. Saatan hymyillä. En todellakaan ala tuijotella kengänkärkiä ja kattoja ettei vain silmät osuisi kehenkään neurootikkoon, joka tulkitsee sen pahansuopaiseksi tuijottamiseksi.
Tässä näkee minkälainen käsitys ihmisellä itsellään on muista. Muista pahaa ajatteleva, epäluuloinen ihminen tulkitsee myös toisten katseet tuijottaviksi ja pahaa tarkoittaviksi.
Tätä todellakin pitäisi tutkia monelta kantilta, joku sosiologi tehkää tutkimus ja menkää sitten puhumaan siitä radioon! Kuuntelisin. Onko tuo sosiologia edes oikea ala en mä tiedä mutta kuuntelisin.
Joo muakin saattaa tuijottaa just Helsingissä vanhemma miehet. Ykski just Prismassa jutteli puhelimeen, mutta kun kävelin hänen ohi kahdesti, tyyppi oikein silmät pyöreänä kääntyi katsomaan. :D
Sinulla täytyy olla samantyyppinen katsekontakti näihin tuijottajiin, jotta voit tietää heidän tuijottavan. Ehkä he tuijottavat koska sinä tuijotat. Itse välttelen turhaa katsekontaktia, eikä minua kukaan toljota.