Kaikki vaikeaa taaperon kanssa
2-vuotiaani vastustelee kaikkia hoitotoimenpiteitä. Pukeutumista, vaipanvaihtoa, hiustenpesua ... Kaikki pitäisi saada tehdä omaehtoisesti, sillä seurauksella että kulkisi kakkavaipoissa vaikka loppuillan. Samaa on jatkunut jo lähes vuoden; pukemiset hoidetaan järkkynä sylipainina kirkumisen säestämänä ja vaipanvaihdot ovat myös omanlaisensa show.
Muutenkaan lapsi ei ole rauhallista sorttia; ei niitä lapsia jotka jo pienenä istuvat vanhempiensa kanssa kahvilassa lunkisti. Mutta tämä on mielestäni jo naurettavaa. Lapsi on iloinen, fiksu, kielellisesti hyvin kehittynyt... Mutta nämä asiat takkuavat aina vaan.
Joskus voi hiukan auttaa jos saa aktivoitua " minä itse" -vaihteen ja kannustaa häntä pukemaan itse jne. Mutta harvemmin kuitenkaan.
Kaipaan vertaistukea - onko kenelläkään muulla tällaista? Ja helpottaako tämä koskaan?? ;)
jos ei itsekään sitten halua ajan kanssa esim. pukea (ettei siis kiukuttelu ole opettelunhalua) kuin tuon pakotuksen. en minä ainakaan ala neuvottelemaan tietyistä asioista tietyn pisteen jälkeen. annan kyllä tehdä itse niin paljon kuin mahdollista, mutta kirjoituksestasi ymmärsin, ettei sekään sitten lasta huvita.
ennakkovaroitus vähän ennen toimenpidettä? vaihtoehdot tyyliin haluatko pukea itse vai pukeeko äiti? mutta jos ei onnistu, niin ei siinä muuta kuin vaatteet niskaan ja menoksi. kyllä se viimeistään kouluikään mennessä loppuu. tsemppiä!