Miksi päädyit siihen ammattiin, missä nyt olet?

Työttömäksi päädyin koska työni loppuivat - kyllä tämäkin hommasta käy!

En päässyt siihen kouluun mihin hain (bio kemia) ja kakkosvaihtoehtona oli tietoliikenne ja nyt olen hyvissä hommissa ja matkustelen ympäri maailmaa noin 7000€ palkalla.

En keksinyt muuta niin aloin samoihin hommiin kuin mun vanhemmat, ja tää ala itseasiassa sopii mulle oikein hyvin.

Olen ajelehtinut. tämä ei todellakaan ollut suunnitelmissani, mutta en voisi olla nyt tyytyväisempi.

Isä on tässä ammatissa, pienenä seurasin häntä usein töihin,tet-harjoittelut ja kesätyöt tein kaikki isän työpaikalla. Oli sitten aika luonteva valinta itselleni.

Oikeastaan ihan ajautumalla. 

Hain yhteishaussa väärin, mutta ala mille päädyin olikin ihan jees. Valmistuin, sain stipendinkin ja sain alan työpaikan. Tein yrityksessä töitä tyytyväisenä siihen asti, kunnes eräällä YT-kierroksella osui kohdalle (oli odotettavissa, myöhemmin koko firma ajettiin alas). En ehtinyt olemaan työttömänä kun tuttu vinkkasi työpaikasta. Ala oli käytännössä aivan toinen, mutta omasi vähän samoja piirteitä kuin edellinen. Ja sillä tiellä ollaan. Opiskelin parina ekana vuonna tätä uutta alaa ja valmistuin. Katsotaas kuinka kauan tämä kantaa. :-)

Isäni ammatti. Tiesin jo pienenä, että haluan seurata hänen jalanjälkiään.

Lähinnä jakamalla pers että sinnetänne. Olen hyvin menestyvän firman HR.

Ajauduin. Opiskelin, menin korkeakouluharjoitteluun, päädyin projektiin ja parin sattuman kautta minusta tuli sen koordinaattori. Sen jälkeen tuli avoimeksi mielenkiintoinen tehtävä, johon hain ja sitten ajauduin vähitellen nykytyöhön.

Erehdyin sanomaan TE-toimistossa että pitänee hakea hoitoalalle jos ihmeitä ei tapahdu ja pian.

Olin tosi koulukiusattu ja pullukka ala-yläasteella. Kotona isä joi. Oli tosi rankkaa ja vaikeaa, kun koulun menoa tavallaan pelkäsi kiusaamisen vuoksi ja kotona hankalaa isän vuoksi. Missään ei ollut hyvin. Sairastuin syömishäiriöön. 

Havaitsin, että olin koulussa kuitenkin todella hyvä (mikä tietenkin lisäsi kiusaamista) ja oppi tarttui päähän helposti. Peruskoulun päästötodistus oli 9,6. Päätin näyttää kaikille ku si päi lle, että minusta tulee jotakin. Päätin, että tulee lääkäri tai juristi. Lukiossa sitten täsmentyi, että asianajaja tulee. 

Näytin niille ku si päil le ja menin ekalla oikikseen. Ala kyllä kiinnosti muutenkin, mutta en todellakaan tiedä olisinko asianajaja ilman tuota kiusaamista. 

Tyytyväinen ammattiini ja oikealla alalla olen, vaikka päätös hakeutua alalle olikin alun perin näyttämisen halu.

AA

Olis kiva jos kertoisitte myös, mihin ammattiin päädyitte.

ap

Mulla oli kaksi vaatimatonta ammattihaavetta ja kumpaakin tein yli 10 vuotta. Rikastumaan en päässyt, mutta toteutin molemmat ammatilliset unelmani. Ne on nyt nähty ja pitäisi jatkaa eteenpäin mutta mihin? Mikään ei enää nappaa 40+ iässä.

Vahingossa. Ajattelin että minusta ei ole muuhun, siitä on 20v... joten ilmeistä on että itseluottamukseni ei vieläkään vakuuta mitä töihin tulee.

En päässyt sähkölinjalle amikseen kun on lievää värisokeutta niin menin sitten metallipuolelle. Melkoista tuuliajolla oloa...

Tuuliajolla ollaan menty aina ja kaikessa. Pääasiassa on ollut myötäistä.

Päädyin hetken mielijohteesta hakemaan AMK:hon ja sieltä valmistuin kemiantekniikan insinööriksi. Töihin pääsin suunnittelutoimistoon valmistuttuani laivapuolelle ja kun Turun telakan huonoina aikoina duunit loppui päädyin voimalaitokselle kunnossapidon työnjohtoon. Eli päivääkään en ole oman alan hommia tehnyt.

Sekä että, siis on unelma ja ajautumisen tulosta.

Tai tarkoitan, että olen seurannut unelmiani ja nähnyt paljon vaivaa niiden eteen, kouluttautunut ja hankkinut oikeanlaista kokemusta. Mutta tottakai ne unelmat ovat myös kehittyneet ja muuttuneet, en teininä tai parikymppisenä osannut tällaisesta vielä edes unelmoida. Mahdollisuuksia on avautunut yllättäen, ja kokeilemalla on löytynyt paljon sellaista kiinnostavaa ja kivaa, jota ei alunperin huomannut ollenkaan, tai ei tajunnut niin kiinnostavaksi kuin miksi se osoittautui

Olen tutkija, nykyään tutkimusjohtaja ja professori.

sain ekan lapsen. Iski paniikki. Enää ei voinut ajelehtia vaan piti saada varma työ. Vetasin yliopistosta maisterin paperit ja nyt olen vakityössä. Ei mikään unelma mutta varma työ

Ikäni halusin opiskelemaan asianajajaksi. Menin lukioon ja siellä kolmen vuoden jälkeen päätinkin, että haluan äkkiä ammatin, missä on töitä, sekä vaihtaa maisemia kokonaan. Hain toiselle puolelle Suomea ravintola-alan perustutkintoon ja opiskelin tarjoilijaksi. Isäni oli ravintola-alalla ja haukkui minut pystyyn päätökseni takia.

Nyt on suunnitelmissa alan vaihto, haluan enemmän haasteita ja oppia jotain uutta. Ravintola-alalla ei ole järkeviä etenemismahdollisuuksia, eikä palkka kompensoi haasteita. Tosin pidän ihan omasta työstäni, ei vain sovi nykyiseen elämäntilanteeseen. En tosin pidä mahdottomana, että palaudun joskus takaisin ravintola-alalle. Terveydenhuolto on seuraava etappi, jos vain kouluun pääsen.

Lastenhoitaja:

Koska kaikki suositteli alaa mulle, jopa tuntemattomat joiden kaa vaihdoin pari sanaa, sano et sä sopisit lastenhoitajaks. :D Koska mulle on aina sanottu että oon super äidillinen luonne ja että lasten kanssa olo sopii mulle varmasti. Koska oon itsekin lapsenmielinen, ja ajattelin että työssä on varmasti myös nuorekkaita ja elämänmyönteisiä aikuisia (tässä olin kyllä todella väärässä :D!!!!) jne, eli ajatelin ett myös aikuiset alalla olisi mukavia, mutta ainoastaan lapset osottautunut ihaniksi. :D

Tein ammatinvalintatestejä, joissa aina hoitaja oli kärkipäässä ja kävin myös ammatinvalintapsykologilla ja uravalmennuksessa jossa molemmissa suositeltiin hoito-alaa. Lisäksi lyhyt koulutus lähihoitajan ammattiin, koska ei ollut intoa päntätä vuoskausia vaan halusin työelämään pian. :) Siinäpä niitä syitä.