Oletko ollut autokolarissa? Kerro kokemuksesi

Silmänräpäyksessä auto oli katollaan metsässä. Ilmeisesti lensi, kääntyi ilmassa ja putosi katolleen. Pieniä arpia ja vuosien henkinen trauma. Pystyi tuntemaan jälkeenpäin sen väläyksen, kun tajuaa että nyt lähtee.

Ajan ratikkaa, kolareita ollut vuosien mittaan monia mutta toki ei ole verrannollinen autokolareihin kun ratikka on niin paljon isompi massaltaan että eipä mun ole tarvinnut itseni puolesta pelätä kertaakaan.

Silti se venyvä viimeinen sekunti ennen rysäystä ja tärisevät kädet jälkeenpäin lienevät aika samat kuin auto vs. auto tilanteissakin.

Kannattaa miettiä että olisiko jotain voinut tehdä toisin, ja pyrkiä sitten toimimaan sen mukaan.

Ilmeisesti tilannenopeus ollut ainakin kova jos kaksi autoa menee lunastukseen (vaikka kaverilta taisi mennä ihan matalan nopeuden perus-peräänajossakin).

Jäisellä kelillä toinen auto tuli kolmion takaa eteen noin neljänkympin vauhdissa. Jarrut pohjaan ja juuri ehti tajuta, että kohta rysähtää. Lava-autolla vanhan corollan kylkeen, onneksi kaikki (myös Corollassa pelkääjän paikalla ollut raskaanaoleva nainen) selvisi säikähdyksellä. Pikkasen niskoihin otti ja ne varmuuden vuoksi myös kuvattiin. Traumoja ei jäänyt, unia kolareista näin kyllä useita kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Ajan ratikkaa, kolareita ollut vuosien mittaan monia mutta toki ei ole verrannollinen autokolareihin kun ratikka on niin paljon isompi massaltaan että eipä mun ole tarvinnut itseni puolesta pelätä kertaakaan.

Silti se venyvä viimeinen sekunti ennen rysäystä ja tärisevät kädet jälkeenpäin lienevät aika samat kuin auto vs. auto tilanteissakin.

Kannattaa miettiä että olisiko jotain voinut tehdä toisin, ja pyrkiä sitten toimimaan sen mukaan.

Ilmeisesti tilannenopeus ollut ainakin kova jos kaksi autoa menee lunastukseen (vaikka kaverilta taisi mennä ihan matalan nopeuden perus-peräänajossakin).

Ei se lunastukseen meno kerro vielä mitään. Vanhat romut menee aämelkein aina paaliin, kun korjaus tulisi usein vakuutusyhtiölle kalliimmaksi kuin auton arvo.

Oltiin kaveriporukalla autossa ja kuski ajoi tasa-arvoisessa toisen auton kylkeen talvella.

Ei sitä kerenny kuin tajuta takapenkillä, että nyt rysähtää.

Koko lentomatkan koitin vain saada jostain kiinni.

En pystynyt ajamaan autoa puoleen vuoteen.

En pahassa, mutta kerran auto pyöri liukkaalla kelillä ympäri, ei siis katon kautta vaan sivusuunnassa ja meni penkkaan, olin takapenkkimatkustaja. Olin yllättävän tyyni koko ajan, en oikein itsekään tajua miksi. Lumi pelasti pahemmalta, sitä oli tosi paljon. Pyöritys oli kyllä aika hurjaa. 

Onko tästä kohta 6v.. mutta ajoin henkilöautoa ja päälleni ajoi traktori.

Tiukka mutka, talvi ja itse laitoin kaikki jarrut pohjaan mitä sain ja traktorikuski myös, mutta tässä masiinassa ei edes ollut kaikkia jarruja (yhdet, tai jotain tällaista poliisit olivat puhuneet) ja kuski ajoi ylinopeutta vielä. 

Minun auto meni lunastukseen, kauha kun oli runnonut auton kuskin puolelta nokasta kattoon, itse selvisin miehen kämmenen leveydeltä. Tämä isompi ajopeli oli työntänyt minua ja autoa taaksepäin kolmisen metriä, onneksi oli lumipenkka takana, että en mennyt pidemmälle.

Traktorikuskilta meni kortti hyllylle, hänen syyksihän tuo meni. 

Fyysisiä vammoja tuli muutamia, mutta henkiset vammat olivat sitäkin pahempia ja vieläkin kärsin paniikista ja välttelen autoilua talvisin. 

Ensimmäisen vuoden verran näin painajaisia ja vieläkin tulee flashbackeja tuosta tapahtumasta.. :(

Liukkaalla ajoin auton katon kautta ympäri. Auto kerkes heitellä tiellä jonkun matkaa reunasta reunaan. Jos en olis käännelly rattia niin paljon ku kääntelin olisin ajanut nokka eellä puuhun ja tuskin olisin tässä. Auto, joka oli jo vanha, meni ihan lyttyyn kuskin puolelta ja romuttamolle. Ihme kun ketään ei ajanut vastaan.

Ihme kyllä olin koko ajan tajuissani, soitin äidille et soittaa ambulanssin, pääsin ite ulos autosta ja huidoin ohikulkijan pysähtymään. Löin pään rattiin, jalkaan tuli mustelma ja vasen olkapää sai sellaisen tällin turvavyöstä ja ovenkarmista että huhhuh. Ei siinä silleen mitään mut luussa on turvotusta edelleen ja lihaksilla menee aikaa toipua.

Kipujen kanssa on ollut mielenterveys kyllä vaakalaudalla. Vielä noin vuosi kolarin jälkeen liukkaalla ajo pelotti aivan saakelisti. Aloitin ajamisen heti n. Viikko pari kolarin jälkeen, mutta en nauttinut ajamisesta millään tavalla pitkiin aikoihin niin kuin aiemmin nautin. Nyt alan saada taas myös nautinnon ajamisesta, mulle se on sellasta mukavaa ajanvietettä.

Ajoin suoraa ehkä 50 km/h, kun vastaan tuleva autoilija päätti kääntyä eteeni toiselle tielle. Sain väistettyä niin paljon, että en mennyt hänen autonsa läpi, vaan osuin vain vähän eteen, mutta tie oli hyvin liukas ja autoni kimposi siitä tolppaan. Minun autoni meni lunastukseen, sille törpölle tuli vain peltiin ruttu. Shokin takia verenpaineeni nousi hirveisiin lukemiin ja sitä alennettiin sairaalassa lääkkeillä, mutta onneksi kummallekaan ei käynyt sen kummemmin. Toinen jatkoi selvittelyjen jälkeen töihin, syyllisyys meni kokonaan hänelle.

Siitä on nyt kuusi vuotta ja kun paikan ohi ajelen lähes joka päivä, niin asia muistuu vieläkin selkeästi mieleen. Ne karmeat rusausäänet, kun oma auto osui toiseen autoon ja tolppaan olivat pahimmat.

Kolarin jälkeen sain parilta ihmiseltä kuulla, että minun olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi, huomata, että toinen kääntyy eteen ja hidastaa vauhtia, mutta mistä ihmeestä minun olisi pitänyt tietää, että toinen päättää kääntyä eteeni kun ajan päätietä suoraan? Olisin voinut ajaa sitä sallittua 60 km/h, mutta kehnon kelin takia ajelin hiljempaa. Äh, ne "viisasten" kommentit kyrsivät eniten kuin muut.

Myös toisen vakuutusfirman pelleily ja rahojen vetkuttamimen yli kahden viikon ajan oli tylsää. Poliisi oli selkeästi paperit asiasta tehnyt ja vahinkotarkastaja tilanteen arvioinut ja autoni hinnan laskenut jo seuraavana aamuna, mutta Pohjola halusi tehdä tahalleen kiusaa. Heidän asiakkaakseen en mene ikinä.

Juopunut teini ajoi kolmion takaa kylkeeni sillä seurauksella, että autoni osui lähes satasta lyhtypylvääseen.

Jotain hataria muistikuvia siitä etten kyennyt liikkumaan ja näin veriset käteni ja turvatyynyn. Sen jälkeen vintti pimeni. Minua pidettiin nukutuksessa kaksi viikkoa. Kun heräsin näytin siltä kuin olisin ollut halloween-meikeissä. Olivat ajelleet myös osan hiuksistani. Auto meni ihan rusinaksi. Jos ei olisi ollut niin uusi ja kaikilla turvavermeillä varusteltu auto, niin olisin kuulemma todennäköisesti kuollut.

Veemäisintä koko jutussa oli oikeudenkäynnissä kun tuo teini ja tämän vanhemmat puolustelivat pojan käytöstä, kertoivat miten hieno poika heillä on, valittivat vahingonkorvauksista ja yrittivät vierittää syytä minun niskaani.

Minähän se syyllinen olin kun ajoin suoraa tietä rajoitusten mukaista nopeutta.

Se hetki kun tajuaa että kohta rysähtää ja ääni mikä siitä seuraa ovat pahinta!

Meilläkin kuusi vuotta sitten tammikuussa sattui kolari. Oltiin ajamassa isoa tietä 80 km/h vauhtia kun vasemmalla puolella pikkutietä ajava kuorma-auto lähtikin tätä isoa tietä ylittämään yhtäkkiä. No jarrut pohjaan ja komeasti kuorma-auto kylkeen, ei siinä talvikelissä ja niin lyhyellä varoajalla ehtinyt paljon vauhti hidastua. Auto pomppasi takaisinpäin ja pysähtyi muutaman metrin päähän itse tapahtumapaikasta,onneksi takaa ei silloin tullut ketään oltaisiin oltu samassa kasassa muuten. Kuorma-auto kuski ei ollut nähnyt meitä, hän kun tuli tasaista vauhtia risteykseen ja meidän auto jäi peilin taakse. Selvittiin onneksi säikähdyksellä, minulle ei tullut mitään, miehellä aukesi polvi ja pernaa tarkkailtiin pari päivää ettei ala vuotaa (siinä näkyi mustelma tai vastaavaa) ja kissa selvisi ilman ongelmia. Ambulanssikuskit vei ensin minut sairaalaan ja sitten Kissan löytöeläinten taloon säilöön :)

Meitä oli kyydissä 3 ihmistä: minä, ex-poikaystäväni ja tämän kaveri. Tuo kaveri huusi "paina kaasua v-tun nössö" ja juuri kortin saanut ex-poikaystäväni teki mitä käski. Keli oli aivan karmea, tiellä oli lunta varmaan 10-15 senttiä. Autohan lähti mutkassa lapasesta 80 vauhdissa ja päätyi ojaan. Mä iskin pääni oven lasiin mutta onneksi sivuturvatyynyt laukesivat, olisin muuten voinut kuolla. Tinnitus vaivasi tuon jälkeen monta tuntia, muuten ei käynyt mitään. Tuolta yllyttäjältä murtui käsi. Ja mulle ja exälle ero tuli melko pian tämän jälkeen.

Olin nuorena 22 vuotiaana kolarissa. Pelkääjän paikalla. Morris Minin takakylkeen rysähti rekka, kun poikaystäväni Mini joutui lumen päällä liukuun vastaan tulevan kaistalle, jossa rysäys tapahtui. Sain vammoja valtavasti ja melkein kuolin. Massiivinen sisäinen verenvuoto ja ambulanssia odotettiin lähes 45 min. Paikalle sattui lääkäripariskunta joka auttoi lopulta ambulanssissa. 12 tunnin operaatio sairaalassa sitten ja sen jälkeen monia. Vammauduin loppu ikäiseni. Ajoin ajokortin 50 vuotiaana. Vielä vähän pelottaa ajaminen maantie ajossa, varsinkin jos on rekkoja paljon liikenteessä.

Isoisäni jo edesmennyt teki pitkän uran rekkakuskina. Hän aina sanoi, että suoralla tasasella tiellä voi välillä vähän kaahatakkin, mutta joka kerta hyvissä ajoin ennen risteystä on syytä pudottaa nopeutta. Sieltä kun saattaa tulla koska tahansa joku eteen. Oli nähnyt ja oli kokenut! 

Sain pahan päävamman ja tulin Av:lle keskustelemaan. Hieno palsta, hieno palsta...

Ajoin autolla puuhun pahki, syyläriin reikä ei sen ihmeempää. Joskus aiemmin vedin katolleen ja tuulilasi hajalle. Ojassa on tullut käytyä monet kerrat.

Kerran olin matkustajan paikalla edessä ja ohitettiin traktori, traktori kääntyi vasemmalle käyttämättä vilkkua ja sen etupyörä liiskasi apukuskin oven ruttuun. Ei kuitenkaan minuun osunut mutta senttien päässä sain kokea.

Toinen kerta oli demntiamummo joka ajoi parkkipaikalta ulos tielle autoni kylkeen kun ajoin ohi. Ensin lähes pysähtyi kuin olisi väistämässä, mutta just kun autoni oli siinä kohdalla, polkaisi kaasua ja ihan kuin tahallaan kolaroi autoni kylkeen. Jälkeenpäin harmittaa kun en kutsunut poliisia tarkistamaan ajokuntoa, ei vaikuttanut humalaiselta mutta todennäköisesti dementia/lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan ratikkaa, kolareita ollut vuosien mittaan monia mutta toki ei ole verrannollinen autokolareihin kun ratikka on niin paljon isompi massaltaan että eipä mun ole tarvinnut itseni puolesta pelätä kertaakaan.

Silti se venyvä viimeinen sekunti ennen rysäystä ja tärisevät kädet jälkeenpäin lienevät aika samat kuin auto vs. auto tilanteissakin.

Kannattaa miettiä että olisiko jotain voinut tehdä toisin, ja pyrkiä sitten toimimaan sen mukaan.

Ilmeisesti tilannenopeus ollut ainakin kova jos kaksi autoa menee lunastukseen (vaikka kaverilta taisi mennä ihan matalan nopeuden perus-peräänajossakin).

 

Ei se lunastukseen meno kerro vielä mitään. Vanhat romut menee aämelkein aina paaliin, kun korjaus tulisi usein vakuutusyhtiölle kalliimmaksi kuin auton arvo.

Kuten myös sähköautot.

En ollut autossa kun tapahtui mutta:

Pysäköin autoni paikkaan missä oli peräkkäisiä parkkiruutuja. Kun tulin takaisin, edelläni pysäköitynä olleen nuoren naisen auto oli peruuttanut autoni etupuskuriin niin että jäi vetokoukusta kiinni siihen. Piti tunkilla nostaa autoani jotta lähti irti.

Naisen selitys oli että "ei siinä ollut autoa kun hän tuli paikalle". Sen perusteella sitten ajatteli että 15-20min myöhemmin voi katsomatta peruuttaa taakse...