Antaisitteko 14 vuotiaan lapsenne mennä kihlohin 2kk

Kun ei siitä mitään papereita tehdä tai mitään muutakaan.



Jos tyttö ja poika sanovat olevansa kihloissa niin voihan sitä väittää vastaan mutta mahdoton estää.



Kieltää heitä tapaamasta kokonaan.....

Enpä usko että siitä kummempaa haittaa hänen elämässään on ollut, poikakavereita tuli ja meni ja tuo kihlattu oli vain 1 muiden joukossa. Halusi vain kohahduttaa kihlauksella.

kihloissa olemiseen riittää että sanoo olevansa kihloissa



millä sen estät

14 vuotiaan maailma muuttu jo kuukauessa huimasti. Kihlat kantavat ehkä ensi kesään, eikä ne edes ole mitään virallista/juridista. Jos kihlat sinulle merkitsevät avioliittolupausta niin lapsellesi ne todennäköisesti merkitsevät sitä, että hän rakastaa kihlattuaan maailman eniten just nyt. Hänen hahmotuskykynsä ja ajattelutapansa ei ole vastaava kuin sinun. Anna hänen tehdä omat " töppäyksensä" itse, äläkä ala niistä niiden kariuduttuakaan vinoilemaan. Ei ihminen koskaan voi mitään oppia, ellei vähän saa kovaakin kolistella ja rakkauttansa kuuluttaa. Onnea rakastuneesta teinistä!

t:ap

kun menin kihloihin nykyisen mieheni kanssa..

Oletko todella uskonnolinen? Ehkä lapsesi ei ole ihan niin tiukkis kuin sinä.

Itse ostettiin sormukset ja vanhemmat halusivat kahvittaa muutamia läheisiä..



Vanhempien kuitenkin tulee olla lastensa tukena ja kannustaa eikä murehtia tuollaista..



Ehkä lapsesi löytää elämänsä kumppanin jo tuolloin tai sitten ei.. Eikö ole kuitenkin parempi että menee kihloihin kuin vielä tuon ikäisenä lapsen tekee.

Erosin sitten 20 vuotiaana. Nyt " kakkoskierroksella" olen tehnyt mieheni kanssa lapsia. Eletty elämä on elämää ja kauniita muistoja. On ihanaa kun muistaa kuinka kovasti aikoinaan rakasti ja kuinka ehdoton siinä rakkaudessaan oli. Nyt olen paljon suvaitsevaisempi, tyytyväisempi ja kai onnellisempi. Se roihuava rakkauskin on tässä liitossa kehittynyt hyvän suhteen myötä.

kuten kihljaiset ja häät.

eikö nykyään edes vaadita rippikoulun käyntiä siihen että voi kihloihin mennä, kyllä meillä ainakin ja vaadin poikiani käymään sen, ennenkuin mitään kihloihin menoa edes suunnittelevat

t:ap

Eivätköhän lapset itse saa sormukset ostettua. ja eiväthän nekään edes ole mikään välttämättömyys.



Ja juhlat. Kuka muka nykypäivänä mitään suuria kihlajaisjuhlia edes enää järjestää?



Älä ap ole tosikko vaan anna lasten olla rakastuneita. Tuskin tuosta mitään kauheaa seuraa. Sydänsuruja korkeintaan.

Tai sitten onnellinen loppuelämä yhdessä =) Sitä on mahdoton tietää etukäteen.

Sinä et voi sitä estää. Ei kihlat vaadi kihlajaisia taikka mitään muutakaan virallista/tradionaalista. Voisit tuomitsemisen sijasta miettiä miten järkevänä aikuisena suhtaudut lapsesi syviin tunteisiin.

mutta lapsi on erillinen ihminen ja tekee omat päätöksensä-

JOs menee kihloihin niin menee.



Tod, näk. huomaa myöhemmin että teki virheen.

Ettei sitten lasta kauheasti nolota jälkikäteen suhteen purkauduttua kun tuli kutsuttua mummot, kummit ja ameriikanserkut...



Säästä ne oikeat kihlajaiset sitten vähän myöhempään ajankohtaan.



Ja tottakai kihlautuneet maksavat itse sormuksensa ja juhlansa jos sellaisia haluavat. Kyseessähän on yksi aikuistumisriitti ja aikuistumiseen kuuluu vastuun ottaminen omista teoista ja kuluista ;) Voipi vähän tämä asenne myöskin hillitä intoa ja estää niitä noloja tilanteita tulevaisuudessa... että äitikin otti ihan tosissaan (!)...

ja mistään kihlajaislahjoista ja kahvituksista ruvetaan puhumaan vasta 18 veenä.

olen itse siis 32 vuotias ja edelleen sitä mieltä, ettei ennen rippikoulua tarvitse kihloihin mennä... mutta ajat ovat kaiketi muuttuneet, tarvitsee siis kalkkis vanhemman tehdä aivojen ja arvojen päivitys..

ap

vanhemmat voi päättää siitä mitä antaa neljätoistavuotiaan poikakaverinsa kanssa tehdä ja kuinka myöhään



ei ne naimisiin mene kuitenkaan joten turha ottaa kihloista pulttia



sormukset ja juhlat ei ole pakollisia



se tarkoittaa vain sitä että tykkäävät kovasti



rinnakkaisluokallani oli poika joka oli lukion tokalla jo kolmannen kanssa kihloissa



ei se enää tarkoita samaa kuin ennen