Millainen sinun lapsesi tulevaisuuden ennuste?

https://yle.fi/uutiset/3-10496132

Meillä lapsilla yksi riski neljästä, vanhemmat erosimme kun lapset teinejä. 

Neuropsykiatrinen diagnoosi riittää.

Tuon mukaan mieheni muualla asuvalla lapsella täyttyy nuo kaikki. Paitsi, että isällään on koulutus ja vuosien vakipaikka töissä... Lähi ja isäpuoli kouluttamattomat.

Yhteinen lapsemme taas ei täytä mitään noista kriteereistä. Ei mene nallekarkit tasan.

Höpönlöpöä!

Kuka muka antaa tällaisten juttujen määrittää itseään tai lapsiaan.

Ihan täyttä hevonkukkua.

Ei yhtäkään. Toisaalta he ovat jo aikuisia, jokainen pääsi ensiyrittämällä yliopistoon ja kaksi vanhinta sai maisterintutkinnon suoritettua ennen 25-vuotispäiväänsä. He ovat nyt töissä.

Eli kyllä, hyväosaisuus kasaantuu monin eri tavoin ja takaamalla lapsilleen hyvän lapsuuden takaa myös hyvän aikuisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpöä!

Kuka muka antaa tällaisten juttujen määrittää itseään tai lapsiaan.

Ihan täyttä hevonkukkua.

Ei varmastikaan kannata antaa määrittää. Mutta kannattaa tiedostaa vaarat. Tunnen yh-äidin, joka välillä masentunut mutta haki sinnikkäästi svun itselleen. Keskittyi lapsiensa hyvinvointiin, luki heille paljon jne. Lapset menivät lukioon ja hankkivat yliopistotutkinnot. Nyt sekä äiti että lapset voivat hyvin.

Jutussa sanottiin, että jos kaikki neljä kohtaa täyttyvät, niin hyvin harvoin oli lapsen peruskoulun todistus yli seiskan.. Aika hyytävää ja surullista. 

Yksi neljästä täyttyy. Minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja kokonaan toipumiseen meni varmaan kolme, neljä vuotta. Mies ajautui työuupumukseen vuosi sitten, oli 3kk saikulla ja papereissa oli keskivaikea masennus, jonka takia aloitti terapiankin. 

Olemme tietoisia riskeistä, jonka tämä tausta saa aikaan. Olenkin tietoisesti valinnut ennemmin kodin kuin uran, koska tiedän, etten ainakaan ennen olisi jaksanut pyörittää molempia. Teen siis osa-aika- ja pätkätöitä sen verran kuin jaksan, ja pääenergia menee kotiin ja lapseen (ja mieheen). Mies on pystynyt keventämään omaa toimenkuvaansa, tosin palkka siinä pieneni hieman, mutta tulemme silti ihan hyvin toimeen. Velkaa on aika vähän, lapsella on kaksi hyvää harrastusta ja pystymme tekemään normaaleja hankintoja sekä matkustelemme paljon.

Elämme myös tosi tasaista elämää, johon ei kuulu päihteet missään muodossa tai muutkaan vastaavat hankaluudet.  

Koulunkäynnin merkitystä korostamme paljon, ja se näkyy arjessa myös siinä, että vahdimme läksyjen tekemistä, kuulustelemme kokeisiin ja osallistumme koulun juttuihin, mm. vanhempainyhdistyksen toimintaan. Olemme lukeneet lapselle paljon ja ostaneet kirjoja. Ja itse olen tehnyt selväksi, että lukio on peruskoulun jälkeen viisain valinta ja jos lukiossa haluaa pärjätä, peruskoulussakin täytyy tehdä töitä ja oppia perusasiat. Minulla ja miehelläni on korkeakoulututkinto, ja siihen kannustamme lastammekin.

Toisaalta ymmärrämme, että kaikki eivät löydä omaa juttuaan ns. perinteisten ammattien piiristä, eikä korkeakoulututkinto ole mikään oikotie onneen - olenhan siitä itse hyvä esimerkki. Jos lapsi löytää jonkin oman juttunsa, joka ei edellytä korkeakoulututkintoa, niin sitten se on niin. Kasvatamme lasta myös kansainvälisyyteen ja korostamme kielten opiskelun tärkeyttä. Vähän luulen, että tulevaisuudessa on Suomessa yhä vähemmän työtä, ja yhä useampi muuttaa ulkomaille. Varaudumme tähänkin.

Vierailija kirjoitti:

Yle: Mikä niissä oloissa ennusti nuorelle silti huonoa tulevaisuutta? Neljä perhettä kuormittavaa tekijää nousi vaaran merkeiksi.

1. Matala koulutus.

2. Pitkäaikainen toimeentulotuen saanti.

3. Psykiatrinen diagnoosi.

4. Muutokset perheolosuhteissa.

Molemmilla vanhemmilla koulutusta, ei koskaan toimeentulotukea, ei psykiatrisia diagnooseja (mikä ei tietenkään kerro piilevistä mt-ongelmista), ei eroja elinaikana.

Molemmat lapset opiskelevat yliopistossa, saavat opintotukea, toisella todettu masennus ja perheolosuhteet ovat muuttuneet miehen kuoleman jälkeen... mutta muuten ihan paikkansapitävä tutkimus.

Psykiatrinen diagnoosi tuli jo kauan ennen lapsen syntymää, joten hyvä elämä on lapsella tiedossa.

Jos se että jommalla kummalla vanhemmalla on ollut masennus pilaa lapsen tulevaisuuden, niin koko maan lapset on mennyttä. Suomessa on varmaan yli puolet ihmisistä syöny masennuslääkkeitä jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se että jommalla kummalla vanhemmalla on ollut masennus pilaa lapsen tulevaisuuden, niin koko maan lapset on mennyttä. Suomessa on varmaan yli puolet ihmisistä syöny masennuslääkkeitä jossain vaiheessa.

No ei ole. On tiettyjä kuplia, joissa esim. huumeiden käyttö on normisettiä, siellä myösmasennusdiagnoosit on tavallisia.

Riskitekijöitä 0/4 ja ennuste lapsillemme on kaikin tavoin hyvä. Tähän asti heillä onkin sujunut elämä mallikkaasti.

Omalla kohdallani täyttyivät kaikki neljä kohtaa nuoruudessani.

Toivoa on, kiitos parhaimman ja kannustavimman äitini hankin maisterintutkinnon ja nykyisin oman alan vakitöissä, onnellisessa elämäntilanteessa ja ei mt-ongelmia itsellä :)

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani täyttyivät kaikki neljä kohtaa nuoruudessani.

Toivoa on, kiitos parhaimman ja kannustavimman äitini hankin maisterintutkinnon ja nykyisin oman alan vakitöissä, onnellisessa elämäntilanteessa ja ei mt-ongelmia itsellä :)

Hienoa! tämähän on vain tutkimus mitkä asiat korreloi lasten tulevan huono-osaisuuden kanssa. Ja monestihan todettu, että yksikin tarpeeksi positiivinen asia saattaa auttaa lasta selviämään hankalissakin olosuhteissa.

2/4, eroperhe, minulla (äiti) ollut burn out ja masennusta, joista toivuttu. Jos koulumenestys on mittari, niin lapsilla menee ihan hyvin: toinen lukiossa, toinen yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Yle: Mikä niissä oloissa ennusti nuorelle silti huonoa tulevaisuutta? Neljä perhettä kuormittavaa tekijää nousi vaaran merkeiksi.

1. Matala koulutus. Molemmat vanhemmat ovat ilman perusasteen jälkeistä koulutusta.

2. Pitkäaikainen toimeentulotuen saanti. Jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea vähintään puolet vuodesta vuosina 1997–2015.

3. Psykiatrinen diagnoosi. Vähintään toisella vanhemmalla on todettu psykiatrinen diagnoosi lapsen syntymän ja 18-vuotispäivän välillä.

4. Muutokset perheolosuhteissa. Vanhemmat ovat eronneet avioliitosta tai vähintään toinen lapsen vanhemmista on kuollut aiemmin kuin tämä on täyttänyt 18 vuotta.

Omassa lapsuudessani vanhemmat erosivat. Perhe oli hyvin ongelmainen, vaikkei mitään mt-diagnooseja ollut kenelläkään. Mielenterveyteni on kaiken sen psyykkisen kuormituksen seurauksena ollut heikko nuoresta asti.

3/4 täyttyy, ainoastaan mt-ongelmia ei ole. Toisaalta minulla on molemmat toisen asteen koulutukset, miehellä ei mitään. Ja olen hakeutumassa korkeakouluun, kun lapsi on isompi. Toimeentulotukea ollaan saatu välillä, välillä olen ollut työelämässä. Ja kyllä se työnteko toimeentulotuen voittaa. Olen tiedostanut kyseiset vaarat, joten toivon, että saan tyttäreni jatkamaan pidemmälle, kuin mitä minä jaksoin. Kuitenkin helpompaa opiskella nuorena, kuin vanhana. Jos vain tietää, mitä haluaa opiskella.

Vierailija kirjoitti:

3/4 täyttyy, ainoastaan mt-ongelmia ei ole. Toisaalta minulla on molemmat toisen asteen koulutukset, miehellä ei mitään. Ja olen hakeutumassa korkeakouluun, kun lapsi on isompi. Toimeentulotukea ollaan saatu välillä, välillä olen ollut työelämässä. Ja kyllä se työnteko toimeentulotuen voittaa. Olen tiedostanut kyseiset vaarat, joten toivon, että saan tyttäreni jatkamaan pidemmälle, kuin mitä minä jaksoin. Kuitenkin helpompaa opiskella nuorena, kuin vanhana. Jos vain tietää, mitä haluaa opiskella.

Ja siis omasta nuoruudestani täyttyi 4/4.