Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako sotkuisen miehen kanssa muuttaa yhteen?
24.07.2018 |
Väittää kyllä että jos asuttais yhdessä niin siivoaisi mutta en oikein usko. Jättää siis tavarat mihin sattuu. Vaatteet lattialla ja astioita pitkin asuntoa.
Mulle on tärkeää että on tavarat paikoillaan eikä krääsää kaikkialla. Ja astiat tiskattuna jne..
Muuttukohan mies? Muuten todella ihana. Voi olla että kun on niin nuori vielä että ei oo tullu sellasta siivousbuumia
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat olla aina se joka siivoaa, niin siitä vaan. Ei se hänen osalta siitä kummene vaikka yhdessä asuisitte.
Mua ärsyttää se että mun pitäs sit kokoajan olla siivoomassa sen toisen jälkiä. Mun mielestä molempien pitäis omat jäljet siivota /:
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytäänpä näin että onko kenenkää mies muuttanut siivoustottumuksiaan yhteenmuuton jälkeen?
Ap
No teillä tuskin on kiirettä muuttaa yhteen, etköhän muutamassa vuodessa näe, aikuistuuko hän.
Vierailija kirjoitti:
No teillä tuskin on kiirettä muuttaa yhteen, etköhän muutamassa vuodessa näe, aikuistuuko hän.
Opiskelun takia oltas muuttamassa et sillain vähän ois ajankohtaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpä näin että onko kenenkää mies muuttanut siivoustottumuksiaan yhteenmuuton jälkeen?
Ap
Mieti toisinpäin, eli voisitko sinä muuttaa tottumuksiasi ennenkuin odotat sitä toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli sotkuinen poikamiesboksissaan. Yhteisessä talossamme on alusta asti tehnyt vähintään oman osuutensa. Se kyllä oli yhteenmuuton ehtonakin, että toisen paskoja en ala siivoamaan. Siivoaa myös omien lastensa sotkut silloin kun he täällä käyvät.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli sotkuinen poikamiesboksissaan. Yhteisessä talossamme on alusta asti tehnyt vähintään oman osuutensa. Se kyllä oli yhteenmuuton ehtonakin, että toisen paskoja en ala siivoamaan. Siivoaa myös omien lastensa sotkut silloin kun he täällä käyvät.
Okei, onneks kävi noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli poikamiesboksissaan todella sotkuinen. Siis TODELLA! Ei käyttänyt lakanoita, ei omistanut imuria tai astioita, koiranruokaa lattialla, likaiset ja puhtaat pyykit samassa läjässä pyykkikoneen edessä, ja koira nukku niiden päällä. Monesti olisin kaivannut jotain rättiäkin siellä. Siitä roskien ja rojun määrästä puhumattakaan... Ötököitäki siellä vilisti vaikka minkälaisia. Mutta rakastuin ja halusin suhteeseen. Ite oon semmonen perussiisti.
Ihan siltä pohjalta lähdettiin, että molempien on joustettava. Eihän se muuten ois reilua. Välillä kinastellaan siivoamisesta. Mutta täytyy sanoa, että oon iteki tässä kliseisesti "kasvanu ihmisenä" ja tajunnu, että joku jatkuva pakkosiisteys on oikeasti pieni seikka uhrata, ku vertaa kaikkeen siihen rakkauteen ja muihin elämää rikastuttaviin juttuihin, mitä tuo mun rakas sottapytty on mun elämään tuonut! Oon muutenki oppinu hölläämään monien oikeasti turhien, mutta ihmisten neuroottisesti seuraamien normien suhteen.
Monet perustelee siivousneuroosiaan sillä, että niin vain "kuuluu tehdä", vaikka ne on yleensä kotoa opittuja juttuja. Ei oikeasti _täydy_ olla siivouspäivää; pölyjä ei ole _pakko_ pyyhkiä; pöntössä saa olla jarrujälkiä; sängyssä saa olla muruja; nenän saa niistää paitaan tai käteen; sänkyä ei tarvitse pedata. Nää on vaan asennekysymyksiä.
Saa siisteys toki olla parinvalintakriteeri siinä missä mikä tahansa muukin. Vaikka itse luovuinki siitä, sun ei tarvi. :)
Riippuu vähän siitä mikä on miehen asenne. Jos hän ajattelee että hänen sotkujensa siivous on itsestäänselvästi jonkun muun velvollisuus kyseessä on pahimmanlaatuinen asennevamma joka ei korjaannu. Silloin on vielä toivoa jos mies on vain välinpitämätön ympäristöstään, ongelma korjaantuu kun käännyt pari kertaa ovelta pois ja ilmoitat ettet pysty olemaan sellaisessa törkyläävässä. Seuraa tarkoin miehen vanhempien käytösmalleja tässä asiassa, toisinaan on kysymyksessä wt- taustan omaava henkilö jolle jokapäiväiset siivousrutiinit ovat täysin vieraita tai sitten superäiti ei anna perheensä miesten sormeaankaan nostaa "naisten hommia" kohti.
Exäni perusteli sotkuisuuttaan sillä ettei hän siivoa muiden (siis minun) asuntoa, eipä hänen tarvinnut jäädä sinne sotkemaankaan tai muutoin lokkeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mieheni muuttui päinvastaiseen suuntaan. Siisti ja taidokas kodinpitäjä joka ei kyllä yhteistä taloutta siivonnut. Kehtasi jopa sanoa ettei osaa laittaa pyykkikonetta päälle. Ihminen, joka minkä tahansa teknisen laitteen purki paloiksi, korjasi ja kasasi. Olis varmaan saanu halutessaan lentämään koko helkutin pyykkikoneen.
Ap:lle suosittelen yhteenmuuttoa vain jos olet valmis siivoamaan kahden edestä.
Minun mieheni muuttui, tai no aikuistui. Aloimme seurustella teini-ikäisinä ja muutimme yhteen kun molemmat olimme täysi-ikäisiä. Molemmat olimme aika laiskoja siivoamaan, mutta mitä kauemmin asuimme, sitä enemmän alkoi meitä haittaamaan se sotkuisuus. Seuraava asunto jo oli ihan siisti. Nykyään olemme siistejä ihmisiä molemmat ja tavarat löytävät paikoilleen, joskus nyt jää jotakin jonnekin, mutta ei ole maailmanloppu.
Meillä mieheni äiti siivosi aina kaikki mieheni jäljet lapsuuskodissa, mutta minun kanssani alkoi yhdessä siivoamaan. Kyllä sitä silti piti aina välillä muistuttaa, että vie tiskit altaaseen jne. Riippuu niin ihmisestä ja varmaan paljon myös iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpä näin että onko kenenkää mies muuttanut siivoustottumuksiaan yhteenmuuton jälkeen?
Ap
En ole mies, vaan sotkuinen nainen. Ja olen muuttanut. Olen siistimpi miehen kanssa kuin yksin, mutta en edelleenkään yhtä siisti kuin mies. Parisuhteeseen kuuluu molemminpuolinen joustaminen.
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpä näin että onko kenenkää mies muuttanut siivoustottumuksiaan yhteenmuuton jälkeen?
Ap
Ei, ei muuttanut. Ensin muutin miehen ja sen kämppiksen yhteiseen asuntoon--jessus sentään, kämppis (n. 25-v silloin) oli siivottomin sika, johon olen ikinä törmännyt. Puoliksisyödyt kebabit jäivät lattialle KUUKAUSIKSI jos en pois siivonnut, roinaa joka paikassa, jääkaapin vaihtoi aina, kun entistä ei enää voinut avata. Koskaan ei tiskannut, imuroinut, vaihtanut lakanoitaan tms. Aivan uskomattoman saastainen kaveri. Vaikka en itse mikään siivousfriikki olekaan, kuurasin tuota kämppää antaumuksella liki aamusta iltaan, jottei oma mielenterveys pettänyt. En silloin ehtinyt tajuta, ettei eksän siivousstandartit ollut ihan kunnossa nekään.
Pari yhteistä kämppää (yksin miehen kanssa siis, ei kämppistä) ja noin kuusi vuotta suhdetta kestin, ja sitten tuli stoppi. Järkipuhe, sovitut askareet tai mikään muu ei auttanut. Miestä ei haitannut elää paskan keskellä. Alkoi ällöttää koko mies, ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele parisuhteen jatkamista. Tietty seksiä voi harrastaa mutta ei syvempää suhdetta. Siisteys on asia, jossa parien tulisi olla samalla tasolla. Samaan kategoriaan siis kuin seksin määrä ja alkoholin käyttö. Jos nuo on eri tasoilla niin suhteessa tulee olemaan ongelmia. Jos kuitenkin päädyt suhteeseen niin sinun tulee olla valmis pitämään huoli siisteydestä omalla työpanoksella ja sitä on turha toiselta vaatia.
Minä tein pari kuukautta sitten ihan samanlaisen aloituksen. Tosin en ollut muuttamassa yhteen vaan ihan parisuhteen alussa oltiin. Minun kohdallani kävi niin, että kun mies muutti uuteen ja tilavampaan asuntoon, hän ei enää ole ollenkaan sotkuinen. Hän sanoi itsekin, että vanha asunto oli niin ahdas ja ruma, ettei sitä kiinnostanut edes siivota. Nyt uudessa asunnossaan pitää paikat todella siistinä. Että voi olla vähän olosuhteillakin vaikutusta.
Mutta pidemmän päälle en osaa nyt neuvoa, kun vasta pari kuukautta olen tätä todistanut.
Mieheni ei ole pahimmasta päästä epäsiisti ja on tarkka omista tavaroistaan ja vaatteistaan mutta ei kyllä juuri tee mitään siivousjuttuja eikä tiskaa. Saattaa vähän yrittää jos se asia kohdistuu häneen itseensä, muuten ei. Sanoo aina 'ettei kuulu toimenkuvaan'. Onhan se välillä tosi haastavaa ja ärsyttää minua. Ollaan asuttu yhdessä jo 15 vuotta. Vähän sinnepäin on kaikki jos jotain siivoaa kerran kolmeen vuoteen. Ruokaa kyllä tekee mutta ei pese astioita oikeastaan koskaan. Tykkää sotkea, jälkienkorjaus ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpä näin että onko kenenkää mies muuttanut siivoustottumuksiaan yhteenmuuton jälkeen?
Ap
Toistuvien pikkuriitojen ja närkästyneiden kommenttien jälkeen mies vihdoin tajusi, että osaa itsekin siivota. Kai sitä nalkutukseksikin voisi kutsua, mutta kyllä mun mielestä kolmevitoseksi elänyt mies pystyy helevetti soikoon itsekin omat jälkensä siivoamaan.
Kasvoi kodissa, missä äiti teki kaiken ja passasi. Kohtalo oli kova, kun vastassa olikin tällainen karmea feministinainen, jota ei toisen sotkut kiinnosta. Pieniä eroja toki varmasti aina tulee olemaan, niistä en viitsi edes vääntää... Siis tyyliin miten joku tietty asia pitäisi pestä tms. Niistä saa vaan turhia riitoja aikaan. Mutta kyllä 50-50-asetelmaan pitäisi pääasiallisesti pyrkiä. Jos jo alusta asti on nähtävillä, että toisella ei ole MITÄÄN kiinnostusta asiaak ohtaan, niin voi olla hankalaa saada tällaista asennetta muuttumaan :/
Ei. Eri asunnot pitävät molemmat paremmalla tuulella. Jos ei rahan takia ole pakko, suosittelen erillään asumista.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein pari kuukautta sitten ihan samanlaisen aloituksen. Tosin en ollut muuttamassa yhteen vaan ihan parisuhteen alussa oltiin. Minun kohdallani kävi niin, että kun mies muutti uuteen ja tilavampaan asuntoon, hän ei enää ole ollenkaan sotkuinen. Hän sanoi itsekin, että vanha asunto oli niin ahdas ja ruma, ettei sitä kiinnostanut edes siivota. Nyt uudessa asunnossaan pitää paikat todella siistinä. Että voi olla vähän olosuhteillakin vaikutusta.
Mutta pidemmän päälle en osaa nyt neuvoa, kun vasta pari kuukautta olen tätä todistanut.
Joo, toikin voi vaikuttaa - paljonkin. :)
Mäkin olin nuorempana ihan hirveän sotkuinen, mutta kivaan uudempaan asuntoon muutettuani teki mielikin pitää se siistinä.
Jos haluat olla aina se joka siivoaa, niin siitä vaan. Ei se hänen osalta siitä kummene vaikka yhdessä asuisitte.