Lue keskustelun säännöt.
Sukuni on pahin! Avautuminen
25.12.2017 |
Ai että minua ärsyttää kun jouluisin täytyy nähdä joitakin sukulaisiani. Muut ovat kyllä mukavaa porukkaa, mutta ainahan pari asennevammaista mahtuu mukaan.
On yksi perhe, jotka olettavat olevansa parempia kuin me muut. On parempia töitä, paremmat lapset ja ollaan niin pirun sivistyneitä.
Ja itse saan aina kuulla neuvoja, miten asiat tulisi hoitaa oikein ja miten minun tulisi elää. Monet tuttavani ovat sanoneet, etteivät siedä kyseistä perhettä.
Joka ikinen joulu kuuntelen, kuinka heidän lukioikäiset lapset saavat koulussa täydellisiä arvosanoja. Mutta kun töitä pitäisi löytyä, niin eipäs kullannupuille kelpaakaan tavallinen kesätyö. Ja sitten kiukutellaan kun kukaan ei ota isän ja äidin täydellisiä lapsukaisia töihin.
Eikä tässä vielä kaikki. Heidän lapset on välillä todella rasittavia. Huomaa, että heilläkin on sama paremmuuskompleksi. Mitään käytännön töitä he eivät tee, eivät auta ketään kattauksissa, siivoamaan tai missään muussakaan.
Kun menin ulos polttamaan stressisauhut, heidän vanhin poikansa seurasi minua ulos ja alkoi saarnaamaan tupakoinnin haitoista ja kuinka heidän perhe ei siedä ällöttävää tapaani. Että pistikin ärsyttämään!
Siinä nyt avaukseni ihanasta joulusta sukulaisteni kanssa!
Kommentit (3)
No kerta..
Mun anoppi kerskuu aina kuinka hän on parempi kaikessa. Lasten teonkin jälkeen oli huippukunnossa. (Hän teki lapset 20 minä 30 vuotiaana..)
Minä olen läski ja sivistymätön.
Hän oli niin reipas ja jaksava kahden lapsen kanssa, (en vie lasta mökillä saunaan, koska mies ei halua niin!) miten mä en jaksa tehdä ihan joka asiaa lapsen kanssa (Hänen äitinsä hoisi lapsiaan tarvittaessa.)
Hän sitä ja hän tätä. Olis edes synnyttänyt niin kun naiset, niin olis voinut oppia olemaan!
Kiitos ja anteeks! Pitäiskö vaihtaa sukua!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessamme on yksi ainut ja sitäkin isompi vika: Anoppi.
Nro 2
Kuulostaa ihan mun edelliseltä kaverilta yläasteen paikkeilta. Kaikki oli aina niin hyvin, koulussa piti saada hyviä numeroita ja herranjestas jos tuli 8+, se oli niin huono että piti manata kaikille kuinka paska on. Naurettavaa muihin vertailua, toisille ruoan tyrkyttämistä ( itse henkilö juoksi pitkiä lenkkejä ja oli nälkälakossa) sekä naurettavaa vertailua omaisuudella ja elämäntapahtumilla. Jos hän halusi lähteä elokuviin, oli koulun jälkeen isi tuonut vähän shoppailurahaa, 100€. Kuka menee elokuviin sadan euron budjetilla?
Nykyään tää tyyppi on yhtä itteään täynnä ja hukassa, mut painoa sille on kertyny.