Lue keskustelun säännöt.
Täytin juuri 28 ja ahdistaa hirveästi
N28
25.12.2017 |
Tuntuu, että nuoruus on ohi ja kaikki on ohi, enkä edes elänyt nuoruuttani ns. täysillä. Mitään en ole saavuttanut. Tästä eteenpäin pelkkää rupsahtamista ja vanhuuden epätoivoa. Huhhuh mikä mieliala. 😔
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, jos se yhtään lohduttaa, itselläni vasta 28-vuotiaana alkoi kunnolla oma elämä! Tsemppiä! eikä se ikääntyminen itse asiassa niin nopeasti tapahdu, häntä pystyyn ja nyt tulevaa miettimään :)
Niin ja vaikka jollain tasolla tajuan ja näen omin silmin sen realiteetin, että monet minua vuosia nuoremmat ovat jo rupsahtamisen tiellä hyvän matkaa ja toiset aikuiseen ikään ehtineet naiset niin nuorekkaita, niin silti tämä ahdistus kuristaa kurkkua helvetisti... Tunnen olevani paljon nuorempi enkä sellainen vastuullinen aikuismainen kuin kakskasi nainen. Sellainen kuin pitäisi olla. Ehkä tässä on myös aikuistumisen pelkoa, mene ja tiedä. Helpottipas tämä avautuminen hieman onneksi. ap
Täytän ensi kuussa 28 eikä minusta kyllä tunnu, että kaikki olisi ohi. Päinvastoin, kaikkea ihanaa on vielä edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N28 kirjoitti:
Tuntuu, että nuoruus on ohi ja kaikki on ohi, enkä edes elänyt nuoruuttani ns. täysillä. Mitään en ole saavuttanut. Tästä eteenpäin pelkkää rupsahtamista ja vanhuuden epätoivoa. Huhhuh mikä mieliala. 😔
Mulle iski samantapainen olo 26-vuotiaana! Nyt 32-vuotiaana tuntuu, että on niin paljon elämää, iloa ja virtaa ja on oppinu elämään oman näköistä elämää. Kuuluu kasvuun ja kehitykseen, mutta mulla myös siihen kun huomasin perustavani tavoitteeni ja onnellisuuteni siihen miten KUULUISI elää ja elin itseäni vastaan. Vähemmästäkin väsyy ja lannistuu. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät ilon taas pian!
Vierailija kirjoitti:
Hei, jos se yhtään lohduttaa, itselläni vasta 28-vuotiaana alkoi kunnolla oma elämä! Tsemppiä! eikä se ikääntyminen itse asiassa niin nopeasti tapahdu, häntä pystyyn ja nyt tulevaa miettimään :)
Kyllä se lohduttaa kuulla. Kiitos. 🌷 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mull tulee huhtikuus 28 mittariin, ärsyttää jo valmiiksi.
ympärillä kaverit ottaa talolainoja ja lisääntyy, mut mua ei yhtään innosta ajatus kummastakaan.
Jotenki sellanen ikäloppufiilis.
Moni tosin on myös sitä mieltä et 28 on vielä nuori ja elämä edessä.
Mulla on ollut sama tunne kohta kaksi vuotta :D Onneksi olen pikkuhiljaa alkanut saamaan asioita parempaan suuntaan. Ikää siis 24 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä nyt tuota stressaa, sä olet vielä todella nuori.
Arvaas miten minua stressaa, ikää 48v ja kauhistuttaa todella lähestyvä 50v päivä:(
Miksi elämä olisi ohi juuri 28-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi aikalisä ja muutama vuosi pidennettyä nuoruutta. Mieti tai päätä, mitä haluat ja yritä tavoitella sitä. Jos sulla ei oo perhettä, niin aika vapaat kädet sitten on. Mutta totta on, että vuodet kuluvat nopeaan ja monen asian toteuttamiseen olisi hyvä olla reilusti rahaakin. Sori, jos oli liibalaabaa.
Nelonen vielä jatkaa: itsellä juuri tuossa iässä tuli sellainen taitekohta, tajusin etten halua latolainaa taikka lapsia tai muutenkaan sitoutua johonkin mistä pakokauhuiosesti kuitenkin rimpuilisin irti. Kukin tekee valintansa, tärkeintä että on itse onnellinen. Niin olen minäkin, nyt päälle kolmikymppisenä jo vuosia ollut töissä ulkomailla olleena ja itselleni täydellisesti sopivan kumppanin odottamatta löytäeenä. En silloin 28-vuotiaana vielä tiennyt mitään tulevasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin tässä kuussa 26 ja mua ahdistaa saavuttamattomuus opiskeluista. Hain opiskelemaan amk:hon ensimmäisen kerran 23-vuotiaana ja hain neljästi, tulokset vaihteli hylätyn ja ensimmäisten varasijojen välillä. Neljännellä hakukerralla ajattelin tuhlaavani vain aikaa ja lopetin hakemiset. Aloin miettiä yliopistoa, johon ei olisi noita sotealojen tuuripelipääsykokeita ja päätinkin hakea jossain vaiheessa, kun alakin oli ja on sellainen mikä on kiinnostanut.
En ole vielä hakenut kun halusin odottaa tämän pääsykoeuudistuksen suunnitelmat. Ensi vuonna käyn katsomassa kokeen, mutta tiedän etten mitenkään tule vielä pääsemään. Ensimmäinen realistisempi mahdollisuus on 2019 ja jos en sittenkään pääse, niin 2020 tai viimeistään 2021 on sillä erää viimeinen hakukerta, koska sitten täytyy alkaa miettiä miehen kanssa jo perheen perustamista!
Tämän tajutessani pukkasi pientä ikäkriisiä - milloin minusta tuli jo sen ikäinen, että on mietittävä montako kertaa voin enää hakea opiskelemaan ennen perheen perustamista...
30- vuotiaana on ikäkriisi. 40- vuotiaana tajuaa jo vähän ettei ole aikaa hukattavaksi. 50- vuotiaana tehdään tekemättömistä se mikä voidaan. 60 on kuulemma kivoin. Sittenkin voi vielä elää.
Opettele kieliä, aja ajokortti, haasta itsesi vaativiin harrastuksiin. Nyt vuoden alusta kaiken ikäiset voi aloittaa uuden harrastuksen.
Älä vertaa itseäsi muihin, se on energianhukkaa. Salli itsellesi pieni virhemarginaali, mutta pidä oikea suunta.
Vierailija kirjoitti:
30- vuotiaana on ikäkriisi. 40- vuotiaana tajuaa jo vähän ettei ole aikaa hukattavaksi. 50- vuotiaana tehdään tekemättömistä se mikä voidaan. 60 on kuulemma kivoin. Sittenkin voi vielä elää.
Opettele kieliä, aja ajokortti, haasta itsesi vaativiin harrastuksiin. Nyt vuoden alusta kaiken ikäiset voi aloittaa uuden harrastuksen.
Älä vertaa itseäsi muihin, se on energianhukkaa. Salli itsellesi pieni virhemarginaali, mutta pidä oikea suunta.
Minusta "ikäkriisillä" ei ole mitään tekemistä iän kanssa vaan ne johtuvat saavuttamattomista unelmista.
Vierailija kirjoitti:
Täytin tässä kuussa 26 ja mua ahdistaa saavuttamattomuus opiskeluista. Hain opiskelemaan amk:hon ensimmäisen kerran 23-vuotiaana ja hain neljästi, tulokset vaihteli hylätyn ja ensimmäisten varasijojen välillä. Neljännellä hakukerralla ajattelin tuhlaavani vain aikaa ja lopetin hakemiset. Aloin miettiä yliopistoa, johon ei olisi noita sotealojen tuuripelipääsykokeita ja päätinkin hakea jossain vaiheessa, kun alakin oli ja on sellainen mikä on kiinnostanut.
En ole vielä hakenut kun halusin odottaa tämän pääsykoeuudistuksen suunnitelmat. Ensi vuonna käyn katsomassa kokeen, mutta tiedän etten mitenkään tule vielä pääsemään. Ensimmäinen realistisempi mahdollisuus on 2019 ja jos en sittenkään pääse, niin 2020 tai viimeistään 2021 on sillä erää viimeinen hakukerta, koska sitten täytyy alkaa miettiä miehen kanssa jo perheen perustamista!
Tämän tajutessani pukkasi pientä ikäkriisiä - milloin minusta tuli jo sen ikäinen, että on mietittävä montako kertaa voin enää hakea opiskelemaan ennen perheen perustamista...
Jonkinlaista saamattomuutta toiminnassasi on. Menisit juttelemaan jonkun opinto-ohjaajan tyyppisen kanssa.
Koko ajan pitää hakea eikä pitää välivuosia ja ennalta päättää, etten hae ensi vuonna, koska en pääse. Ja mitä teit 15-23-vuotiaana?
Höpö höpö. Vielä on vuosia siihen, että alat edes ymmärtää elämästä mitään, uskon minä. Itse täytän pian 30 ja tämä vuosi on ollut opettavainen ja täynnä oivalluksia, elämä selkenee ja paranee päivä päivältä. Jännittää, miltä tuntuu sitten kun on 40 tai 50. Voi, kun tietäisi nyt kaiken, mitä tietää sitten!
Tuttu tunne. Täytän kohta 30v ja olen jo alistunut tähän että elämä jäi elämättä ja ikinä en edes kumppania löytänyt. Olisipa takana edes joku teinisäätö niin ei olisi näin tyhjä ja kelpaamaton olo.
No, eilen kysyttiin baarissa papereita kun ostin kolmostuopin, vähän piristi.
Tee penska.