Olen NIIN kade kun serkkuni sai tytön :(
Itselläni on 2 IHANAA ja RAKASTA poikaa. Silti haluisin tytön, mutta en saa koska mieheni on sitä mieltä että lapset ovat nyt tässä.
Jotenki tuntuu että jään jostain paitsi kun tyttö jää saamatta. Äiti-tytär suhde kokematta, isompina pojat eivät tee äitinsä kanssa mitään jne. Tytön kanssa voisi EHKÄ jopa harrastaa, lenkkeillä ym. Eihän se sanottua ole mutta mahdollista.
Mä en vaan voi sille mitään että tunnen kauhean kateuden piston kun kuulen uusista syntyneistä tytöistä.
Ja älkää nyt käsittäkö siten että nämä pojat ei olis mulle yhtä rakkaita ja tärkeitä, KYLLÄ NE ON! Ajattelen vain elämää sitten joskus...
Kommentit (16)
Kaksi ihanaa tyttöä on kotona, mutta pieni poikakin olisi haaveissa. Haaveeksi taitaa jäädäkin .............
Vierailija:
Toivottavasti olet positiivisesti kade. Muuten olet kiittämätön sika.
Mä en ole koskaan osannut ajatella, että jäisin jostain paitsi ilman tytärtä. Meille piti alunperin syntyä vain yksi lapsi, joten osasin jo alunperin ajatella, että perheessämme on vain joko tyttö tai poika. Myönnän ajatelleeni, että olisi mukavampaa, jos esikoinen olisi poika, jotta hänellä olisi enempi yhteistä isänsä kanssa ;) eli sikäli ymmärrän tuonkin logiikan. Automaattisesti silti ajattelin, että äideille on aidosti samantekevää, onko lapset tyttöjä vai poikia!
Toista lasta odottaessani ajattelin esikoispoikaani ja toivoin salaa toista poikaa, jotta hän saisi veljen ennemmin kuin siskon. Myös vaatteet olisi voinut kierrättää helpommin jne. Eikä olisi tullut murrosikäisen tyttären kanssa taisteluita ;) Mutta toki olin ja olen tosi onnellinen ja kiitollinen tytöstäkin!! Mutta siis en tajua, mitä paitsi olisin jäänyt, jos toinenkin lapsemme olisi ollut poika...? Elämä on.
poikia kuin jukolassa... Mulla on poika ja tyttö olen aivan onneissani kun on molemmat plaadut.. Jos toinenkin olisi ollut poika olisin varmaan kade..
Minulla on 2 tytärtä; ja paineet " tehdä" poika ovat kovat. (Meillä ainakin koko suku pitää poikalasta jotenkin kunniallisempana saavutuksena.. grrrr).
Itse olen aina halunnut näitä tyttöjä; juuri noista syistä mitä, ap, mainitsit; saa käydä shoppailemassa, lenkillä ja jakaa naisten juttuja. Muutenkin ajattelen niin, että tyttölapset ovat ehkä pikkuisen helpompia (keskimäärin!) kuin poikalapset kasvattaa.
Ei kai sitä auta kuin yrittää ajatella positiivisesti; joillakin ei ole lapsia ollenkaan (enkä tarkoita tällä, että valittaminen kielletty) ja saat luultaavasti joskus ihania miniöitä " tytöiksesi" :). Minäkin olen omalle anopilleni (kahden pojan äiti) aivan ihana ;) tyttö.
Eskoisestani toivoin tyttöä, tuli poika. Ei siinä mitään, kovin rakas on hänkin, enkä tyttöön vaihtaisi millään.
Sitten aloin odottaa toista, ja mielessä taas hienoinen toivo tytöstä, mutta koska juuri kukaan suvussamme (vaikka tiedän, että mieshän sen sukupuolen " määrää" , mutta hänenkin suvussaan on hirveästi poikia) ei ole saanut tyttöä, menin tästä toisestakin poikaa hakemaan. En ottanut etukäteen selvää, kumman saan. Ihmetys oli valtava, kun sieltä tulikin pieni ja pippurinen tyttö! Täytyy tunnustaa, että jotakin erityistä tuossa tytössä on, en vain tiedä mitä. (siis juuri minun suhteessani vauvaan.)
Meillä on 3 poikaa ja viimeinen neljäs oli tyttö. Kyllä on PALJON itsepäisempi kuin pojat. Meillä ei oo vahva äiti-tytärsuhde vaan touhhuan enemmän poikien kaa ja ne on enemmän mussa kiinni kun taas likka on isän tyttö.
suustaan) Näin siis yleensä, toki poikkeuksia on.
Vierailija:
Eskoisestani toivoin tyttöä, tuli poika. Ei siinä mitään, kovin rakas on hänkin, enkä tyttöön vaihtaisi millään.
Sitten aloin odottaa toista, ja mielessä taas hienoinen toivo tytöstä, mutta koska juuri kukaan suvussamme (vaikka tiedän, että mieshän sen sukupuolen " määrää" , mutta hänenkin suvussaan on hirveästi poikia) ei ole saanut tyttöä, menin tästä toisestakin poikaa hakemaan. En ottanut etukäteen selvää, kumman saan. Ihmetys oli valtava, kun sieltä tulikin pieni ja pippurinen tyttö! Täytyy tunnustaa, että jotakin erityistä tuossa tytössä on, en vain tiedä mitä. (siis juuri minun suhteessani vauvaan.)
samat sanat minunkin kuopus on pieni ja pippurinen tyttö ja minun silmäterä... Poika on toki rakas ja nin edelleen, mutta tuo tyttö on vaan jotenkin niin erityinen... Välillä soimaan siitä itseäni kovaszsti
Tai mikäköhän mahtaisi olla syy, että esim. päiväkodeissa on enemmän poikia kuin tyttöjä.. Pojat toiminnallisempia ja äidit ei ehkä jaksa sitä? Tai siis kääntäen, tyttöjen äidit pysyvät pitempään kotona lapsen kanssa. (Tyttöjä jopa imetetäänkin pidempään kuin poikia...)
Että tytöt ovat nimenomaan PIKKUlapsina helpompia; itse en ainakaan jaksaisi kovin fyysistä poikaa - sellaista joka remuaa ja rellestää joka paikassa pää kolmantena jalkana, sotkee ja rikkoo jatkuvasti vaatteitaan ja leikkii muiden lasten kanssa taistelemalla (keppihuitomis leikkejä ym.).
Ennemmin otan vastaan sitten sen, että nämä prinsessani kyseenalaistavat minua ja toimintaani rajusti sitten murrosikäisinä; onpahan ainakin merkki omasta ajattelusta ja irtaantumisesta vanhemmistaan. En muutenkaan ajattele niin sovinnaisesti (itsekään), etteikö minullakin olisi varaa paikkapaikoin tuulettaa omia ajatuksiani ;-). Sellaiselle " kaikkitietävälle" auktoriteettiuskovaiselle äidille / vanhemmalle voikin olla kauhistus, kun teini kapinoi - itse pyrin olemaan kautta linjan sellainen vanhempi, ettei tyttöjen tarvitse voimallisesti kapinoida; kaikesta voidaan keskustella. Ja ihana onkin, kun ja jos saa keskustella!
t. Se, jolla 2 (toivottua) tyttöä
Nykyajan malli, että vanhemmista ja lapsista tulee jossain vaiheessa kavereita (teininä lähinnä) on syvältä! Lapset ei tajua tuon taivaallista vanhemman kunnioittamisesta.
Minä ainakin toivon, että lapsellani on ikätovereita, joiden kanssa harrastaa ja mulla sitten omat harrastuskaverini.
Kummallista - minä kyllä toivon lujaa perheyhteyttä ;-).
TAHDON nimenomaan olla läheisissä väleissä lasteni kanssa näiden ollessa aikuisiakin.
17
Ja toisaalta, aikuisista pojista voi hyvinkin olla sulle läheiseksi kaveriksi. Tai miniöistä! Ehkä kannattaa enemmän pyrkiä ajattelemaan lapsia yksilöinä eikä sukupuolensa edustajina. Ymmärrän kyllä tunteesi, minulla on sama tilanne paitsi että kolmas on tulossa, mutta jotkut asiat täytyy vaan hyväksyä ja pyrkiä etsimään ne positiiviset puolet. Ajattele vaikkapa kuinka paljon iloa veljeksistä voi olla toisilleen, välttämättä sisko ja veli ei olisi niin läheisiä.
Ja hävetkää te, jotka tulette tällaiseen ketjuun kertomaan kuinka ihania tyttärenne on ja kuinka ette poikia olisi koskaan halunneetkaan. Jos tarkoitus on helpottaa ap:n oloa (aloitus oli kuitenkin ihan aiheellinen) niin sitä se tuskin tekee!
Toivottavasti olet positiivisesti kade. Muuten olet kiittämätön sika.