Miten päästä eroon lohtusyömisestä?

Älä osta ruokaa kaappeihin. Laadi ruokasuunnitelma, jota noudatat. 

Sama juttu. Näin on kulunut jo muutama vuosi. Ikävää, että on työpaikka ja rahaa ja näin ollen varaa ostaa kaupasta kaikkea mitä mieli tekee - suolaista ja makeaa 

Jos olisin työtön, söisin vain kaurapuuroa ja olisin laihempi ja näin ollen onnellisempi!

Tai sitten en. En tiedä toisiko laihtuminen onnea, mutta ainakin vaatteet mahtuisivat paremmin päälle ja olisi helpompi juosta ym.

Olen jo vaihdevuosi-iässä ja annan tämän kaiken ns. anteeksi itselleni sillä tekosyyllä että minulla on vaihdevuodet ja hankala olo ajoittain. Sitten kun vaihdevuodet ovat ohi, niin aloitan terveellisen elämän

Itse aloitin ryhtiliikkeen viikko sitten. Tai yritin aloittaa, mutta neljänä päivänä söin kyllä herkkuja. Onneksi en ole mainostanut mitään suurta laihdutuskuuria kellekään, joten saan hävetä ihan vain hiljaa itsekseni.

Yritän joka päivä tehdä 10 X 10 lihasliikettä (esim. jalkakyykyt, punnerrukset, vatsalihasliikkeet). Ehkäpä alkuvuodesta voisin aloittaa jonkin liikuntakurssin, mutta sitä ennen minun pitää kerätä joku pohjakunto. Olen aivan rapakunnossa.

Luulen, että homma tulee muotoutumaan niin, että arkena syön mahdollisimman kevyesti, ja viikonloppuna sitten vähän enemmän. Juomat vaihdan kokonaan veteen, niin arkena kuin viikonloppunakin. Seuraavan kerran sallin itselleni viiniä itsenäisyyspäivänä (ja sen jälkeen uutena vuonna).

Lohtusyöjä täälläkin, järjettömiä määriä menee kerralla. Kaappeihin ostamatta jättäminen ei auta, koska tarvittaessa keitän kattilallisen riisiä himooni tai leivon vehnäjauhoista ja margariinista piirakkapojan ja syön sen. Aivan naurettavaa, kaikki menee iltaisin himon iskiessä. Kun miesystävä on täällä, syön normaalisti eikä tee mieli ahmia, mutta heti kun hän lähtee, siirryn keittiöön päin (mies tietää ongelmastani). Minulla tämä syöminen alkoi jo lapsena yksinäisyyteen, joten tiedän psykologiset syyt taustalla mutten sitä, miten lopettaa tämä (olen jo 37-vuotias), ylipainoa on todellakin kertynyt reippaasti suurista liikuntamääristä huolimatta. Ravitsemusterapeutti, psykiatri tai lääkäri ei ole osannut auttaa.

Toivotaan, että te muut onnistutte, yritän minäkin, muttei ole liikaa uskoa enää.