Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
No kuulostat kyllä aika hirveältä. Hae jostain apua uupumukseesi. Kaikille helpompaa, ettei tarvitse katsella jota kuta kuka on aina naama väärinpäin - myös sinulle itsellesi. Turha olla katkera miehen "vapaudesta", jos ja kun ero on yhteinen päätös ja myös sinun vastuullasi. Mutta niin tai näin, apuahan tunnut tarvitsevan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
Miehen mielestä on ok, että sä et pääse koskaan hengähtämään?
Ei miehellä ole mitään velvollisuutta enää sietää huonoa käytöstäsi.
Tuon kirjoittamasi perusteella siinä on kyllä vakka kantensa valinnut. Yhtä pikkumaisia ja veemäisiä olette molemmat. Suosittelen teille perheterapiaa joka tapauksessa, pääyitte takaisin yhteen tai ette, teillä on yhteinen lapsi, jonka asioita ette ikinä saa hoidettua yhdessä kun ette pysty tuntemaan mitään empatiaa tai edes ystävällisyyttä toisianne kohtaan. Kumpikin näkee vain oman napansa. Ymmärrättehän, että jonain päivänä sen lapsenkin tarpeet on mutakin kuin vaipanvaihto ja nälkä? Toivottavasti edes siinä tilanteessa saatte asetettua jonkun muun itsenne edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies nyt isävapaalle edes kuukaudeksi vauvan kanssa. Aukeaa silmät ja paranee isäsuhde vauvaan ja sä saat lepoa. Sen jälkeen saatatte jopa palata yhtwen, jos rakkautta muuten riittää. Sääli lopettaa muuten ok suhdetta tuohon, että mies ei ole havahtunut arkeen, kun se on korjattavissa. Kivempi lapsenkin kasvaa perheessä molempien vanhempien kanssa myöhemmin ja se kompensoi sitä, että on hetken 'erossa' äidistään vauvana. Varsinkin kun voit käydä katsomassa sitä päivittäin, älä vaan ota mitään kodinhoito- yms vastuuta silloin vaan anna miehen tehdä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika helposti olette eronneet jos vauva oli vasta 4 kk. Tai sitten syitä oli muitakin kuin vauvavuoden väsymys, mutta et vain kertonut niitä. Ylipäänsäkään ei kannattaisi väsymyksessään tehdä isoja päätöksiä vauva-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Tuon kirjoittamasi perusteella siinä on kyllä vakka kantensa valinnut. Yhtä pikkumaisia ja veemäisiä olette molemmat. Suosittelen teille perheterapiaa joka tapauksessa, pääyitte takaisin yhteen tai ette, teillä on yhteinen lapsi, jonka asioita ette ikinä saa hoidettua yhdessä kun ette pysty tuntemaan mitään empatiaa tai edes ystävällisyyttä toisianne kohtaan. Kumpikin näkee vain oman napansa. Ymmärrättehän, että jonain päivänä sen lapsenkin tarpeet on mutakin kuin vaipanvaihto ja nälkä? Toivottavasti edes siinä tilanteessa saatte asetettua jonkun muun itsenne edelle.
olipa ilkeä kommentti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hirveältä vauvaa kohtaan.
Itselle muutama kk synnytyksien jälkeen on ollut kaikista rankinta, hormonit heittelee ja väsyttää. Tässä onneksi mies on ollut apuna ja ymmärtäväinen, komentanut mm. nukkumaan eri huoneessa ja hän on ottanut vastuun vauvan hoidosta.
Teidän molempien pitäisi nyt tukea toisianne ja ymmärtää että lapsi on tässä se tärkein. Lopeta suorittaminen ja anna miehelle vastuuta.
Toistat joka kerta miehelle, että olet uupunut. Anna miehen pitää 30min monologinsa, jos hän sen aikana kysyy sinulta jotain vastaat joka kerta "olen uupunut" "olen aivan poikki" "en jaksa" "olen niin väsynyt" "en ole ilkeä, olen unen tarpeessa". Toistat joka kerta niin, että tyhmempikin mies tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt isävapaalle edes kuukaudeksi vauvan kanssa. Aukeaa silmät ja paranee isäsuhde vauvaan ja sä saat lepoa. Sen jälkeen saatatte jopa palata yhtwen, jos rakkautta muuten riittää. Sääli lopettaa muuten ok suhdetta tuohon, että mies ei ole havahtunut arkeen, kun se on korjattavissa. Kivempi lapsenkin kasvaa perheessä molempien vanhempien kanssa myöhemmin ja se kompensoi sitä, että on hetken 'erossa' äidistään vauvana. Varsinkin kun voit käydä katsomassa sitä päivittäin, älä vaan ota mitään kodinhoito- yms vastuuta silloin vaan anna miehen tehdä kaikki.
En usko, että mies haluaa enää takaisin, mutta toki suosittelen hänelle lapsen hoitamista. Tulee paljon parempi suhde lapseen, kun on ollut alusta asti mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
Viettää paljon aikaa on eri asia kuin olla vauvassa kiinni 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
En minäkään ymmärrä ja olen nainen ja minulla myös 1 lapsi. Vauva on rauhallinen, mutta huono nukkumaan. Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta että 1 lapsen kanssa NIIIIN raskasta että koko ajan on ihan tapissa.. Hmm.. Millaistskohan elämää nämä ovat eläneet ennen, ei mitään vastuuta mistään?
Vastaus kysymykseen: kyllä & kyllä
Vauva-aikahan on vielä helppoa, kun uusi tulokas ei muuta tee kuin syö, kakkii ja nukkuu. Taaperoiässä alkaa kunnon haasteet, varsinkin jos on hieman vilkkaampi tapaus.
Käy tarkistuttamassa veriarvosi ja niistä erityisesti kilpirauhasarvot ja hemoglobiini. Mies voi jäädä vauvan kanssa kahden ja sinä painut nukkumaan. Ei mitään syytä palata tuollaisen miehen kanssa yhteen lue "pojan".
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
Niin ymmärtää kuinka leppoisaa homma on.
Opeta lapsi pullolle ja anna isän hoitaa lasta itsenäisesti. Jos isä on hankkinut vauvanhoitoon tarvittavat tarvikkeet kotiinsa voisi hän ottaa lapsen luokseen päiväksi, jos ei niin mene sinä päiväksi miehen asunnolle lepäämään kun mies hoitaa vauvaa sinun luonasi.
Kannattaa ottaa yhteyttä myös neuvolaan jos tuntuu ettei kyse ole tavanomaisesta väsymyksestä.
Alue: Aihe vapaa
Mies voi hoitaa vauvaa yhtä hyvin kuin äitikin. Moni mies pärjää loistavasti koti-isänä vaikka lapsen ekan vuoden. Eli kannattaisiko jakaa huoltajuusvastuuta oikeasti eikä niin, että mies kyläilee vierasna vain.