Miksi jotkut pilaavat jo 3v itsetunnon puhumalla kauneudesta!

Juttu oli keksitty, ei se 3v mitään kysellyt.

Mitä vikaa siinä on? Itse jopa toivoisin, että vanhempani olisivat enemmän kehuneet jo lapsena. Nyt kun katson valokuvia, olin aivan valtavan kaunis ja suloinen lapsi. Itse siitä kuitenkin täysin tietämätön ennen kuin siinä noin 12-13 -vuotiaana ulkopuoliset alkoivat kehua paljon. Toki jo aiemminkin, mutta eihän tuollaista lapsena tajua. Olin ihan hämmentynyt silloin. Kivahan se olisi ollut nauttia kauniin ulkonäön siunauksesta jo aiemmin ja en olisi ollut sitten huomiosta niin hämmentynyt.

Tällaiset "monikemikaaliallergiset" tekevät mitä vain päästäkseen julkisuuteen. 

Siinä menee lapsikin pesuveden mukana. Jos tuo lapsen kysely on totta, niin tosiaan on jo pienestä pitäen toitotettu ulkonäköä ja ihmisten katseita kauneuden perään. 

Jos juttu on vale, niin en tiedä onko se raskauttavampaa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän ääliömäistä puhua jo 3 vuotiaalle kauneudesta siten että kykenee kyseenalaistamaan omaa ulkonäköään toisten ihmisten tuijottaessa kohti. Eikö se ole vähän omaa sairautta aiheuttaa mielipahaa lapselle tuossa iässä? Meidän 3.5v tyttö ei edes tiedä mitä tarkoittaa sana kaunis tai ulkonäkö, koska ei todellakaan haluta aiheuttaa mitään itsettunto ongemaa tuolla kaikista merkityksettömimmällä asilla kuin ulkonäkö. On aina nätti ja kaunis olipa päällä mitä millonki niinkuin me vanhemmatkin.

No mutta jos se tyttö on kaunis niin mitä itsetunto-ongelmaa siitä voi tulla?

Kenen 3- vuotias ei tajua adjektiivia kaunis? Kyllä on taas pölhöjen hommaa suojella lasta niin ettei ymmärrä mitä jokin sana tarkoittaa.. Voi helv..

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli keksitty, ei se 3v mitään kysellyt.

Siis mikä juttu tämä oli?

Vierailija kirjoitti:

Kenen 3- vuotias ei tajua adjektiivia kaunis? Kyllä on taas pölhöjen hommaa suojella lasta niin ettei ymmärrä mitä jokin sana tarkoittaa.. Voi helv..

Joo menee kyllä jo vähän hulluksi tänä touhu jos lapselle ei voi edes kaikkia sanoja opettaa ettei tuu paineita😂😂

Meidän lapsi huusi 3-vuotiaana suuttuessaan minulle, että olen "ruma". Ihmetytti, mistä hän sellaisia oli oppinut. Hetken funtsittuani tajusin, että hän tarkoitti minun käyttäytyvän rumasti. "Nenän kaivaminen on rumaa", tms, oli hänelle opetettu.

Muunlaisesta rumuudesta tai kauneudesta ei tuon ikäisten tarvitse vielä tietääkään.

Miltä tuntuu ihmisestä, jota ei koskaan ole sanottu kauniiksi?

Mua ihmetytti tuossa jutussa että miksi lapsikin pitää hengityssuojainta kun uutisessa luki että ainoastaan äidillä on monikemikaaliallergia (mikä lie olikaan).

Nyt kyllä mennään uhkakuvien pelkäämisessä aivan epänormaalille tasolle, jos lasta ei saa enää kehua. Meillä on lapsia kehuttu aina ja heille on kerrottu, että heitä rakastetaan ja heistä ollaan ylpeitä. En todellakaan aio muuttaa tätä tapaa, koska suomalaisessa kulttuurissa viljellään aivan liian vähän sitä hyvää tapaa, että sanotaan toiselle positiivisia asioita hänestä ja kerrotaan hänelle, että hän on meidän silmissämme arvokas.

Ei ihme, että Suomessa voidaan niin pahoin, kun positiivisuus on pannassa.

En ymmärtänyt aloitusta. Siis ei saa kehua kauniiksi? Vai mitä tarkoitat?

Mielestäni on erittäin tärkeää kehua lapsen ulkonäköä, kuten myös taitoja. Kumpaakaan ei saa jättää pois. Ja siis kehua sekä tyttöä että poikaa, söpöksi/komeaksi/kauniiksi/mitä vaan. Vahvistaa itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetytti tuossa jutussa että miksi lapsikin pitää hengityssuojainta kun uutisessa luki että ainoastaan äidillä on monikemikaaliallergia (mikä lie olikaan).

Saa enemmän huomiota kun lapsellakin on.

No se konsepti vain tulee aina saduissa esille, samoin kuin osalle pikkutytöistä on opetettu olemaan itseään täynnä olevia pissiksiä jo taaperosta.

Hyvä vain, jos lapsi saa sen käsityksen, että on kaunis, oli sitten minkä näköinen tahansa. Helposti kun sitä ajattelee olevansa ruma jos ei ole niitä sadun prinsessan kultakiharoita ja täyspinkkejä pikkupissisten asuja. Minusta paljon terveempää tukea lapsen itsetuntoa jo pienestä ja kasvattaa ajattelemaan, että kauneutta on monenlaista.

Se, mitä ei tietysti pidä tehdä, on lapsen kuullen haukkua ketään rumaksi. Tai sanoa välillä lapselle, että on kaunis, ja välillä että ruma.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on? Itse jopa toivoisin, että vanhempani olisivat enemmän kehuneet jo lapsena. Nyt kun katson valokuvia, olin aivan valtavan kaunis ja suloinen lapsi. Itse siitä kuitenkin täysin tietämätön ennen kuin siinä noin 12-13 -vuotiaana ulkopuoliset alkoivat kehua paljon. Toki jo aiemminkin, mutta eihän tuollaista lapsena tajua. Olin ihan hämmentynyt silloin. Kivahan se olisi ollut nauttia kauniin ulkonäön siunauksesta jo aiemmin ja en olisi ollut sitten huomiosta niin hämmentynyt.

Siinähän sä just tekisitkin sen itsettunto ongelman jos sua lapsena jo kehuttais. Annettais ymmärtää että välttämättä kaikki ei olekkaan kauniita tai joku tietty ryhmä on kauniita ja toiset ei niin ole. Se on sairasta, eikä edes totta! Meillä on itsestään selvää että lapsi on kaunis, on aina nätti sama miltä näyttää, eikä ketään lokeroida. Ap.

Ei kyse ole siitä, tunteeko lapsi sanan kaunis. Eikä edes siitä tunnistaako kauneutta ympärillään. 

Kyse on siitä, että tämä kolmivuotias (äidin mukaan) arvioi itseään rumaksi muiden ihmisten katseiden kautta. 

Silloin on menty liian pitkälle kauneuden korostamisessa arvona ja ihmisten välisten suhteiden määrittäjänä. Täällä selvästi nyt kaikki eivät tiedä, mistä puhutaan niin linkki:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072521956950_uu.shtml

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli keksitty, ei se 3v mitään kysellyt.

Siis mikä juttu tämä oli?

Joku meni itkemään iltalehteen kun oli ollut kaupassa naamari päässä ja lapsi muka luuli ettei ole kaunis koska ihmiset tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt aloitusta. Siis ei saa kehua kauniiksi? Vai mitä tarkoitat?

Mielestäni on erittäin tärkeää kehua lapsen ulkonäköä, kuten myös taitoja. Kumpaakaan ei saa jättää pois. Ja siis kehua sekä tyttöä että poikaa, söpöksi/komeaksi/kauniiksi/mitä vaan. Vahvistaa itseluottamusta.

Pelkkä ulkonäön ja taitojen kehuminen johtaa helposti "hyvään huonoon itsetuntoon". Tämä taas on tuhoisaa niille, joilla on geneettistä taipumusta persoonallisuushäiriöihin.

Aina on joku kauniimpi ja taitavampi. Siksi tärkeintä olisi kehua lasta kokonaisvaltaisesti, yksilönä, riippumatta hänen suorituksistaan. Tai jos haluaa kehua suorituksia, niin kehuu itsehillintää, kovaa yrittämistä, hyviä tapoja tms. asioita, joihin lapsi pystyy vaikuttamaan ja joista hänelle on apua muiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on? Itse jopa toivoisin, että vanhempani olisivat enemmän kehuneet jo lapsena. Nyt kun katson valokuvia, olin aivan valtavan kaunis ja suloinen lapsi. Itse siitä kuitenkin täysin tietämätön ennen kuin siinä noin 12-13 -vuotiaana ulkopuoliset alkoivat kehua paljon. Toki jo aiemminkin, mutta eihän tuollaista lapsena tajua. Olin ihan hämmentynyt silloin. Kivahan se olisi ollut nauttia kauniin ulkonäön siunauksesta jo aiemmin ja en olisi ollut sitten huomiosta niin hämmentynyt.

Siinähän sä just tekisitkin sen itsettunto ongelman jos sua lapsena jo kehuttais. Annettais ymmärtää että välttämättä kaikki ei olekkaan kauniita tai joku tietty ryhmä on kauniita ja toiset ei niin ole. Se on sairasta, eikä edes totta! Meillä on itsestään selvää että lapsi on kaunis, on aina nätti sama miltä näyttää, eikä ketään lokeroida. Ap.

Niin mutta kun ympäröivää todellisuutta et voi muuttaa. On sadut ja elokuvat ja niiden kauniit prinsessat. Missikisat ja muut. Ja osa pikkutytöistä pikkupissiksiä jotka on opetettu kehumaan itseään kauniiksi. Kaikkea ei vain voi sulkea ulos vaikka haluaisi.

Mielestäni parempi olisi kehua kaikkia lapsia ja vahvistaa ajattelua, että kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja kauneutta on monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän ääliömäistä puhua jo 3 vuotiaalle kauneudesta siten että kykenee kyseenalaistamaan omaa ulkonäköään toisten ihmisten tuijottaessa kohti. Eikö se ole vähän omaa sairautta aiheuttaa mielipahaa lapselle tuossa iässä? Meidän 3.5v tyttö ei edes tiedä mitä tarkoittaa sana kaunis tai ulkonäkö, koska ei todellakaan haluta aiheuttaa mitään itsettunto ongemaa tuolla kaikista merkityksettömimmällä asilla kuin ulkonäkö. On aina nätti ja kaunis olipa päällä mitä millonki niinkuin me vanhemmatkin.

Aloituksestasi ei saa mitään tolkkua. Ei kerrassaan mitään.