Lapsi sai mummulta peruskoulun päätyttyä lahjaksi raamatun, hämmentyi niin ettei kiittänyt ja nyt mummu pitää mykkäkoulua

Lahja on lahja, siitä kiitetään. Arvostan mummoa, Raamatusta löytyy hyviä elämänohjeita. Voi sen lukea historiallisena teoksena, jos ei usko sanomaan. Yleissivistystä.

Aina pitää kiittää, olipa lahja mikä hyvänsä. Sitten saat päättää, mitä sillä teet.

Eilisissä yo-juhlissa ylioppilasneito kiitteli kyllä lahjasta oven suussa, mutta kun jäätiin hiukan häkeltyneinä seisomaan siihen, kysyi "ai tulitteko kahville? " Ehkä kannattaisi etukäteen vähän miettiä, mitä siinä juhlakaluna seisoessaan sanoo. Nyt tuli minulle sellainen kiitos ja näkemiin -olo. Ei olla tytön kanssa paljoa nähty, mutta ollaan vanhempien nuoruudenystäviä.

Olisi silti kuulunut kiittää. Kotona voi sitten heittää sen vaikka roskikseen.

Nämä on näitä mummuja, jotka PÄÄTTÄÄ että nyt annan tämän raamatun tai tämän ristin välittättä yhtään, mistä lahjan saaja pitää. Anteeksi nyt vaan kaikki mummut, mutta tuollainen lahjojen antaminen on todella itsekästä ja ajattelematonta. Voikos näille mummuille sitten vastaavasti antaa lahjaksi jonkun jutun, mikä omasta mielestä on valtavan kiva? Kama sutra? No eipä voi kun sitten taas suuttua nöksähdetään ja möksähdetään ja laitetaan välit poikki. Kun mummu olisi halunnut Aaltomaljakon, eikö ne nyt sitä tajua.

Ihan oikein mummolle. Mitäs tuputtaa sitä jeesushömppää.

Siitä saa hyvää sätkäpaperi, kertoi "alan mies".

Käytöstavat nyt pitää olla hämmennyksessäkin. Tietenkin lahjasta kiitetään. Vai oliko lapsi ajatellut saavansa ison setelin, leuka loksahti ja tavat unohtuivat?

Itsekin olen mummolta saanut joskus virsikirjan ja raamatun. Kiitin, mutta roskiin taisivat lentää.

Uskoisin sen olevan mummolle sydäntä särkevää, jos itse on uskossa ja lapsenlapset ovat saaneet ateistisen kasvatuksen.

Tulee varmaan olo, että haluaa tehsä edes jotain sen eteen, että lapsi saisi jonkinlaista kosketusta uskoon.

Itse kokee pelastuksen omalla kohdallaan mahdolliseksi, mutta tietävä, että rakkaat lapsenlapset eivät ateisteina pelastu.

tunnen yhden tällaisen mummelin. On mieheni äitipuoli. Sen biolapsi on ateisti ja biolapsen lapset myös.

Joo, mummot ovat välillä tosi kapekatseisia, kun on kyse jeesustelusta. Oma äitini (vaikka ei ihan mummoiässä vielä olekaan) ja anoppini tekevät tätä "käännytystä", että puhuvat jeesusjuttuja, kehottavat rukoilemaan ja antavat aiheeseen liittyviä lahjoja. Olemme tehneet asian hyvin selväksi, että emme usko, emmekä halua kuulla asiasta, emmekä tarvitse raamattua. Silti he tuntuvat kuvittelevan, että tämä on joku ohimenevä vaihe ja ihan pian tulemme järkiimme ja uskoon. Olen huomannut monessa uskovaisessa saman, _he_ saavat jeesustella ja käännyttää, mutta heille ei saa puhua meidän näkemyksesta asiaan.

Mielestäni kiittää pitäisi ja säilyttääkin. Se on sentään muisto omasta mummosta.

Ei se niin helppoa nuorelle aina ole, viittaan sekä ap:hen että nro 2:een. Vaikka kuinka on käytöstavat opetettu ja vielä kerrattukin, niin noita käytännön tilanteita ei ole niin usein, että käytös sujuisi jouhevasti, varsinkin jos hämmentyy.

Tyhmä lahjahan tuo on, mutta nuori voisi korjata tilannetta lähettämällä kiitostekstiviestin tai -kortin mummolle.

Tyhmä tuo sinun kermaperse kersaskin on, kiittää täytyy vaikkei olisikaan mieluinen lahja.

Olen itse vienyt raamatut ja virsikirjat pelastusarmeijalle, sinne kelpasivat. Ei tarvi roskiin heittää.

Syvästi uskonnollinen sukulainen antoi sukulaislapsille Raamatun lahjaksi 7-vuotiaana ja sitten kyseli seuraavat vuodet että onko luettu. Se oli painostavaa lapsen näkökulmasta.

Kyllähän se uskoontuleminen on mahdollista myöhemssä vaiheessa.

Lapsi ei ollut käynyt varmaan edes riparia eikä osallistunut koulun uskonnon opetukseen.

Mymmo yritti edes jotain.

Jos nuori on käynyt riparin, niin sieltähän se Raamattu on saatu jo vuosi sitten, ja näin ollen peruskoulun päättölahjaksi tuskin enää kukaan tarvitsee toista samanlaista.

Ateismi leviää :/

Hyviin käytöstapoihin kuuluu aina kiittää lahjasta ja on samantekevää onko lahja mieluinen vai ei, sillä lahjaa sisältyy tunneside saajan ja antajan välillä rakkaudesta ja ystävyydestä.

Lapsen kiittämyys kertoo enemmänkin vanhempien kasvatuksesta ja käytöstapojen puutteellisuudesta, sillä lahja otetaan aina ilolla vastaan, jos vanhemmat ovat näyttäneet lapselleen esimerkin, lapsi toimii samoin.

"Mitä isot edellä, sitä pienet perässä".